Kielitaito-odotukset työelämässä

Tiivistelmä

Suomessa opiskelee, työskentelee ja asuu suuri joukko kansainvälisiä osaajia, joiden osaaminen, kielitaito ja verkostot voivat vahvistaa työpaikkojen uudistumista, kansainvälistymistä ja kasvua. Osa tästä potentiaalista jää kuitenkin hyödyntämättä tiukkojen kielitaitovaatimusten takia, jotka eivät aina perustu työtehtävien todellisiin tarpeisiin.

Tässä muistiossa tarkastellaan kahdeksan toimialaklusterin kielitaito-odotuksia ja potentiaalia hyödyntää kansainvälisten osaajien osaamista sekä ratkaisuja kielitietoisempien työpaikkojen kehittämiseksi. Muistio perustuu dokumenttianalyysiin, asiantuntijahaastatteluihin, hyödyntämispotentiaalin analyysiin sekä validointityöpajaan.

Muistiossa esiteltävä kielitaito-odotusten arviointikehikko auttaa tunnistamaan, milloin suomen tai ruotsin osaaminen on aidosti työn laadun, turvallisuuden, asiakaspalvelun, sääntelyn tai viranomaisvastuun vuoksi välttämätöntä ja milloin työtehtävässä voisi aloittaa englannilla, muulla kielitaidolla tai kehittyvällä kotimaisen kielen taidolla.

Arviointikehikko tarkastelee kielitaito-odotusten perusteita, vaadittua kielitaidon tasoa, eri kielten käyttömahdollisuuksia, työyhteisön valmiuksia sekä rekrytointikäytäntöjen joustavuutta.

Toimialojen ja yksittäisten työpaikkojen välillä on huomattavia eroja. Esimerkiksi digitaalisessa tuotekehityksessä, kansainvälisessä kaupassa ja monissa globaaleissa asiantuntijatehtävissä englanti voi jo nykyisin riittää. Teollisessa teknologiassa, terveysteknologiassa ja tietointensiivisissä palveluissa mahdollisuudet riippuvat usein tehtävien organisoinnista, perehdytyksestä ja työyhteisön kielikäytännöistä.

Säännellyillä julkisilla ja hyvinvointialoilla sekä rakennetussa ympäristössä kielitaito-odotuksia määrittävät muita vahvemmin lainsäädäntö, turvallisuus, dokumentointi ja viranomaisasiointi. Myös näillä aloilla kansainvälisten osaajien osaamista voidaan hyödyntää nykyistä enemmän vaiheistettujen tehtävien, tuettujen urapolkujen ja työssä tapahtuvan kielenoppimisen avulla.

Johtopäätös on, että kielitaito-odotuksia on arvioitava ensisijaisesti tehtäväkohtaisesti. Lisäksi työpaikoilla tulisi ottaa käyttöön kielitietoisia ratkaisuja, kuten työparit ja kielimentorit, sovitut rinnakkaiskielisyyden käytännöt ja työpaikalla tapahtuva kielenoppiminen.

Keskeinen kysymys ei ole, voidaanko kotimaisista kielistä luopua, vaan missä tehtävissä niitä todellisuudessa tarvitaan, millä tasolla ja missä määrin tehtävässä tarvittava kotimaisten kielten taito voi kehittyä työn yhteydessä. Uudistumisen, kansainvälistymisen ja kasvun näkökulmasta kehittyvän kotimaisen kielen osaaminen tulee nähdä työelämässä kehityspolkuna, ei kansainvälisten osaajien rekrytointia estävänä tekijänä.

Ota yhteyttä

Anna Grant

Johtava asiantuntija, Insight