Mitä tarkoittaa Islannin EU-kansanäänestys? Tässä 3 nostoa

Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump uhkaa ostaa tai ottaa haltuunsa Grönlannin, nousee 300 kilometrin päässä Islannissa akuutti huoli maan turvallisuudesta. Arktisen alueen geopoliittinen tilanne on jo entuudestaan kireä, eikä Nato-maa Islannilla ole varsinaisesti omaa armeijaa ja näin ollen se on riippuvainen muista turvallisuutensa takaajana. Huoli maan tulevaisuudesta ja paikasta turbulentissa maailmassa on noussut ajankohtaiseksi ja vauhdittanut keskustelua liittymisestä Euroopan unioniin.

Islannissa on 29. elokuuta neuvoa antava kansanäänestys, jossa päätetään jatkaako Islanti vuonna 2013 keskeytyneitä jäsenyysneuvotteluita EU:n kanssa. Turvallisuus antaa kimmokkeen jatkolle, mutta islantilaisia puhututtavat myös pienen maan suvereniteetti, hintataso ja kalastuskiintiöt. Mielipidemittaukset ennakoivat täpärää voittoa jatkolle, mutta aihe polarisoi yhteiskuntaa vahvasti.

Islannille kansanäänestys merkitsee paluuta EU-neuvottelupöytiin ja kompromissien tekoa asioissa, jotka saivat Islannin kerran keskeyttämään EU-jäsenyysneuvottelut vuonna 2015. Näitä ovat muun muassa EU:n vaatimat kiintiöt kalastukseen, joka on Islannin talouden kivijalkoja ja vahva osa islantilaisten identiteettiä.

Mutta maailma on mullistunut kymmenessä vuodessa ja niin on myös Euroopan unioni. Näin ollen kiinnostava kysymys on, mitä Islannin potentiaalinen EU-jäsenyys merkitsisi EU:lle ja Suomelle?

Tässä kolme nostoa, joihin haluamme kiinnittää erityistä huomiota.

1. Länsilaajentuminen olisi paljon kaivattu piristysruiske

Islannin kansanäänestyksen vaikutukset eivät jää vain maan rajojen sisälle. Äänestys on tuonut EU:n länsilaajentumisen uudelleen pöydälle, ja Islannin tilannetta seurataan tarkasti myös Norjassa. Siellä on virinnyt merkittävää EU-keskustelua, joka varmasti ottaa tulevaa suuntaa Islannin kansanäänestyksen tuloksesta.

Positiivinen tulos kansanäänestyksessä toisi lisävauhtia myös EU:n laajentumisprosessiin kokonaisuudessaan. Se myös lisää EU:n geopoliittista painoarvoa, jos se laajentuisi Pohjois-Atlantilla ja Arktisella alueella.

Länsilaajentuminen saa kannatusta myös suomalaisten keskuudessa. Sitran ja EVA:n EU-aiheinen kyselytutkimus paljastaa, että suomalaisista 89 prosenttia suhtautuu myönteisesti Islannin ja 91 prosenttia Norjan EU-jäsenyyteen. Islanti jakaa EU:n arvopohjan, tekee jo vahvaa yhteistyötä unionin kanssa ja siitä tulisi EU:n nettomaksaja. Länsi- ja pohjoinen laajentuminen tasapainottaisi Itä-laajentumista ja EU:n sisäisiä valtakoalitioita. Islanti on helppo toivottaa tervetulleeksi unioniin.

2. Laajentuminen tuo myös jännitteitä ja painetta muutokseen

EU on laajentunut seitsemän kertaa perustamisensa jälkeen. Se on kasvattanut yhteisön alkuperäisen Länsi-Euroopan ydinjoukon ulkopuolelle ja tuonut mukaan maita, joiden jäsenyys on nähty osana Euroopan poliittista vakauttamista. Samalla jokainen uusi jäsen on muuttanut EU:n rahoitusta, päätöksentekoa ja poliittista tasapainoa. Jäsenmäärän kasvaessa kysymykset veto-oikeuksista, yhteisistä säännöistä ja instituutioiden toimivuudesta ovat korostuneet. Siksi laajentuminen ei ole vain ulkopoliittinen kysymys, vaan myös testi unionin sisäiselle toimintakyvylle.

Vaikka Islanti uutena jäsenenä sopisi hyvin mukaan EU-perheeseen ja eritoten pohjoisten samanmielisten EU-maiden konklaaviin, toisi sen liittyminen unioniin myös mukanaan painetta unionin sisäiseen uudistumiseen. Erityisesti kalastuspolitiikkaa, luonnonvarojen hallintaa ja arktisia alueita koskevat kysymykset vaativat yhteensovittamista. Vaikka Islanti on pieni ja yhteiskunnallisesti lähellä muita Pohjoismaita, sen jäsenyys muistuttaisi, ettei yksikään laajentuminen tapahdu ilman neuvotteluja yhteisistä säännöistä ja etujen jakamisesta. Samalla se vahvistaisi tarvetta uudistaa EU:n päätöksentekoa ennen mahdollista laajempaa laajentumiskierrosta.

3. Suomelle lisää vaikutusvaltaa

EU:n laajentuminen vähentää aina myös vanhojen jäsenmaiden suhteellista valtaa, kun yhteiseen päätöksentekoon tulee ottaa mukaan lisää näkökulmia ja kansallisia etuja. Kukin uusi jäsenmaa siis vähentää Suomenkin suhteellista valtaa.

Islannin jäsenyys voi kuitenkin myös lisätä Suomen vaikutusvaltaa ja avata myös mahdollisuuksia uudenlaisiin kumppanuuksiin. Jäsenmaana Islanti liittyy Pohjoismaiden EU-perheeseen ja lisää pohjoisen ääntä unionissa.

Suomelle tämä voisi merkitä uusia liittoumia erityisesti arktisessa politiikassa, turvallisuudessa, energia-asioissa ja harvaan asuttujen alueiden kysymyksissä. Islannin jäsenyys vahvistaisi Pohjoismaiden mahdollisuuksia nostaa pohjoisen Euroopan erityispiirteitä EU:n asialistalle. Vaikutusvalta ei siten riipu vain jäsenmaan koosta – kyse on myös kyvystä rakentaa samanmielisten maiden välisiä koalitioita.

Islannin mahdollinen paluu neuvottelupöytään olisi vahva viesti EU:n vetovoimasta aikana, jolloin Euroopan turvallisuusjärjestys on murroksessa. Samalla se muistuttaisi, että laajentuminen muuttaa paitsi unionin ulkorajoja myös sen sisäisiä valtasuhteita ja toimintatapoja. Unioni toisi Islannille suojaa, mutta myös siirtäisi sen ulkorajan Pohjois-Atlantille, suoraan arktisen suurvaltakamppailun ytimeen.

Kirjoittajista: Veera Heinonen on entinen Sitran ennakointi- ja koulutustoiminnan johtaja. Hän siirtyy Sitran EU-asioiden pääliköksi Brysseliin 1.10. alkaen. Riikka Marjamäki on EU-asiantuntija ja Sitran EU:n tulevaisuuden johtamiskoulutuksen vetäjä.