Kuva: Greenoid (Creative Commons)

Julkaistu 26.04.2013

100 x energiakäänne

Saksalainen Stern-aikakauslehtui julkaisi 31.10.2012 artikkelin "100x Energiewende", joka avasi Saksan valintoja liittyen uusiutuvan energian käytön lisäämiseen ja ydinvoimasta luopumiseen. Tämä on käännös kyseisestä artikkelista.

Tämä artikkeli on julkaistu saksaksi Stern-aikakauslehdessä 31.10.2012 nimellä ”100x Energiewende”

Onnistuu… Ei onnistu… Onko ydinvoimasta luopuminen Saksalle liian iso pala nieltäväksi? Kuka maksaa laskun? Onko uusiutuvilla todellakin mahdollista tuottaa tarpeeksi energiaa – vai sammuvatko meillä pian valot? Stern antaa vastauksia sataan tärkeimpään kysymykseen, on kyse sitten sähkön hinnasta, sähköverkoista, tuulivoimasta, aurinkoenergiasta, biomassasta, vesivoimasta tai politiikan roolista.

Kuva: Uusi saksalainen sekoitus – vuoden 2012 ensimmäisellä puoliskolla vihreän sähkön määrä nousi 9,4 prosentilla. Tosin hiiltä piti myös käyttää enemmän, jotta voitaisiin korvata poistuva ydinvoima. Muutokset: Uusiutuva energia +9,4; ruskohiili +6,7; kivihiili +3,2; maakaasu +0,4; mineraaliöljy -0,2; ydinvoima -18,3 %.

1. Energiakäänne! – Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Energiakäänne tarkoittaa, että ydinvoimalat suljetaan – vuonna 2022 poistetaan viimeinenkin verkosta. Myös ilmastolle haitalliset hiilivoimalat poistetaan – niin, mihin mennessä? Aikataulu on yhä auki. Optimistit, kuten Greenpeace, sanovat ”Vuoteen 2040 mennessä emme tarvitse enää yhtäkään hiilivoimalaa.” Liittotasavallan hallitus laskee sen varaan, että vuoden 2050 jälkeen käytössä olisi yhä muutama hiilivoimala. Kumpikin on yhtä mieltä siitä, että sähköä ja lämpöä tulisi tuottaa auringosta, tuulesta, vesivoimasta, geotermisestä energiasta ja biomassasta niin pian ja varmasti kuin mahdollista. Siten voitaisiin vähentää kasvihuonekaasu hiilidioksidin päästöjä, säästää resursseja sekä saada nopeasti kasvavat polttoainekulut pysymään kurissa.

2. Miten korkea uusiutuvan energian osuus voi olla?

Teoreettisesti 100 %. Jokainen uusiutuvan energian lähde voisi täyttää maailman energiantarpeen laskennallisesti monenkertaisesti: aurinko 2850-kertaisesti, tuuli 200-kertaisesti, bioenergia 20-kertaisesti, maalämpö viisinkertaisesti ja vesivoima kolminkertaisesti. Eräässä Umweltbundesamtin tutkimuksessa esitetään, kuinka tämä 100 % saavutettaisiin Saksassa: rakentamalla nopeasti sähköverkkoja ja erilaisia sähkön varastointilaitoksia, käyttämällä kaikki sähkönsäästömahdollisuudet sekä eristämällä rakennuksia paremmin.

3. Olemmeko oikealla tiellä?

Vain osittain. Vihreitä voimaloita tosin nousee kuin sieniä sateella ja ne tuottavat nykyään noin neljänneksen sähköstä. Koska ydinsähkö poistuu vähitellen käytöstä, kasvaa Saksassa myös fossiilipolttoaineiden käyttö. Tosin fossiilipolttoaineiden käyttöä pitäisi vähentää vuosittain vähintään 2,5 prosenttia, jotta saavuttaisimme ilmastotavoitteemme: vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 95 % vuoteen 2050 mennessä.

4. Kuinka paljon aurinko- ja tuulivoimaloiden tuottamaa sähköä tarvitsemme?

Kumpaakin noin 100 gigawattia, joka vastaa noin 140 ydinvoimalan kapasiteettia. Vajaa kolmannes on nyt saavutettu. 200 gigawattia kuulostaa giganttiselta, mutta se on välttämätöntä, koska tuuli ei puhalla eikä aurinko paista koko ajan.

5. Onko energiakäänteelle esikuvia? Olemmeko me ensimmäisiä?

Mikään maa ei ole vielä yrittänyt muuttaa koko energiantuotantoaan vihreäksi. Saksa on edelläkävijä ja Euroopassa ensimmäisellä sijalla. Menestyksen perustana on laki uusiutuvasta energiasta (EEG, das Erneuerbare-Energien-Gesetz), jonka punavihreä hallitus hyväksyi vuonna 2000. Laki takaa investoijille 20 vuoden ajan kiinteän tuen per syötetty kilowattitunti. Tämä oikeusvarmuus on johtanut odottamattomaan buumiin: tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen on ylittänyt kaikki ennusteet. Uusiutuvan energian laista on tullut vientimenestys: 19 EU-maata on ottanut sen oman energiakäänteensä esikuvaksi. Suurin ekoinvestoija ovat Kiina (52 miljardia dollaria), USA (48 miljardia), Saksa (31 miljardia), Italia (29 miljardia) ja Intia (12 miljardia).

6. Miksi energiakäänne ei suju nopeammin?

Pääasiassa kolmesta syystä:

  1. Politiikka ei ole saanut aikaan toimintasuunnitelmaa, joka määrittelisi muutoksen tahdin ja mitä se tulisi maksamaan.
  2. Sadat yritykset ja intressiryhmät taistelevat voitoistaan. Sen lisäksi on vielä lukuisia kansalaisprotesteja: ainoastaan suunnitellun Halle-Schweinfrutin sähkölinjan liepeillä 2.500 eri ryhmittymän jäsentä vastustaa uutta suurjännitelinjaa.
  3. Sähköntoimitusongelmat – merituulivoimaloilta puuttuu kaapeleita ja sähkönjakelukeskuksia.

7. Mitä tämä vihreä muutos tulee maksamaan?

Hallitus on laskenut, että sen investointitarpeet tulevat olemaan 550 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Luku on 1,8 kertaa suurempi kuin tämänvuotinen Saksan liittotasavallan budjetti.

8. Yli puoli biljoonaa! Tuleeko energiakäänteestä liian kallis?

Miten kallis energiakäänteestä loppujen lopuksi tulee, riippuu siitä, miten hiilen, öljyn ja kaasun hinnat kehittyvät. Varmaa on, että hinnat nousevat, koska fossiiliset polttoaineet käyvät vähiin. Tarkkaa ennustetta on mahdoton tehdä. Asiantuntijoiden arviot seuraaviksi vuosikymmeniksi poikkeavat toisistaan jopa 150 %. Varmaa on tosin myös, että aurinko, tuuli ja vesi ovat ikuisesti maksuttomia ja ehtymättömiä energianlähteitä.

9. Miljardeja tulevaisuutta varten – mutta mitä me hyödymme siitä tänään?

Säästämme miljardeja! Agentur für Erneuerbare Energien (AEE) tutkimusten mukaan vihreän sähkön yhteiskunnalliset hyödyt olivat viime vuonna noin 21 miljardia euroa. Tähän lasketaan ympäristöongelmien välttäminen sekä positiiviset taloudelliset vaikutukset. Tukia on taas maksettu sitä vastoin 14 miljardia euroa. Laskutoimitus tuottaa seitsemän miljardin kansantaloudellisen voiton.

10. Emmekö me tee itseämme riippuvaisiksi ulkomaantuonnista, kun vanhat voimalat suljetaan?

Saksa on tähän mennessä ollut aina korkeasti tuontiriippuvainen: 70 prosenttia energiasta – etenkin öljy, kaasu ja uraani – täytyy ostaa nykyäänkin ulkomailta. Ainoat kotimaiset suuren mittakaavan resurssit ovat rusko- ja kivihiili. Myös siksi Saksan on järkevää käyttää aurinkoa, tuulta, biomassaa ja geotermistä energiaa.

11. Uhkaako meitä sähkökatkos, koska tuotamme liian vähän sähköä?

On totta, että sähköntuotannosta tulee teknisesti monimutkaisempaa ydinvoimasta luopumisen jälkeen ja aurinko- sekä tuulivoiman lisääntyessä. Siitä huolimatta sähkökatkoksen riski on hallittavissa. Bundesnetzagenturin tietojen mukaan viime talven suurin sähkökuormitus (16.11.2011) oli 54,5 gigawattia. Saksan voimalat – ilman uusiutuvaa energiaa – voivat tuottaa yli 100 gigawattia (tilanne syyskuussa 2012) ja määrä nousee ydinvoimasta luopumisesta huolimatta. Lisäksi tuulivoima tuottaa enenevässä määrin pohjakuormitusta.

12. Lamauttaisiko sähkökatkos koko maan?

Sähkökatkokset ovat jokapäiväisiä: vuonna 2011 Saksassa valot sammuivat jossain päin maata 206. 673 kertaa. Sekunnin murto-osassa hälytysvalot syttyvät sähkönsiirtoyhtiöiden johtokeskuksissa ja vianetsintä alkaa. Hätägeneraattorit käynnistyvät niin yrityksissä, kouluissa kuin sairaaloissakin. Keskimäärin vika on korjattu Saksassa 15 minuutissa. Se on kansainvälisesti mitattuna kärkituloksia. Naapurimaassa Itävallassa vian korjaaminen kestää 32 minuuttia ja Isossa-Britanniassa jopa 70 minuuttia.

13. Voisivatko valot sammua liiallisen aurinkoenergian ansiosta?

Kyllä. Sähköverkot ovat herkkiä. Ideaalitapauksessa sähköverkkoon syötetään juuri niin paljon sähköä, kuin sinne sitä voi ottaa. Silloin verkon taajuus on 50 hertsiä. Jos taajuus nousee, on edessä ylitarjonta. Pienet muutokset ovat harmittomia. Mutta jos 50,2 hertsiä ylittyy – esimerkiksi koska aurinko paistaa voimakkaasti ja aurinkosähkön määrä nousee nopeasti – sammuvat monet pienet aurinkovoimalat yhtä aikaa. Silloin useita gigawatteja voi äkillisesti kadota ja sähkökatkos uhkaa. Tätä pyritään kuitenkin estämään kehittämällä voimaloita teknisesti. Ja sähkönsiirtoyhtiöt puuttuvat yhä useammin sääntelyllään sähköverkon toimintaan.

14. Mihin ylimääräinen sähkö virtaa?

Ei ole olemassa ylimääräistä sähköä, jota voisi juoksuttaa jonnekin kuten vettä. Jos tarjonta ylittää kysynnän, välivarastoidaan sähkö mahdollisuuksien mukaan pumppuvoimalaitoksiin tai myydään ulkomaille. Voimaloiden tehoja voidaan myös laskea tai ne voidaan sulkea kokonaan.

15. Kuinka kauan Saksa voi olla sähkönviejä, jos yhä useampi ydinvoimala poistetaan sähköverkosta?

Mikään ei estä sitä, etteikö Saksa yhä vastekin voisi viedä sähköä. Suuntauksen on se, että voimalakapasiteetti kasvaa nopeasti, koska uusiutuvaa energiaa rakennetaan vauhdikkaasti – lisäksi sähkönkulutuksen pitäisi laskea pitkällä tähtäimellä. Saksa on tuottanut viime vuosina aina enemmän sähköä kuin se on käyttänyt. Jopa vuonna 2011, jolloin suljettiin kahdeksan ydinvoimalaa, oli vientiylijäämä yhä 6.271 gigawattituntia. Kuitenkin viimeistään talvella tulevat vanhat sähköntoimittajat taas huolestuneena ilmoittamaan, että ne ostavat enenevästi sähköä ulkomailta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Saksassa olisi liian vähän reservivoimaloita. Usein sähköä tuodaan maahan ainoastaan siksi, koska se on juuri sillä hetkellä ulkomailla halvempaa.

16. Kuinka paljon energiantuottajia Saksassa oli 25 vuotta sitten? Kuinka paljon vuonna 2020 tulee olemaan?

Saksassa oli 25 vuotta sitten maan tilastokeskuksen (Statistische Bundesamt) mukaan 785 sähkö- ja kaasuntuottajaa. Deutsche Energie-Agentur (Dena) arvioi, että energiantuottajia olisi vuonna 2020 olisi yli miljoona. Lukuun lasketaan niin talonomistajat kuin yritykset aurinkopaneeleineen tai lämmityslaitteineen (Blockheizkraftwerk), maanviljelijät biokaasulaitoksineen tai kunnat tuulipuistoineen.

17. Mikä on vaarallisempaa tulevaisuudellemme: ydinvoima vai ilmastonmuutos?

SPD:n energia-asiantuntija Ulrich Kelberin mukaan ydinvoima merkitsee kaksinkertaista vaaraa: ”Ydinvoima ei ole ainoastaan erittäin vaarallista, vaan se jarruttaa ennen kaikkea ilmastoystävällisen uusiutuvan energian rakentamista, koska sähköverkko tukkeutuu ja keskusjohtoinen rakenne sementoidaan. Ydinvoimasta luopuminen on siksi turvallisuus-näkökulmasta kiireellistä ja se jouduttaa samalla myös ilmastonsuojelua.” Sitä paitsi: Ydinvoimaloiden määrä laski vuonna 2011 maailmanlaajuisesti. Vaikka 7 uutta ydinvoimalaa kytkettiin verkkoon, poistui siitä samalla 19.

18. Kuinka kauan kestää, kunnes kaikki saksalaiset ydinvoimalat on purettu ja mitä se maksaa?

Pieni ikuisuus. Vuonna 2022 viimeinen ydinvoimala poistetaan suunnitelman mukaan verkosta. Jokaisen voimalan purkaminen kestää noin 15 vuotta. Ensiksi ydinpolttoaineen pitää jäähtyä jopa viisi vuotta, jonka jälkeen ne voidaan välivarastoida. Vasta 40 lisävuoden jälkeen voidaan ydinjäte viedä loppusijoituspaikkaan – jota Saksassa ei yhä vielä ole. Kulut: ydinvoimayhtiöt sanovat 18 miljardia euroa, Greenpeace arvioi 44 miljardia euroa – ja loppusijoituksen kuluja on lähes mahdotonta arvioida.

19. Mitä kuuluu aavikkosähköprojekti Desertecille, jonka pitäisi ratkaista kaikki energiahuolet?

Se on jumissa. Jo vuonna 1913 amerikkalainen Frank Schuman unelmoi maailman energiantarpeen hoituvan Saharasta saatavalla aurinkoenergialla. Hän rakensi ensimmäisen aurinkovoimalan Niilin laakson kastelua varten. Desertec ei ole 100 vuotta myöhemmin juuri päässyt pidemmälle. Kuten Schumanilta, Deserteciltäkin puuttuu rahaa. Tekniset ja poliittiset esteet ovat suunnattoman suuret.

20. Mikä erottaa ekosähkön ydin- tai hiilisähköstä?

Fysiikka ei näe mitään eroa. Kun sähkö virtaa, liikkuvat elektronit. Ne ovat aina samoja, tulee sähkö sitten ydinvoimalasta tai tuulimyllyistä. Ekosähköasiakkaan pistorasiastakaan ei tule missään nimessä ainoastaan uusiutuvaa energiaa, vaan sitä sähköä, jota juuri sillä hetkellä virtaa sen alueen sähköverkossa – se voi olla myös ydinsähköä, Kuitenkin jokainen ekosähköasiakas kasvattaa uusiutuvan energian osuutta verkossa: sillä ne kilowattitunnit, jotka hän ottaa koko Saksan sähköpoolista, täytyy taas korvata ekosähköllä.

Energiapolitiikka

21. Energiakäänne vai (ydinvoimasta) luopuminen – mitä saksalaisten enemmistö haluaa?

Korkeista sähkönhinnoista huolimatta suurin osa saksalaisista on energiakäänteen puolella. Tämän näyttää myös viimeaikainen Sternin tekemä kysely. 55 % vastaajista kannatti ydinvoimasta luopumista vuoteen 2022 mennessä, kuten hallitus on päättänyt. 41 %, joista monet eläkeläisiä ja itäsaksalaisia, antaisivat ydinvoimaloiden tuottaa sähköä kauemmin, jos hintojen nousua voitaisiin siten hillitä.

22. Onko ympäristöministeri Peter Altmaier parempi mies hoitamaan energiakäännettä kuin hänen edeltäjänsä Norbert Röttgen?

Se Altmaierin on vielä todistettava. Röttgen oli mielellään ankara oppi-isä, kun taas Altmaier on pikemminkin joviaali kuuntelija, joka ensin miettii ja päättää vasta sen jälkeen. Kummatkin ovat sitä mieltä, että energiakäännettä ei voi peruuttaa. Ei voi vielä ennustaa, kääntääkö Altmaier kelkkansa, kuten kriitikot väittävät. Altmaier haluaa päivittää lain uusiutuvasta energiasta ja asettaa uusiutuvan energian vahvemmin alttiiksi kilpailulle. Se on periaatteessa oikea tapa tehdä energiakäänne kumoamattomaksi, koska niin voitaisiin saada syntymään toimivat markkinat. Tosin ympäristöministerin valta yliarvioidaan usein. Liittokanslerin lisäksi valtiovarainministeriö, kuluttajaministeriö ja liikenneministeriö sekä osavaltioiden johto osallistuvat kaikkeen päätöksentekoon. Suurin energiakäänteen jarruttaja on valtiovarainministeri Philip Rösler (FDP). Hubert Weiger, BUND:in johtaja (Saksan toinen suuri ympäristönsuojelujärjestö) kutsuu Rösleriä ”sähkökonsernien suojeluspyhimykseksi”.

23. On niin paljon asiantuntijoita. Kehen minä voisin luottaa?

Kun puhutaan energiasta, ei ole yhtäkään puolueetonta instanssia, ei edes liittovaltion viranomaisten keskuudessa. On ainoastaan etu- ja mielipideryhmiä. Pelkästään Berliinissä parveilee 80 lobbarien yhdistystä valtiopäivärakennuksen ympärillä – energiateollisuudesta (Bundesverband der Energie- und Wasserwirtschaft) öljy- ja proteiinikasvien edistämisyhdistykseen (Union zur Förderung von Öl- und Proteinpflanzen). Julkisuudessa esiintyvät ennen kaikkea seuraavat henkilöt:

  • Ydin- ja hiilivoimalat: RWE-pomo Peter Terium, E.ON:in johtaja Johannes Teyssen sekä Vattenfallin toimitusjohtaja Tuomo Hatakka haluaisivat käyttää erittäin tuottoisia sähkövoimaloitaan vielä mahdollisimman kauan. Heidän viestintästrategiansa on varoittaa alati vihreän energian aiheuttamasta sähkönhinnan räjähdysmäisestä noususta sekä sähkökatkoksista. Heitä avustavat usein Hildegard Müller (Bundesverband der Energie- und Wasserwirtschaft, BDEW, johtaja) sekä läheiset tutkijat, kuten Manuel Frondel Rheinisch-Westfälisch Institut für Wirtschaftsforschungista (RWI) tai Stephan Kohler, osittain valtiollisesta Deutsche Energie-Agentur Denasta.
  • Sähköverkot: Joko 50Hertz, Tennet, Amprion tai TransnetBW – kaikki neljä suurta sähkönsiirtoyhtiötä lietsovat pelkoa sähkökatkoksesta. Ne vaativat korkeampia valtiontakuita sähköverkkojensa rakentamista varten. Kärjessä: Saksan toimitusjohtaja Lex Hartman (Tennet), jonka täytyy selittää, miksi sähköverkon täydentäminen merituulivoimaloita varten ei etene.
  • Vihreät: Uusiutuvan energian puolustajat vaikuttavat usein jääräpäisiltä kuvaillessaan jokaista tukiaisten leikkausta tragediaksi. Hyvä esimerkki on Hermann Albers, itse tuulivoimalayrittäjä ja Saksan tuulivoimayhdistyksen (Bundesverband Windenergie) johtokunnan puheenjohtaja tai Carsten Körnig, Saksan aurinkoenergiayhdistyksen (Bundesverband Solarwirtschaft) toiminnanjohtaja. Heidän rinnallaan seisovat ekoammattilaiset kuten Jürgen Resch (Deutsche Umwelthilfe) tai Hubert Weiger (BUND:in johtaja), mutta myös tutkimuslaitoksia, esim. Forum Ökologisch-Soziale Marktwirtschaft (FÖS) tai Öko-Institut.
  • Kuluttajat: Ja ei yhtäkään senttiä lisää – siitä taistelevat Holger Krawinkel (televisioissa edukseen esiintyvä energia-asiantuntija Verbraucherzentrale Bundesverbandista), ja Aribert Peters (Bund der Energieverbraucher).

24. Onko olemassa suunnitelmaa luopua ydinvoimasta luopumisesta?

Ei ole. Stern kysyi asiaa neljältä suurimmalta energiantuottajalta:

  • Johannes Teyssen (E.ON): ”Saksa on selvällä enemmistöllä päättänyt luopua ydinvoimasta. Me kunnioitamme tätä päätöstä.”
  • Peter Terium (RWE): ”Ydinvoiman tarina on meidän puolestamme päättynyt, niin Saksassa kuin ulkomaillakin, kun ydinvoimalat poistetaan käytöstä.”
  • Hans-Peter Villis (EnBW): ”Ydinvoimasta luopuminen on tosiasia – ilman jossittelua. Me investoimme nyt energiakäänteeseen voimakkaammin kuin koskaan.”
  • Tuomo Hatakka (Vattenfall): ”Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta. Me kunnioitamme sitä itsestäänselvästi. Emmekä me valita, vaan olemme mukana energiakäänteessä.”

25. Tuleeko energiakäänteestä vaaliteema, jopa ratkaiseva?

Hyvin mahdollista, jos energia-asiantuntija Frauke Rogellaa (Verbraucherzentrale Bundesverband) on uskominen: ”Sähkö ei vielä juurikaan kiinnosta kuluttajia, koska sähkölasku tulee vain kerran vuodessa. Energiakäänteestä tulee siitä huolimatta ratkaiseva vaaliteema. Ensiksikin, koska liittohallituksen pitää ottaa mittaa itselleen asetetuista päämääristä. Ja toisekseen, koska keskustelu kasvavista sähkölaskuista tekee kuluttajat hyvin epävarmoiksi ja koska energiakäänteen rahoitus vieritetään yksityisasiakkaiden harteille. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta.” Sivumennen sanoen: Kaikesta suuttumuksesta huolimatta kuluttaja-asiamiehille ei ole juuri tullut lisää kyselyitä sähkönhinnan korotusten jälkeen.

26. Poliitikot haluavat uusiutuvaa energiaa, mutta perinteinen teollisuus vetää jarrut päälle: Onko energiakäänteessä kyse myös siitä, kenelle sananvalta Saksassa kuuluu?

Kyllä. Ja politiikan pitää lyödä itsensä läpi. Sen tulee ohjata ja asettaa edullisia reunaehtoja, jotta energiakäänne onnistuu. Luoda markkinat. Vaikka uusiutuvan energian alkuinvestointien rahoituksella tai päättämällä, mihin tulisi varata mitäkin voimalakapasiteettia. Markkinat ohjaavat sen, mikä toimii. Kuten aurinkosähkön tapauksessa: Aurinkopaneelien massatuotanto mahdollistui vasta uusiutuvan energian lain myötä. Hinnat laskivat, kilowattitunti uudesta aurinkopaneelista maksaa vähemmän kuin kotitaloussähkö sähköntoimittajalta. Tukia ei enää tarvita, aurinkoenergian käyttö omaan tarpeeseen lisääntyy. Niin sen kuuluisi olla.

27. Miksi RWE ja kumppanit tekevät ydinenergiasta luopumisesta ja kasvaneesta kilpailusta huolimatta taas reippaasti voittoa?

Koska kolme neljäsosaa sähköstä tuotetaan yhä energiajättien suurissa voimalaitoksissa. Elokuun puolessavälissä RWE otti juuri käyttöön Grevenbroich-Neurathissa Kölnin lähellä uuden ruskohiilivoimalan – suurimman maailmassa.

28. Onko reilua, että isot sähkökonsernit vaativat valtiota tukemaan vähävaraisten ekosähköä, mutta ne eivät itse tarjoa sosiaalitariffeja?

Miksi yritysten tulisi tarjota sosiaalitariffeja? Jos ihmisillä ei ole tarpeeksi varaa elämiseen, täytyy valtion noudattaa huoltovelvollisuuttaan.

29. Voisimmeko me estää naapureitamme, esimerkiksi Puolaa, rakentamasta aina uusia ydinvoimaloita?

Sven Teske, insinööri ja Greenpeace Internationalin uusiutuvan energian osaston johtaja sanoo: ”Kyllä. Painostamalla poliittisesti. Me saksalaiset voimme tukea puolalaisia ydinvoimaa vastustavia ryhmiä. Sitä paitsi puolalaisten tulee tehdä strateginen ympäristövaikutusten arviointi, jos he haluavat rakentaa ydinvoimalan. Sen on EU säätänyt. Myös saksalaiset teknikot ja juristit ovat mukana arvioinnissa ja voivat esittää epäilyksensä julkisesti. Loppujen lopuksi voidaan myös argumentoida taloudellisesti: uudet ydinvoimalat ovat ehdottomasti kalleimpia voimaloita. Keskipitkällä aikavälillä uusiutuva energia on kaikkein edullisinta. Ajankohtainen esimerkki: Valko-Venäjälle suunniteltu ydinvoimala tulee maksamaan yli kahdeksan miljardia euroa. Sama teho tuulivoimalla maksaisi vain 1,85 miljardia euroa.”

Sähkön hinta

30. Mitä kaikkea voi tehdä yhdellä kilowattitunnilla sähköä?

Sillä voisi esimerkiksi työskennellä 50 tuntia läppärillä. Tai antaa 100 watin lampun palaa kymmenen tuntia. Tai saada kymmenen litraa 20 C° lämmintä vettä kiehumaan.

31. Mitä kotitaloudet maksavat yhdestä kilowattitunnista sähköä?

Kuluttajaportaali Verifoxin mukaan Saksassa tällä hetkellä keskimäärin 25 senttiä. Vuonna 2000, markkinoiden vapauttamisen jälkeen, oli hinta vain 13,9 senttiä. 100 vuotta sitten piti yhden kilowattitunnin hyväksi tehdä työtä 1 tunti, vuonna 1938 14 minuuttia, vuonna 1991 0,9 minuuttia ja vuonna 2011 1,05 minuuttia.

32. Entä mitä yritykset maksavat?

Keskimäärin vajaa puolet siitä, mitä kotitaloudet maksavat.

33. Kuinka paljon rahaa sähköllä tehdään Saksassa vuosittain?

Reilut 65 miljardia euroa. Vertailun vuoksi: Autoteollisuus myi vuonna 2011 ajoneuvoja 350 miljardilla eurolla.

34. Mitä sähkö maksaa ulkomailla?

Eurostatin mukaan ainoastaan Tanskassa hinnat ovat korkeampia kuin Saksassa (Tanska 29,8 senttiä / kilowattitunti). EU-kuluttajat maksavat keskimäärin 18,4 senttiä kilowattitunnilta.

35. Eivätkö poliitikot voi tehdä mitään korkeita sähkönhintoja vastaan?

Kyllä voisivat. Suuri osa sähkön hinnasta on poliittisesti päätetty. Esimerkki: Yksi kilowattitunti Stadtwerk Kielillä maksa perustariffissa 23,80 senttiä. Siitä 9,04 senttiä – eli 38 prosenttia – on veroja ja muita maksuja. Olisiko järkevää vapauttaa kuluttajat näistä rasituksista? Tuskin. Sähköverot nimittäin pitävät eläkekassat pystyssä. Ja valtion pitäisi periä puuttuva raha muualta.

36. Miten lasketaan uusiutuvan energian lisämaksu, joka tekee sähkön vielä kalliimmaksi?

Asia on selitettävissä esimerkillä: Herra Müllerillä on aurinkopaneeli kotinsa katolla. Jokaisesta kilowattitunnista, jonka hän syöttää sähköverkkoon, maksaa sähkönsiirtoyhtiö hänelle 18,36 senttiä ja myy sen eteenpäin sähköpörssiin. Siellä sähkönsiirtoyhtiö saa, sanotaan vaikka, 5,36 senttiä herra Müllerin kilowattitunnista – 13 senttiä vähemmän kuin mitä hän on saanut Mülleriltä. Kuka maksaa tämän erotuksen? Laissa uusiutuvasta energiasta sanotaan: kaikki sähköasiakkaat. Mutta siirtoyhtiöt eivät voi ottaa jokaisen ekosähkötoimituksen kohdalla ennakkoa. Se veisi perikatoon. Joten he laskevat vuosittain, kuinka paljon ennakkoa heidän tulee rahastaa sähköasiakkailta riittävää vararahastoa varten. Sitä varten siirtoyhtiöt ja sähköntuottajat arvioivat, kuinka monta kilowattituntia ekosähköä tuotetaan vuosittain (vuonna 2011 102 miljardia) ja mitä se tuottaa sähköpörssissä. Lisäksi he hinnoittelevat edellisvuoden yli- ja alijäämät. Bundesnetzagentur pitää heitä tarkkaan silmällä. Siten lisätään jokaiseen ekosähkön kilowattituntiin pieni ennakkomaksu, niin sanottu uusituvan energian lisämaksu (EEG-Umlage). Vuonna 2011 se oli 3,53 senttiä, vuonna 2012 5,3 senttiä.

37. Kuinka kovaa on sähkön hintakilpailu?

Ei niin kovaa kuin väitetään. Saksassa on tosin yli 1.000 sähköntuottajaa, mutta melkein kolmannes niistä kuuluu suuriin konserneihin (RWE, E.ON, EnBW ja Vattenfall) – esim. Yello (EnBW), Eprimo (RWE) tai E wie Einfach (E.ON). Suuret firmat ovat myös usein osakkaita 653:ssa kaupunkien sähköyhtiössä. Jos kuluttajat haluavat käynnistää kilpailun, tulee heidän vaihtaa sähköntarjoajaa. Mutta yhä 40 prosenttia kaikista kuluttajista pysyy paikallisen sähköntarjoajan kalliissa perustariffissa, eikä vaihda halvempaan tarjoukseen. Vaihdossa säästää keskimäärin kuusi senttiä kilowattitunnilta, sanoo Bund der Energieverbraucher. Se on enemmän kuin uusiutuvan energian lisämaksu.

38. Onko puhtaan sähkön tuottaminen kalliimpaa kuin perinteisen?

Kyllä. Mutta se on vain ajan kysymys. Greenpeace sanoo jopa: Jos perinteisten voimaloiden aidot kustannukset laskettaisiin, eli valtion maksama tuki sekä kustannukset välillisestä vahingosta ilmastolle, olisi jokainen hiilen, kaasun tai uraanin tuottama kilowattitunti keskimäärin 10,2 senttiä kalliimpi – ja niiden mahdollisuudet kilpailla lähes kaikkien vihreiden sähkönlähteiden kanssa olisivat olemattomat jo tänään.

39. Jos aurinko- ja tuulienergia eivät maksa mitään, niin miksei sähkönhinta sitten laske?

Mutta niinhän tapahtuu. Kun aurinko paistaa, on sähkön hinta pörssissä joskus vain jopa 2-4 senttiä. Valitettavasti asiakkaat eivät pääse nauttimaan tästä edusta. Kriitikoiden mukaan sähköntoimittajat pitävät tämän edun, eivätkä anna sitä asiakkaille.

40. Emmekö me ole joutuneet harhateille, jos, kuten äskettäin tuli tietoomme, 600 000 kotitaloutta ei pysty maksamaan sähkölaskuaan energiakäänteen takia?

On ennenaikaista olettaa näin. Luku 600.000 tulee sähköntuottajilta. Todellisia syitä ei ole vielä tutkittu. On kyllä totta, että nousseet sähkönhinnat eivät näy työttömyyskorvauksissa. Ja asuntotukeen oikeutetut eivät saa mitään avustusta sähkölaskuunsa. Lisäksi köyhät ovat usein vankeina perussähköntoimittajan hinnoissa, koska heidän luottokelpoisuutensa ei riitä sähköntoimittajan vaihtoon.

41. Täytyykö teollisuuden sähköä todellakin tukea, jotta se olisi kansainvälisesti kilpailukykyistä?

Valtiovarainministeri Philipp Rösler sanoo: ”Kyllä” ja haluaa jopa nostaa tukia. Entinen vihreä ympäristöministeri Jürgen Trittin sanoo ”Ei. Meidän täytyy tehdä loppu sähkönhaaskaustuista, jotka nostavat kuluttajahintoja.” Faktat:

  • 700 suurinta teollisuuden asiakasta käyttää tosin 18 prosenttia sähköstä, mutta osallistuu vain 0,3 prosenttiin uusiutuvan energian kuluista.
  • 23.000 firmaa Saksassa saa halvennettua sähköä, vaikka ne eivät olisikaan mukana kansainvälisillä markkinoilla.
  • Teollisuus säästää eri etujen avulla tänä vuonna yhteensä noin 9,6 miljardia euroa. Muiden sähkönkäyttäjien pitää tasoittaa nämä kulut.

42. Eikö sähkö ole liian halpaa – esim. suhteessa bensiiniin?

Ei, sillä jos mitataan energiasisällöllä, on sähkö jopa kalliimpaa. Muunnettuna täytyisi bensiinin, joka vastaa noin yhdeksää kilowattituntia, maksaa 2,30 euroa.

Energian hinta ja energiatehokkuus

43. Kuinka paljon keskimääräinen kotitalous käyttää vuodessa rahaa energiaan?

Nelihenkinen talous, joka omistaa auton, käyttää noin 5.000 euroa vuodessa – ilman autoa noin 3200 euroa vuodessa.

44. Usein puhutaan tehokkuusasteesta. Mikä sähköntuotantotapa pärjää tässä kisassa parhaiten?

Tehokkuusaste tarkoittaa: Kuinka paljon tuotetusta energiasta voidaan käyttää loppujen lopuksi sähkönä tai lämpönä? Uudella hiilivoimalalla Neurathissa Kölnin lähellä on 43 prosentin tehokkuusaste; se tarkoittaa, että 57 % hiilienergiasta menee harakoille.

Tehokkuusasteet:

  1. Vesivoima 90 %
  2. Tuulivoima 50 %
  3. Hiilivoima 43 %
  4. Kaasuvoima 40 %
  5. Biomassa 40 %
  6. Ydinvoima 35 %
  7. Aurinkovoima (aurinkopaneelit) 15 %

45. Mistä löytyy suurin säästöpotentiaali?

Yksiselitteisesti lämmöntuotannosta. Jos kotitalous käyttää 100 euroa energiaan, menee siitä noin 41 euroa lämmitykseen ja lämpimään veteen, 37 euroa bensiiniin ja 22 euroa sähköön. Paremman eristyksen ja modernin tekniikan avulla voi lämpöenergian tarve vähentyä jopa 80 prosenttia. Se merkitsisi siis 32 euron säästöä sadasta energiaeurosta.

46. Entä miten teollisuus voi säästää?

Teollisuus ja liiketoiminta käyttävät noin 45 prosenttia energiasta. Suuri osa menee hukkaan poistolämpönä. Zentralverband Elektrotechnik- und Elektronikindustrie on laskenut, että pelkästään optimoiduilla tuotantoprosesseilla voitaisiin säästää jopa 25 %. Tosin valtiovarainministeri Philipp Rösler on ilmoittanut, että suurteollisuuden tarvitsee säästää vain 1,3 prosenttia vuodessa.

47. Miksei rakennuksia eristetä nopeammin?

Puuttuu niin paljon: tietoisuutta, rahaa, julkisen hallinnon kannustimia. Sitä paitsi vuokrat nousisivat, mikä johtaisi riitoihin. Vuokranantajat voivat nostaa vuosittaista vuokraa 11 % asunnon kuluja vastaan. Jos vuokranantaja on eristänyt talonsa 30.000 eurolla, saa hän määrätä 3.300 euron lisämaksun, joka jaetaan vuokralaisille kunkin asunnon pinta-alan mukaan. Jos talossa on 20 yhtä suurta asuntoa, maksaa jokainen vuokralainen vuodessa 165 euron lisämaksun. Rakennusten energiasaneeraus on siten halvinta ilmastonsuojelua. Nykyään sitä varten on edullisia avustuksia ja luottoja alkaen yhden prosentin korolla (KfW). Lisäksi jopa 10 % rakennusten energiasaneerauksen kuluista pitäisi mitä pikimmiten voida vähentää verotuksessa. Laki makaa jo kuukausia Saksan liittopäivien ja liittoneuvoston välimieslautakunnassa, koska osavaltiot pelkäävät suuria veronmenetyksiä.

48. Olisiko romutuspreemio hyvä idea?

Vanhojen lämmityslaitteiden romutuspreemio oli Bild-lehden uutisankka. Jopa ympäristöministeri varoittaa siitä. Tosin ideasta voi keskustella. Alan asiantuntijat väittävät, että 78 prosentissa saksalaisten lämmityslaitteista on tehotonta tekniikkaa. Jos tämä ongelma korjattaisiin, säästyisi Saksassa vuodessa 15 % energiaa ja yli 80 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasuja. Se on kymmenen prosenttia vuosittaisista päästöistä.

49. Onko LED-lamppu ympäristöystävällisempi kuin energiansäästölamppu?

Stiftung Warentest sanoo: ”On yksiselitteisesti”. LED-spotit valaisevat kymmenen kertaa kauemmin kuin tavalliset halogeenilamput. Ja kalliimpi hinta maksaa itsensä melko nopeasti takaisin. Olettaen, että 60 watin halogeenilamppu maksaa 1,50 euroa ja vastaava LED-lamppu taas 14,90 euroa. Jos lamppu valaisee joka päivä viisi tuntia ja sähkön hinta on 25 senttiä, kuoleutuu ostos 195 päivässä.

50. Mitä tarkoittaa älytalo ja mitä se merkitsee energiakäänteelle?

Älytalo (Smart Home) tarkoittaa rakennusten tehokasta energiaohjausta. Eräänlainen sähköinternet ohjaa sähkön ja energian käyttöä. Esimerkki: Pesukone käynnistyy vasta silloin, kun sähkö on halpaa. Tähän mennessä se ei ole ollut mahdollista sähköä ja dataa kuljettavien älykkäiden verkkojen (Smart Grids) puutteen takia. Tosin pian saattaa tapahtua muutos: firmat kuten RWE tai Telekom odottavat niistä suurta bisnestä. Kokonaistaloudellinen säästöpotentiaali on huomattava: kotitaloudet käyttävät neljänneksen kokonaissähköstä.

51. Mitä tarvitaan, jotta voisi käyttää kotona omaa BHKW:ta (Blockheizkraftwerk)?

BHKW tuottaa sähköä ja lämpöä kuluttajan luona. Kotia varten tarvitaan kaasuliitäntä sekä kaasumoottorilla toimiva mini-BHKW, joita saa esim. firmoilta Lichtblick/VW tai Vaillant. Lichtblick/VW:lla investointi kannattaa vasta silloin, jos lämmöntarve on enemmän kuin 45 000 kilowattituntia. Niin paljon lämpöä nielevät kahden tai useamman asunnon talot tai huonosti eristetyt omakotitalot. Asiakas maksaa kerralta 5.000 euroa voimalaitoksesta sekä 20 euroa kuukaudessa palvelusta ja korjauksista. Sitä vastaan Lichtblick maksaa kellarivuokraa (viisi euroa kuukaudessa) sekä lämmön hinnassa pienen alennuksen tuotetusta sähköstä. Sen lisäksi asiakas maksaa oman kulutuksensa sähkökulut – sillä kellarissa tuotettu sähkö menee kokonaisuudessaan verkkoon. Monimutkainen laskutehtävä siis. Jokaisen tulee itse laskea, kannattaako BHKW. Die Deutsche Physikalische Gesellschaft on laskenut: usein ei kannata. Lisäksi poltetaan fossiilista kaasua.

52. Onko Lichtblickin/VW:n ”Schwarmstrom” -projektista jo kokemuksia? (Schwarm = parvi)

Ei. Firmat haluavat verkottaa pitkällä aikavälillä 100.000 mini-BHKW:tä toistensa kanssa virtuaaliseksi suurvoimalaksi voidakseen tuottaa saksalaisille markkinoille sähköä joustavasti. Tosin kysyntä on tähän mennessä ollut vähäistä. Heinäkuussa oli asennettu vasta 500 kellarivoimalaa.

Hiilivoima

53. Miksi hiilestä saatava sähkö on yhä niin halpaa?

Koska Rheinlandissa, Lausitzissa ja Keski-Saksassa on yhä 40 miljardia tonnia ruskohiiltä, jota on edullista louhia. Käyttäjät, kuten RWE, polttavat sitä, ilman että heidän tarvitsee kompensoida täysin hiilidioksidin tuotannosta aiheutuvia haitallisia seurauksia. Itse asiassa kompensaation tulisi tapahtua ns. CO2-sertifikaaattien avulla. Tosin hyvä ajatus on tähän mennessä kariutunut liian halpoihin sertifikaatteihin: alussa annettiin liian monta sertifikaattia ilmaiseksi, jotta teollisuus olisi tyytyväinen. Nykyään yksi tonni CO2-päästöjä maksaa 6-9 euroa – eikä se juuri rasita voimalaitoksia. Greenpeacen mukaan ”reilu” hinta olisi vähintään 40 euroa.

54. Tarvitsemmeko me hiili- ja kaasuvoimaloita?

Ilman niitä emme selviä seuraavina vuosina, koska vain ne (ydinvoimaloiden lisäksi) voivat taata vakaan ja korkean sähköntuotannon (pohjakuormitus).

55. Mitä tarkoittaa sähkön ja lämmön yhteistuotanto?

Yhteistuotannossa tuotetaan samanaikaisesti sähköä ja lämpöä. Jos esimerkiksi haaskattu lämpö uudesta RWE-voimalasta Neurathissa voitaisiin käyttää kokonaan kaukolämpönä lämmitykseen, olisi voimalalla yli 90 % tehokkuusaste, ei 43 %.

56. Voisiko hiilivoimaloiden hiilidioksidin varastoida maahan?

Teoreettisesti kyllä, mutta Saksassa niin ei tule käymään. Suuret voimalaitostoimijat ovat tosin yrittäneet panna alkuun hiilen talteenotto- ja varastointitekniikkaa (CCS), mutta kansalaisten vastustus on liian suuri.

Sähköverkot

57. Miksi me ylipäänsä tarvitsemme uusia sähköverkkoja?

Pääasiassa neljästä syystä:

  1. Vanhentunut rakenne – Aikaisemmin voimalaitokset sijoitettiin mahdollisimman lähelle suurkäyttäjiä – kuten ruskohiilivoimalat Ruhrin ja Reinin suurtaajamaan. Johtoverkko rakennettiin yhdenmukaisesti. Tilanne muuttuu. Tuuli- ja aurinkosähköä tuotetaan ympäri maata.
  2. Tuuli – Pohjoisessa tuulee eniten ja siellä rakennetaan sekä maalle että merelle jättimäisiä tuulipuistoja. Schleswig-Holsteinin ja Mecklenburg-Vorpommernin tasangoilla on vain vähän sähkönkuluttajia. Sähkö tulee siis viedä sinne, missä sitä käytetään. Eli taloudeltaan voimakkaille aluille Baijerissa ja Baden-Württembergissä.
  3. Aurinko – Sähköjohdot eivät enää ainoastaan tuo sähköä, vaan ne myös ottavat sitä vastaan. Etenkin etelän aurinkopaneelikatoilta ja aurinkopuistoista (Solarparks). Se vaatii uutta kapasiteettia.
  4. Kansainvälinen kauppa – Sähkön kauppa kasvaa ja saksalaiset ”sähkömoottoritiet” kuormittuvat enenevissä määrin kauttakulkuliikenteestä.

58. Eli ovatko ne varoitukset totta, että Schleswig-Holsteinin tuulivoimakapasiteetin nopea kasvu ylikuormittaa sähköverkon?

Esimerkissä paljastuvat erittäin hyvin tällaisen argumentaation oikut: kaikki ei ole niin ilmeistä kuin miltä näyttää. Schleswig-Holsteinilla oli osavaltion ympäristöministeri Robert Habeckin (vihreät) mukaan aikaisemmin kolme kertaa niin paljon ydin- ja hiilivoimakapasiteettia kuin osavaltio itse käytti. Ylijäämä vietiin etelään – se onnistui eittämättä ilman verkkoyhtiöiden valituksia. Vuodesta 2011 lähtien on ainoastaan kaksi ydinvoimalaa verkossa (Krümmel ja Brunsbüttel 2120 megawatillaan), minkä johdosta sähköverkkoihin on vapautunut huomattavasti kapasiteettia tuulivoimasähkön hyväksi. Vuoteen 2020 mennessä Schleswig-Holstein haluaa jälleen tuottaa niin paljon sähköä kuin ennen ydinenergiasta luopumista suunniteltiin: noin kolme kertaa enemmän kuin oma käyttö. Mutta tällä kertaa uusiutuvilla. Opetus tästä esimerkistä: Me tarvitsemme uusia verkkoja – mutta mitä reittejä itse asiassa tarvitaan, täytyy tutkia yksityiskohtaisesti. Sitä tekee tällä hetkellä Bundesnetzagentur.

59. Kuinka paljon uusia voimalinjoja oikeasti tarvitaan?

Se on kiistanalaista. Arvioidaan, että kiireellinen tarve on 1.800 kilometriä, josta vasta 214 on valmista. Siirtoyhtiöt vaativat yhteensä 3.800 uutta kilometriä. Die Deutsche Umwelthilfe kritisoi: ”Siinä on mahdollisimman paljon sähköverkkoja ja ei niin paljon kuin on tarpeellista.” Ylisuuri sähköverkosto voisi maksaa kuluttajille seuraavana kymmenenä vuotena muutama miljardi euroa enemmän kuin on tarpeellista. Markkina-asiantuntija professori Christian von Hirschhausen (TU Berlin) kuvaa tilannetta vastoin kaikkea kovanonnen ennustamista ”todella rennoksi”.

60. Kuka maksaa rakentamisen?

Ensi sijassa sähkönsiirtoyhtiöt. Mutta he saavat investointinsa takaisin sähkölaskun verkkohyvityksen lisämaksuna. Uusia siirtoverkkoja varten valtio takaa siirtoyhtiöille 9,05 % oman pääoman tuottoasteen. Korkea tuotto on syy siihen, miksi vakuutusyhtiöt kuten Munich Re osallistuvat mielellään investointeihin.

61. Eikö voimalinjojen pitäisi olla valtion käsissä?

Sitä vaatii muun muassa vihreiden Jürgen Trittin. Hän haluaa liittovaltion sähköverkkoyhtiön (Bundesnetzgesellschaft). Perinteisesti sähköntuottajat ovat huolehtineet itse siitä, että heidän sähkönsä voidaan myydä myös kaukaisille asiakkaille. Vuonna 1957 RWE otti käyttöön ensimmäisen 380.000 voltin linjan Rommerskirchenin ja Ludwigsburgin välillä. Näin syntyi vähitellen Saksan kantaverkko. Vuonna 2008 EU päätti purkaa sähköntuotannon ja -siirron yhdistelmän. Se on onnistunut vain osittain. Kaksi verkkoa meni ulkomaalaisille: Vattenfall myi omansa 50Hertzille (pääasiassa osa belgialaista Elia-ryhmää) ja E.ON hollantilaiselle Tennetille. TransnetBW pysyi EnBW-konsernilla ja RWE:lle kuuluu yhä osa Amprionia.

Kuva: Neljä suurta sähkönsiirtoyhtiötä hoitaa koko maan (50Hertz entisessä Itä-Saksassa, Amprion lännessä, Tennet TSO keskellä sekä Baijerissa ja TransnetBW Baden-Württembergissä). Jotta tuulisähkö saataisiin siirrettyä etelään, täytyy rakentaa uusia johtoja. Kuva näyttää niistä tärkeimmät.

62. Voimalinjat kansalaisille: onko järkevää, että kunnat ottavat haltuun voimalinjoja, kuten tapahtuu sadoissa tapauksissa?

Useat kaupunginvaltuutetut antavat houkutella itseään paikallisen sähköverkon korkeilla, valtion takaamilla tuotoilla ja ovat valmiita ottamaan uusia lainoja huolimatta huonosta rahatilanteesta. Sen lisäksi kunnilla ei ole yleensä mitään kokemusta verkon ylläpidosta ja ne aliarvioivat tulevat kustannukset. Sitä paitsi aikaisemmat omistajat pyytävät satumaisia hintoja.

63. Miksi uudet suurjännitelinjat johdetaan maan päälle eikä alle? Jos alle, ei olisi lainkaan kansalaisprotesteja.

Protesteja on etenkin suurjännitelinjoja (380.000 ja 220.000 volttia) vastaan. Kuparilla päällystetyt sähköjohdot ovat suhteellisen halpoja (noin miljoona euroa kilometriltä) sekä helppoja asentaa, ylläpitää ja korjata. Ilma viilentää sähkövirrasta lämmenneet metallilangat. Maakaapeleilla ei ole luontaista jäähdytystä, ne edellyttävät vaikeita maansiirtotöitä sekä jättävät alituisesti jälkiä maastoon. Korjaukset ovat kalliimpia. Deutsche Umwelthilfen mukaan maakaapeleiden investointikustannukset ovat jopa 13 kertaa korkeammat, riippuen paikasta ja maastosta. Nämä kustannukset nostaisivat kaikkien kuluttajien siirtomaksuja huomattavasti. Keski- ja pienjännitelinjoilla maakaapeleita käytetään yhä enemmän.

64. Mutta eivätkö maanalaiset tasavirtakaapelit olisi parempia, koska niiden magneettiset kentät ovat pienempiä?

Moni kansalaisaloite vaatii maakaapeleita ja se kuulostaa aluksi järkeenkäyvältä. Ne sopivat tosin vain erittäin pitkille siirtoetäisyyksille ilman sähköasemia. Kuten moottoritie ilman liittymiä. Sillä olemassa oleva sähköverkko toimii vaihtovirralla. Järjestelmät eivät siis ole yhteensopivia. Jokaisessa leikkauskohdassa pitäisi siten muuntaa teknisesti vaikeasti toteutettavasti sekä kalliisti. Lisäksi tasavirtamaakaapelit maksavat 15 kertaa enemmän kuin ilmajohdot.

65. Eikä junien johtimia voisi yksinkertaisesti käyttää sähkölinjoina?

Kuulostaa hyvältä, sillä onhan rautateillä lähes 28.000 kilometriä sähkölinjoja. Tosin Bundesnetzagenturin toteutettavuustutkimus osoittaa, ettei niistä ole energiakäänteen ratkaisuksi. Normaalisähkön taajuus 50 hertsiä ja junien sähkön 16,7 hertsiä eivät ole yhteensopivia. Turvallisuuden vuoksi tarvittaisiin lisäksi paljon korkeampia pylväitä.

66. Voisiko esimerkiksi aurinkosähköä käyttää itse, jotta sähköverkkoja kevennettäisiin?

Kyllä. Olemme parhaillaan yhdellä energiakäänteen merkkipaalulla, jota vanhat hiili- ja ydinvoimajättiläiset pelkäävät: sähkö katolta ei menekään enää isoon verkkoon, vaan se käytetään itse. Oma tuotanto maksaa nykyisin noin yhdeksän senttiä vähemmän kuin kotitaloussähkö RWE:ltä, E.ON:ilta ja kumppaneilta. Ja aina enemmän valmistajia, kuten Solarworld tai Juwi, tarjoavat koteihin sähkövaraajia, joissa on älykäs ohjaus. Juwin esimerkkilaskennassa aurinkokenno- ja varaajayhdistelmä maksaa 150 neliön omakotitalolle 27.500 euroa. Sillä voi tuottaa 20 vuoden aikana 140.000 kilowattituntia sähköä. Jos 70 prosentin sähköstä menee omaan käyttöön, tulee kilowattitunnin hinnaksi 19 senttiä (nykyinen keskihinta 25 senttiä). Tosin mainosten väitteitä tulee tutkia varoen, sillä käytännön kokemus puuttuu vielä.

Tuulivoima

67. Onko tuulivoima hieno juttu vai oikku?

Tuulivoiman hyväksikäyttäminen on ihmiskunnan vanha tekninen aikaansaannos. Vuoden 1900 tienoilla oli ainoastaan Luoteis-Saksassa 300.000 tuulimyllyä – koko Saksassa on nykyään melkein 22 700 tuulivoimalaa. Tuulivoimassa ei ole mitään perusvaaraa, siitä ei tule haitallisia päästöjä ja se vahingoittaa luontoa vain hyvin rajatusti. Lisäksi tuulivoimateknologiasta on luonut vahva vientiteollisuuden. 80 prosenttia Saksassa rakennetuista voimaloista menee ulkomaille. Suuria valmistajia ovat Enercon, Areva, Nordex ja Siemens. Kaikki valmistajat yhdessä saivat vuonna 2011 lähes neljän miljardin liikevaihdon ulkomaanmyynnillään. Tuotteiden maailmanmarkkinaosuus on 16 prosentin tienoilla. Alalla työskentelee Saksassa reippaat 100.000 ihmistä.

68. Jos maanviljelijä pystyttää tuulivoimalan pellolleen, mitä hän tienaa ja kuka sen maksaa?

Riippuu paikasta ja tuulesta. Ensiksi kunkin maanviljelijän tulee kuitenkin investoida. Esimerkki: Tuulivoimala 2,5 megawatin teholla maksaa noin 2,5 miljoonaa euroa. Päälle tulevat vielä lainan korkokulut, huolto ja korjaukset – noin 4. 000 euroa vuodessa. Kahdenkymmenen vuoden käyttöiällä voimalanomistajan tulee siis hankkia 3,4 miljoonan euroa. Tuulivoimala tuottaa korkeintaan viisi miljoonaa kilowattituntia vuodessa. Hyvällä paikalla maanviljelijällä on mahdollisuus saada yli kolme miljoonaa euroa voittoa (ennen veronmaksua). Se maksetaan uusiutuvan energian lisänä asiakkaiden sähkönhinnassa.

69. Missäpäin Saksaa tuulivoima kannattaa?

Melkein missä tahansa. Tuulivoimalan korkeus ja koko täytyy vain sovittaa olosuhteisiin.

70. Miksi kalliita tuulivoimaloita rakennetaan merelle eikä suunnitella samanaikaisesti tarvittavia sähkölinjoja?

Sähkölinjoja on suunniteltu jo kauan. Ja jotta merituulivoimaloiden sähkö saataisiin tuotua mantereelle, ovat pohjoiset sähkönsiirtoyhtiöt lainmukaisesti velvoitettuja siihen, eli Tennet Pohjanmerellä ja 50Herz Itämerellä. Nyt on tosin tullut suuria viivästyksiä: Pelkästään Tennetin pitää investoida vuoteen 2020 mennessä noin 21 miljardia euroa, jotta kaikki suunnittelut voimalat Pohjanmerellä – jonne nousee eniten tuulipuistoja – pääsisivät verkkoon. Hollantilaisella yrityksellä on jo nyt ongelmia haalia tarvittava raha. Tennetin johtajat pelkäävät lisäksi, että heidän asiakkaansa (tuulivoimaloiden pystyttäjät) vaativat lisää miljoonia vahingonkorvausta, koska verkkoliittymä on viipynyt tai johdot menevät käytössä epäkuntoon. Siksi he haluavat rajoittaa vastuutaan. Liittovaltion hallitus, FDP:n valtionvarainministeri Philipp Röslerin johtamana, on ehdottanut lakia – kuluttajien rasitteeksi: Käyttäjät kantavat riskin uusiutuvan energian lisämaksussa. Siten sähkön hinta nousee neljännessentin kilowattitunnilta.

71. Kuinka monta tuulivoimalaa tulee vielä rakentaa?

Tällä hetkellä Saksassa on lähes 22.700 tuulivoimalaa, ja ne tuottavat 7,8 prosenttia maan sähköstä. Joitakin on vielä tulossa lisää. Tosin sen jälkeen tullee tuulivoimaloiden määrä vähenemään. Arvioiden mukaan Saksassa on vuonna 2030 ainoastaan 15.000 tuulivoimalaa. Syy vähentymiselle on ”repowering”: olemassa oleviin tuulimyllyihin asennetaan suuremmat generaattorit ja niitä korotetaan. Seuraus on yllättävä: 18 vuoden kuluttua nämä jäljelle jääneet 15.000 tuulivoimalaa voisivat tuottaa 45 % sähköstämme.

Kuva: Tuulimyllyt voivat tuottaa samoja määriä sähköä jokaisella sijaintipaikalla (esimerkissämme noin 14 miljoonaa kilowattituntia) – riippuen voimaloiden korkeudesta ja koosta: Tuulimylly1 sijaitsee merellä, on 90 metriä korkea ja roottorin halkaisija on 95 m. Tuulimylly 2 sijaitsee Saksan keskivuoristossa, on 140 m korkea ja roottorin halkaisija on 125 metriä.

Aurinkovoima

72. Eikö aurinko paista liian harvoin Saksassa, jotta tällä kannattaisi tuottaa aurinkosähköä?

Kriitikot perustelevat: Saksassa on vain 800–900 aurinkotuntia – aivan liian vähän! Mutta se on kuitenkin väärin. Monivuotinen keskiarvo on 1.300–1.900 tuntia. Schwarzwaldissa Görwihl-Segeten kylässä oli viime vuonna jopa 2.449 aurinkotuntia – Saksan ennätys. Ja ei edes tarvitse odottaa pilvetöntä taivasta: Deutsche Wetterdienst kirjaa aurinkotunnin, kun neliömetrille paistaa vähintään 120 wattia. Pelkkä aurinkotuntien määrä ei sano vielä yhtään sen enempää sähköntuotosta kuin työntekijän palkka tämän omaisuudesta. Ratkaisevaa on kokonaissäteily, joka koostuu suorasta ja hajasäteilystä. Vuodessa kokonaissäteilyä on 8766 tuntia, aurinkokennot tuottavat siitä noin 4.300 tuntina sähköä.

73. Lämminvettä vai sähköä katolta: kumpi on parempi?

Professori Timo Leukenfeld, aurinkoenergia-asiantuntija: ”Lämmöntuotanto on etusijalla, vasta sitten sähkön, sillä noin 90 prosenttia energiasta käytetään lämpöön, vain 10 prosenttia sähköön. Aurinkolämpö auttaa siellä, missä kulut ovat korkeimmat: lämmityksessä. Aurinkokeräimet lämpövaraajalla lämmittävät talon myös auringon laskettua tai kun sataa. Vanhassa talossa säästää parhaimmillaan puolet lämmityskuluista, uudessa talossa on jopa lämmityskustannusten nollaantuminen mahdollista. Jos tilaa vielä löytyy, voi omaan kulutukseen asentaa aurinkokennon. Aurinkokeräimet ovat tosin kalliimpia kuin aurinkokennot, koska varaaja ja ominaiskulutuksen säätely sisältyvät jo hintaan, mutta sen puolesta ovat laitteet kaksi tai kolme kertaa tehokkaampia. Aurinkolämmöstä saatava säästö on muuten verrattuna aurinkosähkön voittoihin verovapaata ja siitä tulee kasvavien energiahintojen myötä vuosi vuodelta arvokkaampaa.

74. Kuinka paljon aurinkopaneelien valmistaminen rasittaa ympäristöä? Entä kierrätys?

Paneelien valmistus käyttää paljon sähköä ja jos tämä sähkö tulee fossiilipolttoaineista, merkitsee se myös korkeita hiilidioksidipäästöjä. 72 % kokonaispäästöistä tulee valmistuksesta ja noin 14 % kierrätyksestä, loput mm. kuljetuksesta ja rakentamisesta. Vasta kun paneeli on tuottanut reilut kaksi vuotta sähköä, on päästöt kompensoitu.

75. Kuinka laajalle levinneitä aurinkokennot meillä ovat?

Lähes 30 gigawattia on asennettu. Asiantuntijoiden mukaan potentiaali olisi 200 gigawattia. Se tarkoittaisi – täydellä säteilyllä kaikille kennoille – 140 Brokdorf-tyypin ydinvoimalan täyskuormitusta.

76. Entä aurinkolämpö?

Verraten vähemmän. Aurinkolämpökeräimiä on 1,7 miljoonassa saksalaisessa rakennuksessa ja ne peittävät noin yli 1.500 hehtaarin kokonaispinta-alan. Potentiaali on noin 235.000 hehtaaria.

77. Tulisiko politiikan jarruttaa erittäin nopeaa aurinkokennojen asentamista?

Ympäristöministeri Peter Altmaier on jo asettanut rajan: Kun 52 gigawattia on asennettu, ei uusia tukia enää myönnetä. On tosin erittäin kyseenalaista, alentaako tämä raja uusiutuvien kuluja. Tutkimus alan lehti Photonissa näyttää, että rajaton kasvu olisi jopa halvempaa, koska moduulien hinnat laskisivat nopeammin, aurinkosähkön hinta halpenisi siis yhä ja tukemattoman ominaiskulutuksen hinta nousisi voimakkaasti.

78. Valtiovarainministeri Philipp Röslerin mukaan aurinkokennot tuottavat ainoastaan kolme prosenttia sähköstä, mutta nielevät puolet uusiutuvan energian tuista. Eikö se ole hullua?

Hyvä esimerkki siitä, miten luvuilla voi huiputtaa. Oikein on ensinnäkin: vuonna 2011 aurinko tuotti 3,5 % kokonaissähköstä – melkein 20 % enemmän kuin mitä Rösler väittää. Toisekseen ministerin vertaus ei toimi. Hänen olisi täytynyt laskea seuraavalla tavalla: vuonna 2011 21 % vihreästä sähköstä saatiin aurinkokennoista. Siihen käytettiin noin 47 % kaikista uusiutuvien kuluista.

79. Viekö Aasian kilpailu meiltä tuhansia työpaikkoja?

On totta – ja sitä eivät epäile edes voimakkaimmat kriitikot – että yhä enemmän ihmisiä tulee työskentelemään uusiutuvan energian parissa. Yhteensä heitä oli vuonna 2011 ympäristö-ministeriön mukaan noin 382.000. Suurimmat työnantajat ovat bioenergia ja aurinkoenergia (kumpikin 125.000 työpaikkaa) ja niitä seuraa tuulivoima (100.000 työpaikkaa). Umweltbundesamtin mukaan 630.000 lisätyöpaikkaa on mahdollista vuoteen 2020 mennessä, kun liittohallituksen ilmastotavoitteita pannaan johdonmukaisesti toimeen.

80. Me kehitämme tekniikan – ja kiinalaiset varastavat sen ja täyttävät sitten markkinat halvoilla aurinkokennoilla. Saksalaiset firmat menevät toisensa jälkeen konkurssiin. Olemmeko me menettäneet järkemme?

Me iloitsemme edullisista korealaisista televisioista tai halvoista vietnamilaisista farkuista. Milloin voisimme vihdoin iloita halvoista kiinalaismoduuleista, jotka auttavat muuttamaan energiantuotantomme? Viimeisen viiden vuoden aikana aurinkomoduulien hinnat ovat laskeneet yli 80 %. Vuonna 1995 yksi kilowattitunti aurinkosähköä maksoi vielä noin euron, nykyään uusilla laitteilla vain noin 16 senttiä. Varmasti on harmillista, että saksalaiset valmistajat katoavat kuten aikoinaan tekstiili- tai radioteollisuus. Mutta korkean teknologian valmistuksessa, kuten vaihtovirranmuuttajissa tai tuotantokoneissa, on Saksa yhä huipulla ja vientimaa.

81. Mitä tienaa naapurini, joka asentaa aurinkopaneeleja katolleen? Ja kuka maksaa viulut?

Se joka nyt lokakuussa voi ottaa käyttöön kattoaurinkovoimalan, tienaa 20 vuodessa jopa 18,36 senttiä per kilowattitunti. Mitä suurempi kattovoimala on, sitä pienempi korvaus. Esimerkki: Kölniläinen asentaa 50 neliömetriä moduuleja katolleen. Ne maksavat hänelle noin 12.700 euroa, hän maksaa käteisellä. 20 vuoden kuluttua hän voi iloita 17.700 euron tuotosta. Jos hän laittaisi samat 12.700 E 1,7 % koron säästötilille, saisi hän saman voiton.

82. Eikö ole epäreilua, jos vuokralaiset rahoittavat sähkölaskussaan hyvin toimeentulevien vuokraisäntiensä aurinkopaneelien kulut?

Tämä argumentti on populistinen. Jokainen voi olla osakkaana aurinkovoimalassa, kunnallisissa voimaloissa tai jossain noin 700 uusiutuvan energian osuuskunnassa. Tuotot ovat osittain jopa varmempia kuin yksityisissä voimaloissa, koska teknisiä ongelmia on vähemmän. Mitä enemmän kansalaiset osallistuvat aurinkoenergiaan sitä oikeudenmukaisemmaksi systeemi muuttuu.

Biomassa

83. Yhä enemmän elintarvikkeita, kuten maissia ja vehnää, päätyy biokaasu-voimaloihin. Onko energiakäänne syyllinen siihen, että maailmassa on nälkäisiä?

Olisi liioiteltua väittää niin. Jotta voisimme tuottaa sähköä ja energiaa, käytetään 7.900 saksalaisessa voimalassa energiakasveja kuten maissia tai jätteitä kuten olkia, bioroskia tai lietelantaa. Etu: Voimalat ovat toiminnassa luotettavasti kellon ympäri. Vuonna 2011 tuotettiin näin 36,9 miljardia kilowattituntia sähköä ja 126,5 miljardia kilowattituntia lämpöä. Ongelmallista on tosin maailmassa massiivisesti kasvava biobensan tuotanto, joka esim. USA:ssa ahmii suuria määriä peltoja. Maailman pelloilla tuotetaan etanolia maissista, vehnästä tai sokeriruoista ja biodieseliä rypsistä, soijasta tai palmuhedelmistä. Sillä tavoin maailmanmarkkinat karkaavat hallinasta ja elintarvikkeiden hinnat nousevat kattoon. EU tulee rajoittamaan biopolttoaineiden käyttöä, kuten etanolin sekoittamista bensiiniin (E10).

84. Entä siihen, että Saksa täyttyy maissista?

Schleswig-Holsteinissa ja Niedersachsenissa se on jo tapahtunut: maissia silmänkantamattomiin. Vauhti on kuitenkin hidastumassa, mm. siksi, että maissin käyttö biokaasuvoimaloissa rajoitettiin 65 prosenttiin, jotta voitaisiin välttyä enemmiltä monokulttuureilta. Saksan 11,9 miljoonasta peltohehtaarista viljellään biokaasuksi tarkoitettuja energiakasveja melkein miljoonalla hehtaarilla.

85. Eikö niin paljon maissia ole haitallista ihmisille ja luonnolle?

Kyllä, etenkin silloin kun maanviljelijät luopuvat viljelykierrosta ja viljelevät joka vuosi maissia. Maa kuluu ja luonnon monimuotoisuus kuihtuu. Niedersachsenissa juomavesi kuormittuu enenevissä määrin nitraatista ja nitriitistä. Syynä on maissipeltojen ylilannoitus. Luonnonystävällisempiä vaihtoehtojakin olisi, esimerkiksi nopeasti kasvavia puita. Mutta niitä maanviljelijät eivät vielä uskalla kokeilla.

86. Olisiko parempi tukea luomuviljelijöitä kuin energiaviljelijöitä?

Parhainta olisi, jos ketään ei tarvitsisi tukea, vaan annettaisiin markkinoiden tehdä työnsä. Mutta biovoimaloiden buumi on saanut maan vuokrahinnat kipuamaan korkeuksiin. Monilla seuduilla maksaa hehtaari jo yli 1.000 euroa vuodessa. Sitä ei voi kukaan luomuviljelijä maksaa. Siksi Initiative Aktionstage Ökolandbau edistää tiettyjen alueiden varaamista vastedes luomuviljelijöille.

Vesivoima

87. Eikö vesivoima olekin se aito uusiutuva energia?

Sähköä tuotettiin jo vuonna 1880 vesirattailla. Ja vesivoimalat ovat todellakin voittamattomia jopa 90 % hyötysuhteellaan.

88. Kuinka monta vesivoimalaa meillä täällä Saksassa on ja kuinka monta me voisimme vielä rakentaa?

Saksassa on noin 6.900 vesivoimalaa (Lauf- & Speicherwasserkraftanlagen), joiden teho on yhteensä 4,5 gigawattia. Se vastaa kolmea isoa ydinvoimalaa. Ympäristöministeriön tutkimuksen mukaan melkein puolet voisi vielä tulla lisää.

89. Olisivatko osmoosivoimalat mahdollisia myös Saksan joensuissa?

Osmoosivoimalat tuottavat energiaa hyödyntäen meri- ja makean veden suolaisuuseroa. Norjassa on toiminut yksi prototyyppi vuodesta 2009 lähtien. Saksassa korkeintaan Weserin tai Elben suut olisivat soveltuvia tällä energiantuotantomuodolle. Tutkijat Heidelbergin yliopistossa ovat laskeneet, että voimalla Elben suulla voisi tuottaa 700 megawattia – yhtä paljon kuin keskikokoinen hiilivoimala.

Sähkön varastoiminen

90. Mitä sähkönvarastointimahdollisuuksia Saksassa on nykyään?

Pumppuvoimalaitokset ovat yksinkertaisin vaihtoehto. Niitä on Saksassa 30 ja ne täyttävät 95 prosenttia sähkönvarastointikapasiteetista. Vettä pumpataan ylijäämäsähkön aikaan vuoristoaltaisiin ja tarpeen vaatiessa sitä lasketaan taas voimalaitoksen läpi, jolloin sähkögeneraattorit käyvät. Pumppuvoimalaitokset voivat varastoida 40 gigawattituntia sähköä, joka riittää Saksassa reiluksi puoleksi tunniksi. Varastointiteho tuplaantuu asiantuntijoiden mukaan Pohjois- ja Etelä-Schwarzwaldin sekä Schwäbish Albin jyrkänteiden uusien voimaloiden käyttöönoton jälkeen.

91. Onko totta, että norjalaiset tekoaltaat voisivat tuottaa kuudenkymmenen eurooppalaisen ydinvoimalan sähkön – mutta politiikka estää sen?

Ei. Keskikokoinen ydinvoimala tuottaa vuodessa reilut 10.000 gigawattituntia sähköä. Norjan voimalaitokset tuottavat parhaimmillaan 110.000 gigawattituntia. Ja norjalaiset eivät halua olla Euroopan akkuja. Tosin kaksi merikaapelia mahdollistaa pian sähkönvaihdon Saksan ja Norjan välillä.

92. Mitä uusia varastointiteknologioita on näkyvissä?

Suurin toivo on varmasti tuuli- ja aurinkokaasussa: tällä Power-to-Gas (P2G) -tekniikalla ylimääräisestä vihreästä sähköstä tuotetaan elektrolyysin avulla vetyä. Kuulostaa erittäin houkuttelevalta, sillä vedystä voi myöhemmin taas tuottaa sähköä tai lämpöä, ja sitä voi käyttää autoissa. Reaktiossa hiilidioksidin kanssa muodostuu metaania, joka on maakaasun pääainesosa ja jota voi siten rajattomasti varastoida suurissa maakaasuverkostoissa tai maanalaisissa varastoissa. Esim. E.ON toivoo tältä tekniikalta paljon ja Audi tutkii sitä omalla testilaitoksellaan. Baden-Württembergin Sonnenenergie- ja Wasserstoff-Forschungin (ZSW) laskelmien mukaan tulee P2G-metaani maksamaan pitkäaikaisesti 7-9 senttiä kilowattitunnilta. Se olisi siten täysin kilpailukykyistä fossiilikaasun kanssa.

93. Tuoko Power-to-Gas läpimurron energiakäänteessä?

Optimistit sanovat: Kyllä! Koska vihreästi tuotetulla vedyllä / metaanilla olisi kaasun ja öljyn edut ilman että siitä olisi haittaa ilmastolle – niitä voi varastoida ja kuljettaa miten tahansa. Jo nyt P2G:ta voi valmistaa suurteollisesti ja sijoittaa alueellisesti sinne, missä aurinko- ja tuulivoimalat sijaitsevat. Myös pienempiä laitteita elektrolyysiä varten on markkinoilla. Tärkeä rajoitus kuulostaa melkein paradoksiselta: Metaania varten tarvitaan suuret määrät ilmastontappaja hiilidioksidia. Ja sitä ei ole tähän mennessä yksinkertaisesti saatavilla suuria määriä.

94. Onko muita uusia varaajatekniikoita näkyvissä?

Tällä hetkellä ei muita, joilla olisi niin suuri kapasiteetti kuin pumppuvoimalaitoksilla tai Power-to-Gas -tekniikalla. Loppujen lopuksi muodostuu kaikkien käytettävissä olevien teknologioiden yhdistelmä.

Sähköautot

95. Kansleri haluaa vuoteen 2020 mennessä miljoona sähköautoa kaduille. Mitä suunnitelmalle kuuluu?

Tähän mennessä sähköautoja on vasta noin 4600, mikä on vähemmän kuin 0,1 promillea kaikista rekisteröidyistä autoista.

96.Tulisiko valtion tukea sähköautojen ostamista?

Vaikea päättää. Daimlerin johtaja Dieter Zetsche sanoo kyllä: ”Rahalliset porkkanat ovat tärkeitä. Muuten päästään 500 000 autoon, mutta ei miljoonaan.” Ranska esimerkiksi tukee sähköauton ostoa 5.000 eurolla. Markus Deutsch, lakimies ja veroneuvoja Deutsche Steuerberaterverbandista, sanoo ei: ”Näen kysymyksessä jopa perustuslaillisia ongelmia yksipuolisen verosuosinnan vuoksi.” Sähköauto päästää nimittäin 95 grammaa hiilidioksidia / kilometri – jonka jotkut pienautot alittavat. Selvää on: sähköautot maksavat noin 4.000–9.000 euroa enemmän kuin verrattavissa olevan tavanomaiset autot. Siksi teollisuus kiirehtii ostopreemioita ja verohelpotuksia.

97. Kuuluuko tulevaisuus patteri- vai polttokennoautoille?

Kummallekin. Henkilöautojen patteritekniikka, joka soveltuu nykyään pikemminkin lyhyille matkoille, paranee koko ajan. Polttokenno, jota tuottaa sähköä vedystä ja voi siten mahdollistaa samoja matkoja kuin diesel, voi – kiitos kaasun tuuli- ja aurinkovoimasta – saada aikaan läpimurron myös busseissa ja kuorma-autoissa. Mutta myös ajoneuvoilla, jotka käyttävät ekologisesti tuotettua metaania, on suuri potentiaali.

98. Mistä sähköautojen sähkö tulisi?

Sähköautojen sähköntarvetta liioitellaan. Esimerkiksi Opel Ampera tarvitsee noin 20 kilowattituntia 100 kilometrille. Myös tässä tapauksessa kulutus tulee laskemaan ja vuonna 2020 sähköauto tarvitsee ehkä vain 15 kilowattituntia samalle matkalle. 12.000 kilometrin keskimääräisellä vuotuisella ajolla miljoona sähköautoa tarvitsee siten 1.800 gigawattituntia, Se vastaa vain 0,3 prosenttia vuonna 2011 tuotetusta sähköstä. Ja sitä varten tarvitsee vain 120 ison tuulimyllyn pyöriä.

Katsaus tulevaan

99. Onko oletettavissa, että kaikki osalliset vetävät jossain vaiheessa järkevästi yhdestä köydestä, jotta energiakäänteestä suoriuduttaisiin nopeasti?

Ei ole. Julkiset taistelut tutkimusten, lausuntojen ja väittelyiden avulla jatkuvat. Energiajätit taistelevat saavutetuista eduistaan, ekosähköntuottajat tukimiljardeista, poliitikot äänistä. Muutos etenee tästä huolimatta nopeasti, koska energiakäänne on myös kansalaisvallankumous – tähänastinen pelkkä kuluttajan rooli laajenee aktiiviseen osallistumiseen.

100. Mitä energiakäänteelle tapahtuu, kun hallitus vuonna 2013 jatkaa tai vaihtuu?

Energiakäänne jatkuu hallituspohjasta huolimatta. Pelkästään siksi, koska Saksan lait takaavat investoijille oikeusvarmuuden yli jokaisen vaalin.

Alkuperäinen teksti: Rolf-Herbert Peters
Alkuperäinen kuvitus: Karsten Petrat

Suosittelemme

Suosittelemme

Tästä eteenpäin.

Mistä on kyse?