sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Kansallinen innovaatiojärjestelmä on kehittynyt 1900-luvun olosuhteissa, jolloin innovaatiot syntyivät yleensä yksittäisissä yrityksissä niiden oman tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksena. Muut yritykset, asiakkaat ja tuotteiden käyttäjät pidettiin yrityksen innovaatioprosessin ulkopuolella. Tuottajille myönnettiin yksinoikeus keksintöihinsä.
Viime vuosien aikana tällainen suljettu innovaatiomalli on haastettu monelta suunnalta. Professori Henry Chesbrough on lanseerannut avoimen innovaation paradigman. Siinä yrityksen innovaatioprosessi avautuu yhteistyöhön erilaisten tiedon tuottajien kanssa. Yritys hyödyntää innovaatioprosessissa yhtä hyvin ulkoista tietoa kuin sen hallussa olevaa tietoa. Yritys on myös avoin myymään tai luovuttamaan keksintöjään kehitysprosessin eri vaiheissa. Vaikka monet yritykset ovat jo vuosia toimineet tämän paradigman suuntaisesti, silti kyky johtaa ja hallita avoimia innovaatioprosesseja on puutteellista.
Toinen perinteistä mallia haastava kehityssuunta on käyttäjien luomien innovaatioiden merkityksen kasvu. MIT:n professori Eric von Hippel osoittaa kirjassaan Democratizing Innovation, että yhä merkittävämpi osa innovaatioista syntyy, kun tuotteiden käyttäjät alkavat itse parannella ja kehitellä tuotteita tai käyttää niitä täysin uusilla tavoilla. Erityisen keskeisessä asemassa ovat edelläkävijät, lead userit, jotka näyttävät kehityksen suunnan. Esimerkiksi kirurgien itse kehittämistä työkaluista on tullut menestystuotteita. Yritysten kyky hyödyntää käyttäjien innovaatioita on von Hippelin mukaan yhä heikkoa.
Käyttäjien kehittämien oivallusten leviäminen ei noudata tavanomaista tavaratuotannon logiikkaa. Käyttäjät kertovat yleensä avoimesti keksinnöistään kollegoilleen ja sidosryhmilleen. Erinomainen esimerkki tästä ovat avoimen lähdekoodin tuotteet, kuten Linux-käyttöjärjestelmä. Kuka tahansa saa niiden lähdekoodin käyttöönsä maksutta ja voi kehitellä tuotteita eteenpäin. Tällainen yhteisöllinen tuotanto, joka ei perustu omistusoikeuden käyttöön, laajenee nopeasti.
Kohti verkottunutta tietotaloutta
Kehitys näyttää johtavan verkottuneeseen tietotalouteen, jossa innovaatioprosessit ovat hajautettuja. Tätä kehitystä vauhdittaa tieto- ja viestintäteknologia käyttö. Innovaatiot syntyvät yhä enemmän erilaisissa verkostoissa, joissa on mukana useita asiantuntijoita, käyttäjiä, yhteisöjä ja yrityksiä eri puolilta maailmaa.
Kehitys kohti avoimia innovaatioverkostoja haastaa perinteisen innovaatiojärjestelmän, jonka keskiössä on yksittäinen yritys, innovaationsa omistaja. Tämä näkyy selkeästi tekijänoikeuksissa. Innovaattorin vahvoja tekijänoikeuksia perustellaan sillä, että ne kannustavat tuottajia t&k-investointeihin. Tekijänoikeuksien ytimenä on omistajan oikeus estää muita käyttämästä innovaatiota ja näin turvata voitot. Yritysten menestys lisää kansakunnan vaurautta, mutta vahvat tekijänoikeudet voivat myös vähentää julkisella rahoituksella luodun tietopääoman kokonaishyötyjä.
Avoimen innovaation paradigma painottaa tiedon luonnetta julkisena hyödykkeenä, yhteishyvänä, jonka tulee palvella koko yhteiskuntaa. Merkittävä osa tulevaisuuden innovaatiotoimintaa tapahtunee verkostoissa, joissa yritykset ovat vain yksi osapuoli. Innovaatiotoiminta on yhteistyötä, jonka tuloksia ollaan valmiita jakamaan. Osaamista, tekijänoikeuksia ja innovaatiotoiminnan rahoitusta tulee kehittää vastaamaan uusia toimintatapoja, jotta innovaatiojärjestelmä tukisi kilpailukykyä myös tulevaisuudessa.
Antti Hautamäki