Biotaloudessa tuotanto ja markkinat ovat mahdollisimman lähellä toisiaan

Tavoitteista totta 16.12.2011

Biotaloudessa energian ja ruoan tuotanto kannattaa pitää lähellä toisiaan ja lähellä markkinoita, jotta ympäristö- ja taloushyödyt olisivat suurimmat. Toisaalta suuruuden ekonomia toimii myös biotaloudessa. Erikoistuotteet kannattaa siksi jatkossakin valmistaa siellä, missä tuotanto on globaalisti tehokkainta.

Biotaloudessa tavoitellaan erilaisten aineiden suljettua kiertoa. Toisen tuottama jäte on toisen raaka-aine. Tuottaja on kuluttaja ja kuluttaja on tuottaja. Maatilan jätteet ja päästöt tuottavat biovoimalan avulla lämpöä ja sähköä sekä maatilalle että sen ympäristössä oleville asukkaille ja yrityksille. Päästöt ovat näin minimissään ja kierrätys on kunniassaan.

– Täysin suljettu aineiden kierto on mahdollista vain hyvin harvoin, joten on selvempää  puhua biotalouden yhteydessä ”suljetummasta kierrosta”. Elintarvikkeiden ja energian tuotanto on biotaloudessa hajautettu pienempiin yksiköihin asutuskeskusten läheisyyteen. Näin sekä hävikki että kuljetuskustannukset ovat mahdollisimman pieniä. Biotaloutta tukevat myös toimiva joukkoliikenne sekä sähköllä ja biopolttoaineilla liikkuvat autot. Tämä voi jonkun mielestä kuulostaa vielä haihattelulta, mutta on todellisuutta Suomessakin lähivuosikymmeninä. Näin ainakin uskon, sanoo Gaia Group Oy:n toimitusjohtaja Juha Vanhanen.

Hän on yhdessä Päivi Luoman ja Paula Tommilan kanssa kirjoittanut Sitralle raportin ”Distributed Bio-Based Economy – Driving Sustainable Growth”.

Biotalous voi nostaa suomalaisen metsätalouden uuteen kukoistukseen

Biotalouteen siirtyminen ei tarkoita omavaraistaloutta. Kaikki se mikä voidaan túottaa tehokkaasti lähellä markkinoita, myös tuotetaan. Erikoistuotteissa joillakin maanosilla ja alueilla on kuitenkin erityisiä tuotantoetuja, joten niiden tuottaminen kauempana voi olla myös biotaloudellisesti kannattavaa.

– Suomessa tämä voi tarkoittaa metsäteollisuudelle uusia mahdollisuuksia. Ainakin mikäli lupaavat hankkeet havupuiden jalostamisesta korkeamman jalostusasteen tuotteiksi toteutuvat. Näitä voivat olla muun muassa lääketieteen ja kosmetiikan uudenlaiset tuotteet, kertoo Vanhanen.

Laajempi energia- ja ravintokriisi on ehkä vain viiden vuoden päässä

Länsimaat ovat eläneet pitkään halvan energian ja jatkuvasti kasvaneen velan muodostamassa talouskuplassa. Olemme syöneet jo pitkään tulevien sukupolvien kuormasta.

– Nykyiset talouskriisimme ovat vielä helposti hoidettavissa kuntoon. Ne ovat meidän oman ahneutemme aiheuttamia ja aika pitkälti psykologiaa. Tulevaisuuden ruoka- ja energiakriiseissä tilanne on toinen. Kun peruselintarvikkeiden ja energian hinta alkavat niiden niukkuuden vuoksi nousta, tuntuu muutos voimakkaasti kaikkialla maailmassa. Suomi ja muu kehittynyt maailma ei voi silloin enää ulkoistaa ongelmia muiden maksettavaksi, muistuttaa Vanhanen.

– Nämä kriisit ovat sitä paitsi lähempänä kuin uskommekaan. Pahimmillaan vain 5-10 vuoden päässä.

Markkinamekanismi säätelee tehokkaimmin

Kriisit voidaan Vanhasen mukaan kuitenkin torjua yhteisin ponnistuksin. Tekniikantohtori  ei luota torjuntatoimissa yksinomaan tekniikkaan, vaikka silläkin on varmasti vaikutusta.

– Markkinamekanismi hoitaa asian hyvin pitkälti. Kun energian ja elintarvikkeiden hinnat nousevat, niin useat nykyisin liian kalliina pidetyt ratkaisut muuttuvatkin kannattaviksi. Luonnollisesti myös erilaisilla poliittisilla päätöksillä on vaikutuksensa, samoin kuin jatkuvasti kehittyvällä viestintä-, tieto-, energia- ja ympäristöteknologiallakin, sanoo Vanhanen. Esimerkiksi nykyisin hajanaiset ja aluellisesti toimivat kansalliset sähköverkot yhdistyvät tulevaisuudessa globaaleiksi superverkoiksi, jolloin sähkön siirtäminen maapallon eri puolilta toiselle muuttuu mahdolliseksi. Tällä voidaan tasoittaa vuodenajoista riippuvaisia kulutushuippuja.

Mitäs jos arkeni hinta kolminkertaistuisi?

Yksilöt tekevät maailmassa kulutuspäätökset sekä omasta että organisaatioidensa puolesta. Siksi meidän jokaisen oma toimintamme on avainasemassa maapallon tulevaisuuden muovaamisessa.

– Sekä minä itse että yrityksemme yrittävät elää niin kuin opetammekin. Emme aja autolla töihin vaan käytämme julkisia kulkuvälineitä, vältämme muutenkin turhaa työmatkustusta ja hoidamme asioita mahdollisuuksien mukaan teleneuvotteluilla eri maissa sijaitsevien toimipaikkojemme välillä. En kuitenkaan ole näissä asioissa puritaani eikä meidän kenenkään tarvitse sitä olla. Jokaisen on kuitenkin hyvä miettiä päivittäisiä askareitaan siinä valossa, että mitäs jos niiden hinta kaksin- tai kolminkertaistuisi?, kysyy Vanhanen.

Mikä sitten olisi se biotaloudellisin ruoka, jota meidän kannattaisi lautasillemme laittaa?

– Karppaus on ainakin ekologisesti se kaikista huonoin vaihtoehto. Peruna, aivan tavallinen kotimainen peruna on varmaankin se paras lähiruoka hyvinvointimme ja myös biotalouden näkökulmasta, toteaa Vanhanen.

Teksti ja kuva: Kai Tarkka / TrueStory