Julkaistu 05.01.2017

Digitalisaatio ja verotuksen tulevaisuus

Verojärjestelmän kulmakivet eivät enää ole samat, joiden varaan hyvinvointivaltiota rakennettiin viime vuosisadalla. Verotuksen on uudistuttava radikaalisti, jotta valtio voi tulevaisuudessakin tarjota edellytykset inklusiiviselle ja kestävälle hyvinvoinnille.
Kirjoittajat
Perustaja, Demos Helsinki
Roope Mokka (MA) on tulevaisuudentutkija ja systeemisen muutoksen asiantuntija. Hän on perustanut yhdessä Aleksi Neuvosen kanssa Suomen ensimmäisen itsenäisen ajatushautomon Demos Helsingin. Roope toimii Suomessa ja kansainvälisesti lukuisten yritysten ja alueiden neuvonantajana käynnissä olevien suurten yhteiskunnallisten muutosten tulkitsemisessa. Roope on myös suosittu puhuja ja kolumnisti.
Perustaja, Demos Helsinki
Aleksi Neuvonen (FM) on tulevaisuudentutkija ja elämäntapamuutosten asiantuntija. Hän on perustanut yhdessä Roope Mokan kanssa Suomen ensimmäisen itsenäisen ajatushautomon Demos Helsingin ja toimii sen tutkimusjohtajana. Aleksi johtaa Sitran Kestävän hyvinvoinnin visiotyötä. Aleksi valmistelee Tampereen teknilliseen yliopistoon väitöskirjaa skenaarioiden käyttämisestä yhdyskuntasuunnittelussa.
Osakas, Dottir
Jaakko Lindgren (OTM, Asianajaja) on asianajaja ja teknologiaoikeuteen erikoistuneen Dottir asianajotoimiston osakas. Dottir toimii modernin juridiikan aloilla Helsingissä, Berliinissä ja San Franciscossa. Lindgren on toiminut aiemmin urallaan suuren suomalaisen pörssiyhtiön lakimiehenä sekä asianajajana Suomen vanhimmassa asianajotoimistossa. Tämän lisäksi hän on neuvonut useita disruptiivisia startup-yrityksiä sekä toiminut myös niiden hallituksen jäsenenä. Hän on myös IT-oikeuden yhdistyksen puheenjohtaja. Jaakko on myös suosittu puhuja ja kolumnisti.

Verotusta pohtiessa on syytä huomioida digitalisaation aikaansaamat yhteiskunnalliset jo käynnissä olevat muutokset, kuten kaupankäynnin siirtyminen verkkoon ja työn pirstaloitumisen digitaalisille alustoille. Raskaan teollisuuden työpaikkojen vähentyminen on maailmanlaajuinen trendi, jolle ei näy loppua. Samalla tekoäly muuttaa tietotöiden ja keskiluokan ammattien luonnetta, ja luultavasti tekee tarpeettomaksi suuren osan nykyisistä ammateista.

Digitalisaation aikaansaamat muutokset syövät ansiotulovero- ja arvonlisäverokertymiä, jotka muodostavat keskeisen osan nykyisestä veropohjasta.

Nämä muutokset syövät ansiotulovero- ja arvonlisäverokertymiä, jotka muodostavat keskeisen osan nykyisestä veropohjasta. Siksi on olennaista tutkia, mitä digitalisoituvassa maailmassa on mahdollista verottaa tehokkaasti ja kohdennetusti.

Digitalisoituvat hyödykkeet pakenevat verotusta

Tulevaisuudessa merkittävä osa ihmisten toimeliaisuudesta ja ihmisten välisestä vaihdosta ei välttämättä näy yritysten liikevaihdon kasvuna. Digitaaliset hyödykkeet rapauttavat veropohjaa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin hyödykkeiden digitalisoituessa niiden hinnat laskevat. Digitalisaatio myös tehostaa ihmisten välistä toimintaa tavoilla, jotka eivät välttämättä näy rahallisina transaktioina. Digitaaliset hyödykkeet voivat hyvin lisätä kuluttajan saamaa arvoa ja hyvinvointia, mutta vaihdanta ei välttämättä lisäänny siinä merkityksessä, miten perinteinen arvonlisävero sen ymmärtää. Toiseksi, verkkokauppa on globaalia, ja sitä harjoittava yritys sijaitsee yhä harvemmin suomalaisen verotuksen piirissä.

Pidemmän aikavälin suuria digitaalisen murroksen ilmenemismuotoja on krypto- ja vertaisvaluuttojen, kuten Bitcoinin, yleistyminen. Kryptovaluuttojen lupaus on ollut se, että keskuspankkia ei enää tarvita rahan saatavuuden ja valuutan vakauden säätelemiseen. Mikäli keskuspankkijärjestelmä hajoaa ja transaktiot siirtyvät toiseen järjestelmään, verottajalla on haasteena kontrolloida hajautunutta järjestelmää.

Nykyisen verojärjestelmän perusta rapautuu

Verot ja veronluontoiset maksut vuonna 2015 olivat Suomessa yhteensä runsaat 90 miljardia euroa. Tuloverot olivat 32 miljardia, joista kotitalouksien tuloveroja 27 miljardia. Yhteisöjen tuloveroja oli noin 4 miljardia, yhteisöjen kirkollisveroja noin 100 miljoonaa ja korkotulojen lähdevero noin 100 miljoonaa. Seuraavaksi suurin lähde olivat pakolliset sosiaaliturvamaksut, joiden määrä oli 26 miljardia. Omaisuusverot, joihin kuuluvat katumaksu, kiinteistövero, varainsiirtovero sekä perintö- ja lahjavero, olivat 3 miljardia. Tavaroista ja palveluista maksetut verot olivat yhteensä 29 miljardia, joista arvonlisävero ja liikevaihtovero yhteensä 18 miljardia. Energiaverot olivat 4 miljardia. Loput verot, alkoholiveroa lukuun ottamatta, muodostivat todella pienen osan verotuloista. Viime vuonna eniten yhteisöveroa maksanut yritys, jos konserniyhtiöitä ei lasketa mukaan, oli Supercell, joka toi Suomeen 176 miljoonaa euroa.

Kiinteistöjen verotus voisi kannustaa niiden maksimaaliseen hyödyntämiseen. Sähkön verotus taas voisi suuntautua tuotannosta käyttöön.

Sosiaaliturvamaksut ja työn verotukseen liittyvät lähteet muodostivat siis yli kaksi kolmasosaa verotuloista. Arvonlisäveron osuus oli viime vuonna 18 miljardia.

Mikäli teollisuuden työpaikat vähenevät edelleen, palvelualat ja vähittäistavarakauppa muuttuvat sähköisiksi ja valtioiden rajat ylittäväksi, edellä kuvatun kaltaiselta verotukselta putoaa pohja. Voidaan vain arvailla, meneekö nykyisistä verotuloista “bittiavaruuteen” seuraavan vuosikymmenen aikana 20 vai 90 prosenttia. Muutos tulee joka tapauksessa olemaan merkittävä.

Historiallisesti menestyksekäs pohjoismainen malli nojaa vahvaan veropohjaan. Jos haluamme ylläpitää edes jossain määrin sitä julkisen järjestelmän tasoa, jolla Suomi ja muut eurooppalaiset maat ovat viimeiset puoli vuosisataa toimineet, on verotuksen rakennetta uudistettava.

Verojärjestelmää on uudistettava radikaalisti etsimällä uusia verotuksen kohteita ja periaatteita, jotka ohjaavat yhteiskuntaa eteenpäin.

Tulevaisuudessa on perusteltua verottaa sellaisia asioita, jotka eivät pakene maasta vaan pysyvät paikallaan. Aikanaan tällaisia asioita olivat työ, perinnöt ja kiinteistöt. Nykyään jäljellä näyttäisi olevan enää kiinteistöt. Perintöjen asema voidaan toki asettaa kyseenalaiseksi. Mitään perintöveronkierron mahdollistavia digitaalisia alustoja ei ole vielä olemassa, mutta erittäin varakkaiden ihmisten on yhä helpompaa kiertää perintöveroa muuttamalla omaisuutensa sijaintia. Perinnöt ovat toki mielenkiintoinen verotuksen kohde, kun digitalisaatio ohjaa pääomia yhä harvempiin käsiin. Kyky kerätä niistä veroa ei silti todennäköisesti ole nousussa.

Tuotekehityksestä mallia verotuksen uudistamiseen

Yksi tapa ajatella verotusta uudestaan on käyttää samaa jaottelua, jota yrityksissä käytetään tuotekehityksen eri muotojen jaotteluun:

  1. Pienet parannukset. Mikään olennainen ei muutu, vaan toimenpiteillä parannetaan olemassa olevia tuotteita. Tällaiseen yritykset käyttävät 95 prosenttia kehityspanoksistaan.
  2. Koko laitteen tai prosessin uudistaminen. Mietitään uudestaan mikä laitteen funktio voisi olla, ja esimerkiksi avataan laitteen rajapintoja siten, että robotti voi käyttää sitä.
  3. Vanhan laitteen “tuhoaminen” ja uuden kehittäminen tilalle. Tämä johtaa uuden kategorian ja parhaimmillaan markkinan syntymiseen. Uusi tuotos pyrkii korvaamaan useampia vanhoja tuotteita ja palveluita, ja tekemään näiden “palvelusuoritteita” tehokkaammin.

Jos verotusta ajatellaan edellisen jaottelun mukaan, ensimmäinen kategoria voisi olla esimerkiksi tiedonvaihtosopimusten tekeminen alustayhtiöiden kanssa. Viron verottajan ja Uberin tekemä sopimus on hyvä esimerkki tästä. Sopimuksessa Uber kertoo valtiolle mitä töitä on tehty ja kuinka paljon. Se olisi pieni parannus, joka ei kuitenkaan muuttaisi olemassa olevia malleja, vaan tekisi olemassa olevasta järjestelmästä nykyaikaisemman.

Toinen kategoria olisi kokonaan uusien veroluokkien luominen ja järjestelmän radikaali parantaminen. Tästä esimerkkinä toimii kiinteistöjen käytön tehostaminen eli kiinteistöveron uudistaminen. Tällöin verojen avulla lisätään taloudellista aktiivisuutta. Arvonlisäverotulot lisääntyvät kannustamalla kiinteistöjen tehokkaampaan käyttöön. Seurauksena on sellaisten kiinteistöjen arvon nousu, joilla on hyvä sijainti suhteessa ihmisvirtoihin. Vastaavasti kiinteistöt, joilla on huono sijainti, menettävät arvoa. Toinen esimerkki ovat uusiutuvan energian läpilyöntiin liittyvät veromuodot. Koska uusiutuvaan energiaan ei alkuinvestointien jälkeen liity enää kuluja, voitaisiin hyvin alkaa verottaa sähkön ostamista ja siirtämistä.

Kolmas kategoria olisi niin sanottu verotuksen ”uudelleen keksiminen”, eli kokonaan uudet tavat kerätä veroja. Tämä loisi valtiolle täysin uusia ansainta- ja toimintamalleja. Oleellisia tekijöitä verotuksessa ovat tällä hetkellä työ, raha ja valtio. Totaalisen uudet verojärjestelmät toisivat niihinkin muutoksia. Erityisen houkutteleva ajatus on verojen kerääminen suoraan digitaalisen ajan primaarisista hyödykkeistä kuten, laskentakapasiteetista, tuotanto-, tulostus- ja korjausrobotiikasta, keinoälystä ja sähköstä.

Esimerkkejä uusista verotuksen kohteista

Kiinteistöt

Suomessa käytetään kiinteistöjä tehottomasti. Karkeasti arvioiden meillä on neljä kertaa liikaa kiinteistöjä suhteessa hetkelliseen käyttötarpeeseen. Kiinteistöjen käytön tehostamisen voisi toteuttaa niin, että kiinteistöjä käyttäisi ja niissä asuisi mahdollisimman paljon ihmisiä. Toimistokiinteistöille voisi syntyä esimerkiksi yöaikaista käyttöä. Verotusta olisi mahdollista porrastaa esimerkiksi kasvukeskusten etäisyyden perusteella. Tiheästi asutuilla alueilla vero olisi korkein ja se laskisi lähelle nollaa sitä mukaa mitä kauemmaksi kaupungeista ja keskustoista liikutaan.

Tällaisen uuden verotuksen tavoitteena on ottaa paikkaan sidotut taseet käyttöön ja verottaa käyttämättömiä taseita. Näitä taseita ovat siis kiinteistöt, maa- ja metsäalueet sekä muu vastaava omaisuus. Uusien veromuotojen pitää nostaa paikasta saatua arvoa. Uudenlaiset kiinteistöverot ohjaavat arvontuotantoa, sillä ne kannustavat hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevaa infrastruktuuria. Samalla valtion kassa saa varoja.

Energia

Energia on osa kiinteistöihin ja niiden käyttöön liittyvää kokonaisuutta. Energiantuotanto on aina sidottu paikkaan ja tuotantoon tarvittavaan infrastruktuuriin. Energiaa pitää myös siirtää jonnekin. Siksi energia on hyvä verotuksen kohde.

Kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytöstä energiantuotannossa luovutaan muutamassa vuosikymmenessä. Suomikin on sitoutunut siirtymään vuoteen 2030 mennessä täysin hiilivapaaseen energiantuotantoon. Näin poistuu tarve verottaa energian tuotannosta aiheutuvaa haittaa.

Perustamiskustannusten jälkeen uusiutuvan energian tuotantohinta lähestyy nollaa, eli tuotannosta itsestään ei synny kustannuksia. Useissa maissa uusiutuvan energian spot-hinta on jo nyt lähellä nollaa tiettyinä vuorokaudenaikoina. Siirto- ja huoltokustannusten takia energia ei tule olemaan täysin ilmaista, mutta kuitenkin lähellä sitä. Kiinteistöön sijoitetulla aurinkopaneelilla tai tuulimyllyllä parannetaan myös kiinteistön energiatehokkuutta. Tulemme jossain vaiheessa olemaan siinä tilanteessa, että energiaa on yltäkylläisesti. Kun energiantuotantoa ei ole enää tarvetta verottaa sen aiheuttamien haittojen takia, voidaan miettiä voisiko lähes ilmainen energia tarjota uudenlaisen verotuksen kohteen.

hkönsiirto ja -kulutus

Energiavero voisi kohdistua myös sähkökauppaan ja erityisesti sähkönsiirtoon. Sähkönsiirtoveroilla ohjattaisiin siihen, että jonkun muun tuottama tai kaukana tuotettu energia maksaisi enemmän. Toisin sanoen itse tuotettu energia, energiaomavaraisesti toimivat laitteet ja -kiinteistöt olisivat veron ulkopuolella. Jos käyttää energiaa, jota ei ole itse tuottanut, pitää siitä maksaa verotuksen kautta.

Sähköajoneuvoihin siirtymisen myötä pelkkä ajaminen ei myöskään enää maksa mitään ja polttoaineverotus käytännössä häviää. Huonoimmillaan robotisoituvia sähköautoja käytetään kuten polttomoottoriautoja, eli ne seisovat kaduilla odottamassa tai ajelevat tyhjinä ympäri kortteleita. Tällöin sähkönkäyttömaksu olisi käyttäytymistä ohjaava haittavero, joka ohjaisi ajoneuvojen tehokkaaseen ja fiksuun käyttöön. Lisäksi teiden käytöstä voitaisiin kerätä jo hyvin pian maksua, jonka hinnoittelu määräytyy tien käyttöasteen eli ruuhkaisuuden mukaan.

Henkilötietojen keräämisvero

Muun muassa World Economic Forum luokittelee henkilötiedot rahan kaltaiseksi pääomaksi. Henkilötietojen hyödyntäminen on siksi nykyaikaisten yritysten ansaintamallien keskiössä.

Eurooppalaisen omistuskäsityksen mukaan yksilö omistaa häntä koskevan informaation tai oikeus niihin voidaan ajatella perusoikeutena. Tämä toteutuu kuitenkin vain periaatteen tasolla. Koska henkilötiedot ovat pääomaa, myös merkittävään tietojen hyödyntämiseen, eli data-integraatioon, voisi liittyä verotusta. Kun EU:n henkilötietoasetus astuu voimaan, joutuvat yhtiöt dokumentoimaan datan keräämisen hyvin tarkasti. Dokumentoinnin myötä nähdään, mitä dataa yhtiöt keräävät ja miten paljon. Tämä mahdollistaa tietojen keräämisen verottamisen.

EU:n henkilötietoasetus tekee mahdolliseksi henkilötietojen keruuseen liittyvän verotuksen.

Dokumentoinnilla voi myös olla positiivisia kerrannaisvaikutuksia, koska sen ansiosta ihmiset ymmärtävät, että heidän tietojaan kerätään jatkuvasti johonkin tarkoitukseen. Joidenkin väitteiden mukaan Googlen ja Facebookin kaltaiset yhtiöt eivät pysty hyödyntämään data-integraatiota täysimääräisesti, sillä ne ovat huolissaan reaktioista, jotka syntyvät, kun ihmiset ymmärtävät itsestään kerätyn datan laajuuden.

Pohjoismaissa tämä mahdollisuus on korostunut. Pohjoismaissa ihmiset luottavat yhä suhteellisen paljon politiikkaan ja yhdessä sopimiseen, toisin kuin anglosaksisissa maissa. On kuitenkin tärkeää, että verotus ei estä sitä, että dataa kootaan ja kerätään. Suomi on jo pääomaköyhä maa, emmekä halua olla sen lisäksi dataköyhä maa.

Hyvinvointivero

Tuotteiden kulutuksesta kertyy dataa yhä enemmän ja enemmän. Sen perusteella tulemme saamaan lisää tietoa hyödykkeistä ja niiden ei-toivotuista terveys- tai ympäristövaikutuksista. Tätä dataa voisi hyödyntää kohdentamalla veroja paremmin esimerkiksi sellaisiin tuotteisiin, joiden tiedämme aiheuttavan haittoja. Näin lisäisimme myös vero-ohjauksen vaikuttavuutta.

Vertaisvaluutat ja digitaaliset alustapalvelut

Kryptovaluuttojen suosiminen voisi auttaa Suomea houkuttelemaan alustatalouden yrityksiä. Uuden valuutan voisi ottaa asteittain käyttöön valtion hyväksymällä tavalla, ja työnantajilla olisi velvoite raportoida maksatuksista. Näin verottajan tiedonsaantioikeus pysyisi suhteellisen vahvana, vaikka pankki- ja valuuttajärjestelmä hajautuisi.

Alustayritysten toiminnan pitäisi olla Suomessa verotehokasta ja helppoa. Pelkistä veroparatiiseista puhumisen sijaan tulisikin keskittyä siihen, että valtio saisi yhteisöverotuottoja digitaalisilta yhtiöiltä ja Suomen rajojen ulkopuolisesta liiketoiminnasta, ei pelkästään liiketoiminnasta, jota alustojen kautta harjoitetaan Suomessa. Erityisen merkityksellisiä ovat näiden yritysten ympärille syntyvät liiketoimintaekosysteemit. Kansainvälisesti toimiva yritys käyttää paljon erikoistuneita palveluita, jotka ovat usein työllistävämpiä kuin alustayritykset itse (esim. laki-, markkinointi-, viestintä- ja taloushallintopalvelut).

Tulevaisuuden verot: hyödykkeitä rahan sijaan?

Kolmatta uudistamisen kategoriaa, radikaalia asioiden uudelleen keksimistä, vastaa verotuksen piirissä ajatus siitä, että verojen keräämisen kohde muuttuu. Aiemmin veroja kannettiin rahan lisäksi myös viljassa ja muissa hyödykkeissä. Se on hyvä muistutus siitä, että veroja ei tarvitsisi maksaa vain rahana. Voisiko valtio ottaa tulevaisuudessa käyttöönsä rahan sijaan myös kaikkein arvokkaimpia resursseja? Näitä voisivat olla esimerkiksi robotiikka, konesali-, 3D-tulostus- tai tekoälykapasiteetti.

Voisiko valtio ottaa rahan sijaan käyttöönsä myös kaikkein arvokkaimpia resursseja, kuten robotiikkaa, konesali- tai tekoälykapasiteettia?

Valtio voisi käyttää resursseja omiin tarkoituksiinsa tai vaihtoehtoisesti myydä taas eteenpäin. Tämä myös saattaisi edesauttaa korkean jalostusasteen palveluiden syntymistä Suomeen, jos tiettyjen toimialojen yritykset voisivat rahan sijaan maksaa veronsa tuottamillaan hyödykkeillä.

Verotuksen ohjattava yhteiskunnan positiivista kehitystä

Teknologisen kehityksen takia kasvava osa väestöstä jää mahdollisesti pysyvästi vaille työpaikkoja. Toimettomuutta on vaikea verottaa, joten verotuksen on kohdistuttava muihin tuotannon tekijöihin. Näitä ovat energian (valo, lämpötilavaihtelut, radioaallot ja liike) kerääminen ja kiinteä omaisuus, jotka eivät häviä mihinkään. Niihin liittyvän verotuksen tulee kuitenkin olla sellaista, joka vie yhteiskuntaa positiiviseen suuntaan. Siksi verotusta ei kannata suunnata esimerkiksi marginaalikustannuksiltaan lähes ilmaisen energian tuottamiseen, vaan sähkön käyttöön.

Näyttää siltä, että nykyinen veropohja hupenee jossain vaiheessa. Selvää on, että uudenlaisia verotuksen tapoja tarvitaan. Meidän on kyettävä luomaan uusia verotuksen kohteita ja verotuksen periaatteita, jotka ohjaavat yhteiskuntaa eteenpäin ilman, että ne hidastavat teknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Esimerkkejä uusista veroista ovat hyvinvointi-, energia- ja kryptoverot. Nekään eivät ole lopullisia ratkaisuja tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan vakaan veropohjan turvaamiseksi.

Verotus on yhteydessä siihen, miten arvoa luodaan yhteiskunnan ja talouden kulloisessakin kehitysvaiheessa. Digitaalisessa ajassa tämä tapahtuu eri tavalla kuin teollisessa ajassa. Siksi verotuksen tulee olla mahdollisimman pragmaattista. Oleellista on kyky luoda uusia verokantoja siten, että valtio saa tarvittavat tulot rahoittaakseen toimintansa ja luodakseen edellytyksiä inklusiiviselle ja kestävälle hyvinvoinnille. 

Mistä on kyse?