Arvioitu lukuaika 3 min

Jyri Seppälä: Biotalous tarvitsee uutta suuntaa kestävyyden haasteista

CM Mooney (Flickr, Creative Commons)

Julkaistu

Professori Jyri Seppälä kirjoittaa, että biotalous on nähtävä laajemmin osana vihreää taloutta. Jutun lopusta voit lukea, miten Sitran asiantuntija Jyri Arponen kommentoi Seppälän ajatuksia.

Jyri Seppälä: Biotalous tarvitsee uutta suuntaa kestävyyden haasteista

Suomessa on haaveiltu pitkään, että Suomesta kehittyy biotalouden mallimaa, jossa bioteollisuutemme vetää maamme teollisuuden uuteen nousuun. Asiasta on puhuttu pitkään ja panostuksiakin on tehty, mutta tulokset ovat jääneet melko vaatimattomiksi. Vision kirkastaminen siitä, mihin biotalous pystyy ja mihin pitäisi panostaa, saattaisi antaa vauhtia asialle.

Biotaloustyöryhmä määritteli vuonna 2010, että biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä käyttöä ja niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa. Määritelmä on liian suppea. Biotalous on nähtävä laajemmin osana vihreää taloutta, jossa sillä on oma tärkeä sijansa yhteiskunnan vähähiilisyyden, ekosysteemipalvelujen ja luonnonvarojen resurssitehokkuuden kehittämisessä.

Biotalouden kokonaiskestävyydestä, joka muodostuu kestävyyden kolmen eri ulottuvuuden kautta, ei ole ikävä kyllä antaa tällä hetkellä selvää arviota. Biomassojen valmistus ja käyttö johtaa taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin, joiden merkityksestä on erilaisia näkemyksiä. Tavoitetilat pitäisi pystyä paremmin konkretisoimaan valtakunnan tasolla. Erityisesti tämä koskee biotalouden ekologista kestävyysulottuvuutta, koska se toimii samanaikaisesti sekä biomassojemme hyödyntämisen rajoittajana että mahdollistajana.

Biotaloutta pohtineiden piirissä niin sanottu biokapasiteettirajoite on hyvin tiedostettu: biomassan hyödyntämisen tulee tapahtua sen uudistuskyvyn ja sen tuottamien ekosysteemipalvelujen puitteissa. Asian konkretisointi edellyttää kuitenkin reunaehtoja kasvualueiden pinta-alamuutoksille, kasvuolosuhteiden säilymiselle (ravinteet, orgaaninen aines, maaperän tiiveys) ja kasvihuonekaasutaseiden ajallisille muutoksille. Kestävässä maailmassa koko biotuoteketjun päästöjen raaka-aineen hankinnasta tuotteiden käyttöön ja hylkäykseen asti tulisi tapahtua luonnon kantokyvyn rajoissa ja materiaalihukka olisi eliminoitava. Edellä mainituille kriteereille tulisi löytyä riittävän yksiselitteisiä kynnysarvoja.

Kestävyyttä ei voi saavuttaa ymmärtämättä, että biomassojen laajamittainen hyödyntäminen voi synnyttää uudenlaisia maankäyttöpaineita oman systeemirajauksen ulkopuolella, myös maanrajojen ulkopuolella. Biomassan ilmastokestävyyden arviointiperusteissa on pakko katsoa aikajännettä sataa vuotta lyhyemmällä aikaperspektiivillä, mikä muuttaa erilaisten biomassojen hyödyntämistapojen prioriteetteja.

Säästeliäisyyttä, suomalaiset

Suomessa on suurin henkeä kohti laskettu biokapasiteetti Euroopassa. Tämä johtuu nimenomaan meidän metsävaroistamme, jotka on nyt valjastettu palvelemaan kymmenien miljoonien ulkomaalaisten kuluttajien tarpeita. Samaan aikaan Suomen haasteena on koko kansantalouden muuttaminen vähähiilisemmäksi, mikä luo paineita käyttää puutta energiatuotannossa ja puurakentamisessa sekä vaalia metsien hiilinielua. Lisäksi vanhat ja uudet kemiallisen metsäteollisuuden tuotteet sekä metsien suojelu- ja monikäyttötarpeet pyrkivät varaamaan oman osuutensa metsistämme.

Biotaloudessa on nähtävissä kilpailua eri käyttötarpeiden välillä, minkä vuoksi olisi muodostettava kansallinen käsitys siitä, kuinka paljon meillä on mitäkin biomassaa käytettävissä ekologiset reunaehdot huomioon ottaen ja missä mikin biomassaresurssi olisi järkevintä käyttää globaalit kestävyyshaasteet silmällä pitäen. Jotta biomassat ohjautuisivat yhteiskunnan kokonaiskestävyyden kannalta oikealla tavalla, tarvitaan uudenlaisia yhteistyötapoja ja ohjauskeinoja sekä tutkimusta.

Globaalien haasteiden edessä kestävä biotalous tarkoittaa Suomessakin toimintatapoja ja teknologiaa, joiden tavoitteena on biomassan säästeliäs käyttö. Tämä merkitsee sitä, että voimme käyttää arvokasta biomassaraaka-ainetta jossakin muussa kohdassa enemmän ja sitä kautta rakentaa kestävämpää yhteiskuntaa maailmassa, jossa uusiutuvista luonnonvaroista on tulossa selvä niukkuusresurssi.

Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen professori.

Näkökulma kentältä:

Mitä mieltä Sitran liiketoiminnan johtava asiantuntija Jyri Arponen on Jyri Seppälän ajatuksista? Arponen työskentelee muun muassa biotalouden yritysten ja verkostojen kanssa.

Jyri Seppälän mielestä biotaloudelle pitäisi asettaa tarkempia ekologisuuden kannalta
mietittyjä rajoituksia. Jyri Arponen, mitä mieltä olet tästä?

– Juuri näin. Ekologisten reunaehtojen mukaan pitää mennä. Tärkeää olisi myös saada tehokkaammin käyttöön nykyiset sivuvirrat eli ne biomassat, jotka syntyvät erilaisista jätteistä. Tällaisia ratkaisuja kehittää esimerkiksi suomalainen ympäristöalan yritys Watrec.  On hyvä tiedostaa, että biotalous ei ole pelkästään biomassan jalostusta, vaan kyse on ainekierron optimoinnista: yhden tuotantoyksikön jäte on toisen raaka-ainetta.

Millaisia konkreettisia esimerkkejä on esitetty siitä, miten biomassaresurssit tulisi
hyödynnettyä ekologisimmin?

– Esimerkiksi Turussa on ideoitu, että julkinen liikenne voisi toimia biokaasulla, jota saataisiin alueen yhdyskuntajätteistä sekä maatalouden biomassoista. Tapetilla ovat myös erilaiset ruoan- ja energiantuotannon hybridimallit. Sybimar on kehittänyt mallin, jossa yhdistetään kalankasvatusta ja vihannesviljelyä: kiertovesikalankasvattamon ravinteikkaat poistovedet ohjataan vihannesviljelyn kasvuravinteeksi. Kalakasvattamon ja kasvihuoneen jätteistä taas saadaan biokaasua ja bioöljyä. Näin voidaan tuottaa energiaa ja ravintoa paikallisesti ja pienin päästöin. Tämäntyyppistä liiketoimintaa pitäisi nyt edistää. Mallit voivat kuulostaa kaukaisilta, mutta ovat jo lähellä toteutumista.

Teksti: Maija Lielahti 

Julkaistu