Näkökulmia maailmalta: Itä-Aasiasta uusi geopoliittinen ja maailmantalouden ydin

Maailman voimasuhteet ovat siirtymävaiheessa. Yksinapainen Yhdysvaltojen hallitsema aikakausi on väistymässä moninapaisen järjestelmän tieltä. Edessä rakentuu maailmanjärjestys, jossa useat globaalit keskukset kilpailevat keskenään kaupasta, teknologiasta, innovaatioista ja asemasta maailmantaloudessa.

Päivä päivältä tiivistyvä suurvaltakamppailu Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä määrittää keskeisesti indopasifisen alueen tulevaisuutta. Washington nojaa Aasiassa vielä perinteisiin länsiliittolaisuuksiin sekä turvallisuuspoliittisiin AUKUS- ja Quad-rakenteisiin, mutta presidentti Trumpin käynnistämä tullisota, yksipuolinen protektionismi ja Washingtonin arvaamattomuus rapauttavat koko ajan idän liittolaisten luottamusta Yhdysvaltoihin. 

Useat Aasiaa vahvistavat kehitystrendit tarkoittavat, että lännen suhteellinen asema heikkenee, ja Euroopan on päätettävä, kykeneekö se toimimaan aktiivisena pelurina moninapaisessa maailmassa vai jääkö EU seuraajaksi maailman painopisteen siirryttyä itään. 

Tässä kehityksessä indopasifinen alue, ennen kaikkea Kiina mutta myös Japani, Etelä-Korea, Intia ja ASEAN maiden kokonaisuus, muodostaa uuden geopoliittisen ja maailmantalouden ytimen. 

Kun Donald Trumpin hallinto asetti kesällä 2025 Kiinan tuotteille 125 prosentin tullit ja kiristi kauppapolitiikkaansa Japania ja Etelä-Koreaa vastaan, Itä-Aasian maat alkoivat lähestyä toisiaan ja etsiä uusia yhteistyömuotoja. 

Keväällä 2025 Kiina, Japani ja Korea käynnistivät uudelleen kolmikantayhteistyön, jota aiemmin pidettiin lähes mahdottomana maiden historiallisten jännitteiden vuoksi. Syyskuun lopussa Japani, Kiina ja Korea sopivat Kiinan Yantaissa ympäristöministerien kolmikantakokouksessa käynnistävänsä uuden ympäristöyhteistyön ohjelman vuosille 2026–2030. 

Kyse on konkreettisesta yhteistyöstä, jossa on kahdeksan painopistettä. Kuten ilmastonmuutoksen torjunta, ilman- ja vesienlaadun parantaminen, merialueiden suojelu, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä ympäristöteknologian kehittäminen ja jakaminen. 

 Aasia globaalin kasvun moottorina

Globaalin talouskehityksen mittakaavassa idän vahvistuminen on ollut dramaattista. Vuosina 2015–2021 Aasiassa tapahtui peräti 57 prosenttia koko maailman talouskasvusta. Vuonna 2021 Aasia tuotti jo 42 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ostovoimakorjattuna, ja vuoteen 2030 mennessä osuuden ennustetaan nousevan lähes 60 prosenttiin. 

Nämä luvut tekevät Aasiasta globaalin kasvun moottorin tavalla, joka haastaa länttä yhä syvemmin. Taloudessa Kiinan asema on ratkaiseva ja kiinalainen teollisuuteen, teknologiaan ja innovaatioihin perustuva talouskone vetää mukanaan niin ASEAN-maita kuin raaka-ainetoimittajia Afrikasta, Keski-Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. 

Vapaakauppasopimukset kuten RCEP ja CPTPP ovat rakentaneet maailman suurimman vapaakauppavyöhykkeen Yhdysvaltojen ulkopuolella. Tulevaisuudessa indopasifinen alue ei enää integroidu vain globaaleihin rakenteisiin, vaan luo niitä itse. 

Kiinan tavoitteena on rakentaa omavaraisuutta ja talouden resilienssiä, joka suojaa Aasian valtioita lännen mahdollisilta pakotteilta ja epävarmoilta kauppapoliittisilta ja geopoliittisilta käänteiltä. 

Pekingistä johdettu Aasian infrastruktuuri- ja investointipankki sekä BRICS-pankki tarjoavat jo vaihtoehtoisia malleja sekä rahoituskanavia IMF:lle ja Maailmanpankille. Kiinan ajamat valuuttaswapit oman valuutan yuanin varassa haastavat dollarikeskeistä järjestelmää. Myös Pekingin kehittämä digitaalinen yuan avaa mahdollisuuden rajat ylittäviin maksuihin ilman lännen infrastruktuuria. 

Pekingissä ajatellaan strategisesti, että seuraavassa moninapaisessa kansainvälisessä taloudessa vahvin on Kiina-keskeinen talousjärjestys (sinocentric economic order). Siinä Kiina ei enää asemoidu yksinomaan “maailman tehtaaksi” tai järjestelmään sopeutuvaksi toimijaksi, vaan aktiivisesti muokkaa kansainvälisiä sääntöjä, toimitusketjuja, standardeja ja markkinoiden käytäntöjä siten, että muut maat ja yritykset joutuvat mukautumaan Kiinan taloudellisiin normistoihin, teknisiin standardeihin ja poliittisiin reunaehtoihin.

Samoin uusien teknologioiden kehittämisessä ja hyödyntämisessä sekä innovaatioiden suhteen idän kehitys on talouden rinnalla yhtä merkittävää. 

Kiinan valtavat T&K-panostukset heijastavat Pekingin tavoitetta hallita kriittisiä aloja, tekoälyä, kvanttilaskentaa, puolijohteita ja vihreää energiaa. Jo nyt yli 80 prosenttia maailman aurinkopaneelituotannosta on Kiinassa, ja maa hallitsee sähköautojen sekä akkujen markkinoita. Kiinassa tehtiin vuonna 2023 noin 55–60 prosenttia kaikista maailman vihreän teknologian investoinneista. 

Kiinan visio on olla tekoälyn globaali johtaja vuoteen 2030 mennessä. Sitä ajaa valtiokoneen rakentama konkreettinen kehitysohjelma, jota tukevat massiiviset investoinnit ja osaajareservi. 

Morgan Stanley arvioi, että Kiinan tekoälyinvestoinnit voivat tuottaa yli 50 prosentin tuoton vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi aasialaisten yritysten osuus Fortune Global 500 -listauksessa voi nousta reippaasti yli puoleen vuoteen 2040 mennessä. Mikä lienee vahvin signaali taloudellisen painopisteen pysyvästä siirtymästä Aasiaan. 

Euroopan rooli moninapaisessa maailmanjärjestyksessä  

Kun uusi moninapainen maailmanjärjestys hahmottuu, Euroopan riskinä on ilman pitkäjänteistä läsnäoloa indopasifisella alueella jäädä geopoliittiseksi sivustakatsojaksi. Euroopan asema tässä muutoksessa on kaksijakoinen. 

Toisaalta EU:lla on potentiaalia olla moninapaisen maailmanjärjestyksen kolmas keskus Yhdysvaltojen ja Kiinan rinnalla. Mutta Euroopan sisäiset poliittiset jakolinjat ja resurssien rajallisuus kaventavat maanosamme kehityspotentiaalia ja globaalia vaikutusvaltaa. 

Saksa ja Ranska ovat erimielisiä suhteessa Kiinaan, ja Ukrainan sodan seuraukset ja Venäjän muodostama vakava turvallisuusuhka Euroopalle sekä Yhdysvaltojen ennustamattomuus suhteessa Euroopan tulevaisuuteen ovat sitoneet EU:n tulevaisuuspanostukset vahvasti sotateollisuuteen. 

EU on valinnut linjakseen myös riskien vähentämisen suhteessa Kiinaan. Mutta Kiinan markkinat ja Kiinaan tehdyt investoinnit sekä kiinalaisten investoinnit Eurooppaan ovat talouden kannalta liian strategisia katkaistaviksi. 

Globaali etelä vahvistaa trendiä. Kehittyvät valtiot pitävät Aasian nousua itselleen mahdollisuutena tasapainottaa aiempaa lännen ylivaltaa alueillaan. 

Geostrateginen nykyasetelma on vahvistanut globaalin etelän ja idän välistä akselia, joka vahvistaa Aasian asemaa ja haastaa lännen edustamaa geopolitiikkaa. Kiinan välittämä Saudi-Arabian ja Iranin yllättävä lähentyminen vuonna 2023 osoitti, että Peking ei ole enää vain taloudellinen toimija vaan myös geopoliittinen toimija. 

Kiina on onnistunut sitomaan kymmeniä maita Vyö ja tie -hankkeeseen massiivisilla investoinneilla ja kaupalla sekä tarjonnut infrastruktuurien kehittämistä ilman poliittisia ehtoja. Tämä on tarkoittanut, että useat Afrikan ja eteläisen Aasian sekä Etelä-Amerikan maat tukevat Kiinaa kansainvälisissä järjestöissä ja YK:ssa esimerkiksi Kiinan ihmisoikeuspolitiikassa vastineeksi taloudellisesta yhteistyöstä. 

Kolme näkymää tulevaisuuteen  

Kun ennakoi seuraavaa vuosikymmentä, voi hahmottaa jo eri tulevaisuusskenaarioita. 

Ensimmäisessä piirtyy moninapainen maailmanjärjestys, joka ei ole kaoottinen vaan hallittu. Siinä Kiina sekä Yhdysvallat kilpailevat suurvaltoina mutta välttävät suoraa avointa konfliktia. BRICS-yhteenliittymä saa uusia jäsenvaltioita ja alueelliset uudet instituutiot vahvistuvat ja moninapaistavat maailmanjärjestystä omalla dynamiikalla. Eurooppa hakee rooliaan sekä tasapainoilee suurvaltojen välissä. Globaalin etelän painoarvo kasvaa. 

Toisessa skenaariossa esimerkiksi kriisi Taiwanin salmessa tai Yhdysvaltojen ja Kiinan armeijan kohtaaminen Etelä-Kiinan merellä kärjistyy sotilaalliseksi konfliktiksi, jolloin maailma alkaa jakautua kahteen erilliseen, Kiina- ja USA-vetoiseen ekosysteemiin. Kauppa, digitaalinen arkkitehtuuri sekä teknologia politisoituvat.   

Kolmas skenaario on sisäisten shokkien muokkaama moninapaisuus. Kiinan kasvavat talous- ja demografiaongelmat, Yhdysvaltojen sisäisesti kärjistynyt polarisaatio ja poliittiset konfliktit sekä hajaannus tai Euroopan sisäiset kriisit muuttavat geopoliittisten voimien suuntia sekä intensiteettiä. Maailma ajautuu geopoliittiseen välitilaan, jota kuvaa kaoottisuus. 

Yhteistä kaikille vaihtoehdoille ja tulevaisuusskenaarioille on kuitenkin indopasifisen alueen painoarvon kasvu. Talousluvut, teknologinen kehitys ja Aasian asema sekä demografia tekevät alueesta uuden maailmanjärjestyksen keskeisimmän toimijan. 

Globaalin etelän maat kääntyvät yhä useammin idän puoleen hakiessaan vaihtoehtoa lännelle. Yhdysvallat ja Eurooppa säilyttävät kyllä merkittävän aseman, mutta niiden yksinoikeus määrittää maailmanjärjestystä on lopullisesti päättynyt. 

Aasian nousu on pysyvä pitkä trendi ja rakenteellinen geopoliittinen muutos, joka määrittää maailmantalouden, teknologian ja geopoliittisen vallan perustaa. Euroopan ja Suomen on asemoitava itsensä tässä järjestelmässä aktiivisesti, ei vain reaktiivisesti. 

Valinta on, halutaanko olla mukana muokkaamassa uutta maailmanjärjestystä vai jäädäänkö seuraamaan vierestä, kun Aasia määrittää seuraavan ison vision jopa tulevaksi vuosisadaksi.

Näkökulmia maailmalta -kirjoitussarja tuo viestiä eri puolilta maailmaa: mitkä kehityskulut määrittävät tulevaisuutta eri maissa tai alueilla, miten muutokset koetaan ja mitä merkitystä näillä voi olla Suomelle? Kirjoituksia on syksyn ja kevään mittaan tulossa muun muassa Itä-Aasian, Yhdysvaltain ja Venäjän asiantuntijoilta.