Julkaistu 27.06.2017

Osallistava demokratia toteutuu mielekkäiden keskustelujen kautta

”Demokratia ei aina toimi niin kuin sen pitäisi. Päätöksiä saatetaan tehdä esimerkiksi poliittisten puolueiden edut edellä sen sijaan, että pyrittäisiin yhteiseen hyvään”, sanoo Marcin Gerwin ja kertoo, kuinka hän on edistänyt osallistavaa demokratiaa Puolassa.
Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Ennakointi , Sitra
Elina Kiiski Kataja on Sitran tulevaisuusasiantuntija. Hänen työtään on napata kiinni yhteiskunnassa jo nyt tapahtuvista tärkeistä kehityskuluista, joilla voi olla suuri merkitys tulevaisuudellemme.

Puolalaisen tohtori Marcin Gerwinin työ osallistavan demokratian parissa lähti liikkeelle hänen mielenkiinnostaan kestävän kehityksen käytännön soveltamista kohtaan. Hän havaitsi, ettei kestävän kehityksen esteenä ole ideoiden tai teknisten ratkaisujen puute, vaan ongelmana on pitkälti päätöksenteko.

Gerwin on onnistunut edesauttamaan osallistavan budjetoinnin käyttöönottoa Puolassa sekä edistänyt kahta kansalaiskokousta Gdańskissa, jossa kokouksissa tehdyt päätökset ovat sitovia. Kysyimme Gerwiniltä, kuinka tällaiset kunnianhimoiset hankkeet toteutetaan käytännössä.

Miksi halusit aloittaa kansalaiskokoukset Puolassa?

Saadaksemme toimivan demokraattisen järjestelmän, joka mahdollistaisi kestävän kehityksen. Muutama vuosi sitten panimme alulle paikallisen aloitteen asuinkaupungissani Sopotissa osallistavan demokratian ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Päätavoitteemme oli, että kaupunki ottaa osallistavan budjetoinnin käyttöön – ja muutamassa vuodessa olemme onnistuneet.

Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että osallistuminen ilman julkista keskustelua ei vielä riitä. Sopotissa osallistavan budjetoinnin prosessi ei toistaiseksi sisällä mielekästä keskustelua kaupungin kehittämisen suunnasta tai prioriteeteista. Toki olemme ottaneet valtavan askeleen saadessamme kansalaiset mukaan päättämään budjetin käytöstä, mutta demokratialla on vielä paljon enemmän potentiaalia. Ja siinä kansalaiskokoukset astuvat kuvaan – ne tarjoavat mille tahansa kaupungin kannalta tärkeälle asialle väylän asianmukaiselle julkiselle keskustelulle asiantuntijalausuntoineen. Ihmiset tapaavat, perehtyvät aiheeseen, kuulevat kaikkia sidosryhmiä ja tekevät lopulta päätöksen.

Ovatko kansalaiskokoukset olleet suosittuja Puolassa?

Tähän asti on järjestetty vasta kaksi kansalaiskokousta, joiden päätökset ovat olleet sitovia. Ne järjestettiin Gdańskissa, Pohjois-Puolassa. Muissa kaupungeissa on tosin ollut aikaisempia deliberatiivisen demokratian kokeiluja.

Voitko kertoa, miten tämä kaikki alkoi?

Viime vuonna Gdańskissa oli vakava tulva. Kaupunki luuli varautuneensa rankkasateisiin, koska tulvasuojeluun oli investoitu 15 vuoden ajan, mutta se ei riittänyt. Kirjoitin aiheesta artikkelin, ja internetissä käydyn keskustelun jälkeen todettiin, että olisi hyödyllistä saada kansalaiset perehtymään asiaan. Vaarana oli, että kunta suhtautuisi asiaan samalla tavalla kuin aiemmin, mikä voisi johtaa riittämättömiin parannuksiin. Siispä kirjoitin Gdańskin pormestarille virallisen sähköpostin, jossa ehdotin tapaamista, jotta voisimme keskustella kansalaiskokouksen järjestämisestä. Tapasimme hänen toimistossaan, ja hän suostui. Tärkeintä oli se, että kansalaiskokouksen suosituksilla olisi sitova vaikutus. Odotimme, että tämä olisi ollut vaikeaa, mutta pormestari suostuikin heti ensimmäisessä tapaamisessa.

Kuinka asiat ovat edenneet?

Gdańskin ensimmäisen kansalaiskokouksen jälkeen järjestimme kunnan työntekijöille ja kansalaisjärjestöjen jäsenille työpajan esitelläksemme kansalaiskokouksen toimintaa. Työpaja on herättänyt melko paljon kiinnostusta, mutta Gdańsk on toistaiseksi ainoa kaupunki, joka järjestää niitä. Ehkä Sopotissakin järjestetään kansalaiskokous vielä jonain päivänä, mutta tähän asti emme ole siinä onnistuneet. Sen voisi yhdistää erittäin toimivasti osallistavan budjetoinnin kanssa.

Kuinka markkinoit kansalaiskokouksia ja miten saat ihmiset osallistumaan?

Se on oikeastaan melko helppoa. Lähetämme postitse henkilökohtaisia, virallisia kutsukirjeitä pormestarin allekirjoittamina. Lisäksi voimme käyttää julisteita ja mainostaa mediassa, mutta kirjeet ovat kaikkein tärkeimpiä. Kansalaiskokouksen jäseneksi voi hakea vain, jos on tullut valituksi arvalla. Asiaa helpottaa myös se, että kansalaiskokouksen jäsenet saavat pienen korvauksen, joka kattaa kokoukseen osallistumisen kustannukset. Uskon, että monet päättävät lähteä mukaan, koska he haluavat olla osana jotain, jolla on merkitystä – he haluavat vaikuttaa kaupungin elämän parantamiseen. Joillain voi olla myös henkilökohtaisia kiinnostuksen syitä. Oli miten oli, eräs henkilö sanoi vakuuttuneensa osallistumisesta siksi, että osallistujille tarjottiin lounas.

Tämä eroaa huomattavasti siitä Puolan demokratiasta, josta saamme kuulla uutisista. Miten kansalaiskokoukset vaikuttavat mielestäsi demokraattiseen kulttuuriin?

Puolassa on ihmisiä, jotka ovat edistäneet osallistavaa demokratiaa erityisesti parin viime vuoden aikana. Kun osallistava budjetointi oli otettu käyttöön Sopotissa, se levisi nopeasti, ja nyt se on käytössä jo yli 200 puolalaisessa kaupungissa. Siitä on siten tullut normaalia. Olisi oikeastaan outoa, jos kaupungissamme ei käytettäisi osallistavaa budjetointia. Toisaalta kansallisella tasolla asia on toisin. Jotkut parlamentin enemmistöpuolue Laki ja oikeudenmukaisuuden (PiS) jäsenet pelkäsivät, että perustuslakituomioistuin yrittää estää heidän harjoittamaansa politiikkaa, joten he estivätkin tuomioistuimen toimintaa. Kansallisella tasolla hallitus on tehnyt useita kiistanalaisia päätöksiä kuten koulutuksen muutokset. Yksittäisten kaupunkien tasolla asiat eivät kuitenkaan ole näin.

Onko sinulla jatkosuunnitelmia kansalaiskokouksille? Voitaisiinko niitä soveltaa kansallisella tasolla?

Kyllä, Gdańskin pormestari haluaa järjestää pari kansalaiskokousta jo tänä vuonna. Olemme pitäneet jo yhden kansalaiskokouksen, joka koski ilmanlaadun parantamista, ja yksi ehdotetuista aiheista on ilmastonmuutos. Haluan edistää tulevia kansalaiskokouksia Puolassa ja muualla maailmassa. Tokihan kansalaiskokoukset toimivat hyvin myös kansallisella tasolla; tämä on toteutettu jo esimerkiksi Irlannissa. Puolassa on ehdotettu presidentille, että perustuslaillisia asioita koskeva kansalaiskokous olisi parempi vaihtoehto kansanäänestykselle, jonka hän haluaa järjestää.

Millaisia neuvoja annat niille, jotka suunnittelevat kansalaiskokouksen tai vastaavan hankkeen aloittamista?

Itseäni inspiroi eniten australialaisen newDemocracy-säätiön tekemä työ. Luin heidän raporttejaan ja suunnittelimme Puolan kansalaiskokousjärjestelmän heidän kokemuksensa pohjalta. Heidän tekemään työhön perehtyminen voi olla hyvä ensiaskel. Minuunkin voi ottaa yhteyttä, ja voimme keskustella siitä, miten toteutamme kansalaiskokouksia Puolassa. Jos haluaa järjestää kansalaiskokouksen omassa kaupungissaan, hyväksi todettu menetelmä on järjestää työpaja, jossa esitellään konseptia yksityiskohtaisemmin, jotta pormestari tai kaupunginvaltuusto voi tutustua lähestymistapaan ja järjestää ensimmäisen kansalaiskokouksen luottavaisin mielin.

Mistä on kyse?