Arvioitu lukuaika 2 min

Ossi Ollinaho: Suuriko kaunista? Minitislaamot, Brasilian hukattu mahdollisuus

Suomessa suuri on kaunista. Isot tuotantolaitokset ja jättimarketit eivät kuitenkaan usein ole ihmisen asialla, toisin kuin hajautetut ratkaisut.

Julkaistu

Suomessa suuri on kaunista. Isot tuotantolaitokset ja jättimarketit eivät kuitenkaan usein ole ihmisen asialla, toisin kuin hajautetut ratkaisut. Koska hajautetut ratkaisut esimerkiksi biojalostuksen ja uusiutuvan energian osalta kuitenkin haastavat keskittämisestä hyötyvät valtarakenteet ja suurten yritysten vaikutusvallan, tarvitsevat ne yhteiskunnan tukea. Brasilian minitislaamot toimikoot tästä esimerkkinä suomalaispäättäjille.

Brasilian suurisuuntainen biopolttoaineohjelma, Proálcool, näki päivänvalon vuonna 1975. Ohjelma, joka paitsi pelastaisi Brasilian vahvasti öljyriippuvaisen talouden, ratkaisisi samalla myös yli-investoidun sokeriteollisuuden ongelmat. Juuri sokerintuottajat alkoivatkin tislata alkoholia ohjelman käynnistyttyä. Tuotantomenetelmät tuottivat alkoholia, mutta samalla ne lisäsivät epätasa-arvoa niin tulonjaon, maanomistuksen kuin alueellisen kehityksen suhteen. Laajentaessaan tuotantoaan suuret tuottajat ostivat maat naapureiltaan, pieniltä ruoan tuottajilta, mikä nosti ruoan hintaa. Lisäksi suuret alkoholitehtaat saastuttivat ja vaativat paljon määräaikaista työvoimaa, luoden sosiaalisen ongelmaluokan Brasiliaan.

Vuonna 1978 São Paulon, Brasilian arvostetuimman yliopiston professori Romeu Corsini esitteli hajautetun tavan tuottaa alkoholia. Energian suhteen täysin omavaraiset pientislaamot tuottaisivat alkoholia ja sähköä omaan ja paikalliseen käyttöön halvemmalla kuin suuret yksiköt. Tislaamot tarvitsisivat vain vähän alkupääomaa, käyttäisivät useita raaka-aineita, kierrättäisivät kaiken jätteensä ja työllistäisivät kokoaikaisesti työvoimansa.

Corsini ehdotti kampanjaa, jonka avulla Brasilia saavuttaisi täydellisen öljyriippumattomuuden: Tarvittaisiin noin 3000 minitislaamoa, jotka voitaisiin rakentaa mihin tahansa noin 150 000 Brasilian pientilasta, myös syrjäisille seuduille, joille polttoaineen kuljetus oli kallista. Moottorit saataisiin käyttämään alkoholi-vesi-seosta halvalla konversioteknologialla. Näin Brasilia ratkaisisi taloudellisen ongelmansa ja loisi kestävää kehitystä myös syrjäiselle maaseudulle.

Corsinin ideaa ei kuitenkaan tänä päivänäkään ole toteutettu. Sen sijaan valtavat sokeriruokoviljelmät hallitsevat Brasilian keskeistä maaseutua. Minitislaamo ei olisi hyödyttänyt suuria toimijoita, kuten alkoholintuottajia, öljy-yhtiöitä tai autonvalmistajia. Myös valtion tahot suhtautuivat minitislaamoihin oudoksuen, sillä tuotantoa olisi ollut vaikea kontrolloida ja verottaa. Vaikka konsepti sai kannatusta korkeiltakin tahoilta, ‘takapihalla tuotettu’ alkoholi saatiin näyttämään kalliilta ja autoihin soveltumattomana, ja siten koko konsepti tukahdutettiin.

Suomen maaseutu on tietenkin erilainen kuin Brasiliassa muutama vuosikymmen sitten, mutta tapaus valottaa hajauttamisen toteutuksen vaikeuksia myös kotimaassa. Varsinkin energiaan liittyvissä asioissa hajautuspäätöksiä on vaikea tehdä. Kysymykset kontrollista ja turvallisuudesta ovat keskeisiä, koska kyse on strategisesti tärkeästä tuotteesta. Kun harvojen suurten sijaan on lukuisia pieniä tuottajia, tuotannon kontrolli ja ohjaaminen muuttuvat radikaalisti. Hajauttamalla energian tuotantoa voitaisiin kuitenkin saavuttaa jotain, mikä keskittämällä on mahdotonta ja mikä Suomesta on jo lähes kadonnut: elinvoimainen maaseutu.

Ossi Ollinaho

Kirjoittaja on yhteiskuntien perimmäisen luonteen ymmärrystä etsivä systeemisosiologi, joka viimeisillään olevassa väitöskirjassaan tutkii muutoksen alkuperää ja tarkastelee Brasilian biopolttoaineohjelmaa.

Julkaistu