Arvioitu lukuaika 3 min

Pekka Ylä-Anttila: Tarvitaanko innovaatiopolitiikkaan verokannustimia?

"Useissa OECD-maissa on käyty vilkasta keskustelua verotuksesta, sen perusteista ja ”hyvien” verojärjestelmien ominaisuuksista. Monet maat ovat tehneet sekä yritysverotukseen liittyviä yleisiä uudistuksia että yritysten innovaatiotoimintaa ja yrittäjyyttä kannustavia veromuutoksia."

Julkaistu

Verokilpailu voimistuu – tutkimustoiminnan verokannustimet yleistyvät

Useissa OECD-maissa on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua verotuksesta, sen perusteista ja ”hyvien” verojärjestelmien ominaisuuksista. Monet maat ovat myös tehneet sekä yritysverotukseen liittyviä yleisiä uudistuksia että erityisesti yritysten innovaatiotoimintaa ja yrittäjyyttä kannustavia veromuutoksia.

Valtaosa OECD-maista (19 jäsenmaata 27:stä) on jo ottanut käyttöön tutkimus- ja kehitystoimintaa kannustavia verohelpotuksia tai -huojennuksia. Kymmenen vuotta sitten tällaisia verokannustimia sovelsi vain noin puolet OECD-maista. T&k-toiminnan verokannustimet ovat osa muuta yritysverojärjestelmää, joka puolestaan on keskeinen osa meneillään olevaa maiden ja alueiden välistä verokilpailua.  

Verokannustimet Suomessa

Tutkimus- ja kehitystoimintaa voidaan tukea periaatteessa kahdella tavalla: suoralla yrityksiin kohdistuvalla tuella tai verotuksen kautta. Suomessa ei ole käytössä verotukia. Innovaatiopolitiikkaa on monissa arvioinneissa kuitenkin pidetty onnistuneena, ja myös tutkimukset osoittavat, että julkisen sektorin (lähinnä Tekes) suora t&k-tuki yrityksille on ollut varsin tehokasta. Se ei ole syrjäyttänyt tai korvannut yritysten omaa t&k-rahoitusta, vaan täydentänyt sitä. 

Suomessa on kuitenkin tehty useita ehdotuksia erityisesti innovaatiotoiminnan verokannustinten käyttöönottamisesta (mm. Sitran Kilpailukykyinen innovaatioympäristö -kehittämisohjelma sekä Valtioneuvoston kanslian vuosien 2004 ja 2006 Globalisaatioraportit). ETLAssa käynnistettiin syksyllä 2005 tutkimushanke, jossa selvitettiin verokannustimien käyttöä sekä innovaatiopolitiikan että yrittäjyyspolitiikan välineinä. Hankkeessa on valmistunut kuusi raporttia, jotka ovat ladattavissa sekä Sitran että ETLAn verkkosivuilta. Julkaisut Sitran sivuilla »

Suurin osa kansainvälisestä tutkimuksesta osoittaa, että t&k-toiminnan verokannustimilla on lievä positiivinen vaikutus. Ne lisäävät t&k-toimintaa hieman enemmän kuin saadun verohelpotuksen verran. Verohelpotukset ovat useiden tutkimusten mukaan jonkin verran suoria tukia tehokkaampia, mutta erot vaihtelevat maittain – tehokkuus riippuu vero- ja innovaatiojärjestelmien kokonaisuudesta. 

Sekä Suomessa tehtyjen että kansainvälisten yrityskyselyjen mukaan yritykset pitävät t&k-toiminnan verokannustimia hyvänä tukimuotona ja uskovat niiden lisäävän t&k-toiminnan määrää. Suomalaiseen yritysaineistoon perustuva analyysi osoittaa, että pienet, innovatiiviset ja kasvuhakuiset yritykset reagoivat voimakkaimmin t&k-tukiin. Tuen muodolla – oli se verokannustin tai suora tuki – ei kuitenkaan ole merkitsevää eroa. 

Kansainvälisesti tarkastellen eri verokannustininstrumenteista on viime vuosina ehkä eniten lisätty yksityishenkilöiden (bisnesenkeleiden) pääomasijoitustoimintaa aktivoivia kannustimia. Näillä on pyritty edistämään erityisesti aloittavien, innovatiivisten yritysten toimintaa – siis osaamispohjaista yrittäjyyttä ja erityisesti kasvuyrittäjyyttä, joiden vähäisyys on koettu pulmaksi useimmissa Euroopan maissa. 

Pääomasijoittamisen verokannustimien vaikutuksista on vielä melko vähän luotettavaa tutkimustietoa. Käytettävissä oleva tieto kuitenkin viittaa siihen, että niillä saattaa olla merkittäviäkin vaikutuksia. Maat, joissa verokannustimia on käytetty pitkään (esimerkiksi Iso-Britannia ja Irlanti) ovat jatkaneet ja laajentaneet niiden käyttöä. Tuen muotona sijoitustoiminnan tuottoihin (luovutusvoittoihin) kohdistuva verohuojennus olisi ilmeisesti järkevin. Tähän tulisi liittää tappioiden vähennysoikeus verotuksessa.  

Pitäisikö Suomen järjestelmää muuttaa?

Kaiken kaikkiaan niin t&k-toiminnan, yrittäjyyden kuin yksityishenkilöiden pääomasijoittamisenkin  kannustaminen veroinstrumentein on monimutkainen kysymys, joka tulee sitoa koko yritysverojärjestelmään. 

Suomen innovaatiopolitiikka on ollut tuloksellista. On epävarmaa parantaako verokannustimien käyttöönotto innovaatiopolitiikan tehokkuutta. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella ei näyttäisi järkevältä tuoda t&k-verokannustimia suomalaiseen järjestelmään. Kahdessa Suomen kannalta kiinnostavassa maassa – Hollannissa ja Norjassa – joissa t&k-verokannustimet ovat jo olleet käytössä, on valmistumassa vuoden 2007 aikana perusteelliset arvioinnit niiden tehokkuudesta. On syytä odottaa näiden arviointien tuloksia. 

Tällä hetkellä lupaavimmalta vaikuttaa yksityishenkilöiden pääomasijoitustoiminnan tukeminen verokannustimin, sillä se ratkaisisi onnistuessaan juuri ne pulmat, joihin suomalaisessa keskustelussa kiinnitetty huomiota. Suomen innovaatiojärjestelmän mahdolliset puutteet on kerta toisensa jälkeen paikannettu samalla tavalla: alkuvaiheen kasvuhakuiset, osaamisvetoiset yritykset eivät välttämättä saa kansantalouden kasvun kannalta riittävästi rahoitusta ja yksityinen pääomasijoitussektori on kansainvälisesti vertaillen pieni. 

Yksityishenkilöiden pääomasijoitustoiminnan verokannustimet kohdistuisivat parhaimmillaan juuri näihin pulmakohtiin. Muilta osin merkittäviä pullonkauloja innovaatioiden rahoitusjärjestelmässä ei enää ole. 

Pekka Ylä-Anttila

Julkaistu