Arvioitu lukuaika 2 min

Petri Lehto: Käyttäjälähtöisyys – innovaatiopolitiikan uusi haaste

Mitä käyttäjälähtöisyys on? Mitä käyttäjälähtöisyyden integroiminen osaksi innovaatiopolitiikkaa konkreettisesti merkitsee? Näihin kysymyksiin paneudutaan innovaatiostrategian käynnissä olevassa toimeenpanovaiheessa.

Julkaistu

Puheenvuoro 27.5.2009

Mitä käyttäjälähtöisyys on?
Mitä käyttäjälähtöisyyden integroiminen osaksi innovaatiopolitiikkaa konkreettisesti merkitsee?
Näihin kysymyksiin paneudutaan innovaatiostrategian käynnissä olevassa toimeenpanovaiheessa.

Kun kansallista innovaatiostrategiaa laadittiin vuoden 2008 aikana, huomattiin oitis, että yritysten innovaatiotoiminnassa monella tapaa vahvistuva käyttäjälähtöisyys on jatkossa liitettävä kilpailutekijänä keskeiseksi osaksi kansallista innovaatiopolitiikkaa. Innovaatiostrategiassa ei kuitenkaan tarkasti määritelty, mitä käyttäjälähtöisyys on tai pyritty linjaamaan mitä käyttäjälähtöisyyden integroiminen osaksi innovaatiopolitiikkaa konkreettisesti merkitsisi. Näihin kysymyksiin ollaankin nyt paneutumassa strategian käynnissä olevassa toimeenpanovaiheessa.

Käyttäjälähtöisyys ei itsessään ole mikään uusi asia yritysten liiketoiminnassa eikä akateemisessa tutkimuksessakaan – osa liiketoiminnasta on aina ollut jossain määrin käyttäjälähtöistä ja tutkimuskin on tunnistanut tämän. Talouden ja teknologian muutostekijät ovat kuitenkin voimakkaasti vahvistaneet käyttäjälähtöisyyden merkitystä yritysten kilpailukyvyn kannalta.

Yritykset voivat hyödyntää käyttäjiä paitsi tiedon lähteenä, myös tiedon tuottajina. Yksittäiset käyttäjät ja käyttäjäryhmät eivät kuitenkaan ole pelkästään yritysten innovaatiotoiminnan tärkeä resurssi. Ne ovat myös omaehtoisesti innovatiivisia ratkaisuja tuottavia nyky-yhteiskuntaa eteenpäin vieviä toimijoita.

Erityisesti tieto- ja viestintäteknologialla on ollut käyttäjätiedon kartuttamisessa ja uusien ideoiden tuottamisessa tärkeä merkitys, sillä se on mahdollistanut käyttäjien ja käyttäjäyhteisöjen kytkemisen aiempaa selvästi tiiviimmin osaksi yritysten innovaatiotoimintaa. Kun siis selvästi vaikuttaa siltä, että käyttäjälähtöisyyden avulla on mahdollista saavuttaa uusia kilpailuetuja, on katsottu, että innovaatiopolitiikan pitäisi osaltaan vahvistaa yritysten valmiuksia hyödyntää käyttäjiä osana innovaatiotoimintaansa.

Käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka on kansainvälisestikin niin uusi asia, ettei sillä ole vielä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on kuitenkin käynnissä tätä koskeva määritystyö, jossa on lähdetty siitä, että käyttäjälähtöinen innovaatiopolitiikka edistää käyttäjien tarpeisiin sekä käyttäjien järjestelmälliseen osallistamiseen perustuvaa innovaatiotoimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Innovaatiopolitiikkaan ei toistaiseksi ole järjestelmällisesti kehitetty käyttäjälähtöisyyttä edistäviä välineitä. Käyttäjälähtöisyyteen vaikuttavia tekijöitä, kuten tietoliikenneinfrastruktuurin avoimuus, kattavuus ja käyttökustannukset, on toistaiseksi arvioitu muista tavoitteista käsin. Myöskään koulutustavoitteita ei ole mietitty tästä näkökohdasta käsin. Koulutuksessa ei juurikaan ole tarjolla esimerkiksi kulttuuriantropologian ja liiketoiminnan yhdistäviä kokonaisuuksia. Perusteilla olevan Aalto-yliopiston toiminta-ajatuksessa käyttäjälähtöisyys on kuitenkin selkeästi nousemassa tutkimuksen ja koulutuksen teemaksi.

Koulutuksen kehittämisessä on hyvä edetä, mutta yrityksiä tulisi laajemminkin kannustaa huomaamaan käyttäjälähtöisen innovoinnin hyötyjä, jotta koulutustarjonta kohtaa kysynnän. Tärkeä kehittämiskohde ovat myös julkiset innovaatiotoiminnan tuki- ja rahoituspalvelut, joihin käyttäjälähtöisyys tulee integroida läpileikkausperiaatteella. Käyttäjiä tai käyttäjäyhteisöjä ei toistaiseksi ole huomioitu esimerkiksi innovaatioiden rahoitusohjelmissa millään tavalla.

Käyttäjälähtöinen innovaatiotoiminta ei koske vain yksityistä sektoria. Julkisia palveluja olisi mahdollista toteuttaa aivan samoista lähtökohdista. Maaperä on tältä osin koskematon, sillä palvelujärjestelmä on hyvin tuottajakeskeinen. Käyttäjälähtöiset toimintatavat merkitsisivät kuntalaisten mukaan tuomista palveluja koskevaan päätöksentekoon, palvelumuotoilun käyttöönottoa ja palveluntuottajia koskevan valinnanmahdollisuuden lisäämistä. Kaiken tämän tueksi kuntien tietojärjestelmien tulisi olla yhteen toimivia, jotta kuntalaisille voitaisiin luoda arvoa riippumatta näiden sijainnista.

Kehittämistarpeet ovat valtavat. Korkea sosiaalinen pääoma ja koulutustaso sekä matala yhteiskunnallinen hierarkia ja yhteistyökynnys ovat kuitenkin yhteiskunnallisia kilpailuetujamme, joten käyttäjälähtöisestä innovaatiotoiminnasta on mahdollista muodostaa todellinen innovaatiopolitiikan uudistamisen väline.

Petri Lehto
Teollisuusneuvos
Työ- ja elinkeinoministeriö

Julkaistu