Pyöräilystä yli miljardin säästö vuodessa – miksi emme pyöräile enemmän?

Kansan liikkeessä käydään voimakkaita tunteita herättävän aiheen kimppuun, kun pyöräily otetaan suurennuslasin alle. Vieraaksi ohjelmaan on kutsuttu Pyöräilukuntien verkoston toiminnanjohtaja ja Poljin-lehden päätoimittaja Matti Hirvonen.

– Tietysti jokaisen maalaisjärkikin sanoo, että pyöräily on terveydellisesti järkevä ratkaisu. Sitä voi tehdä melkein kuka vaan, sitä voi tehdä matalalla syketasolla, voi olla ylipainoinen, huonokuntoinen, kuntoutuva ja niin edelleen. Pyöräilystä on hyötyä, oli ikä tai elämäntilanne mikä tahansa, Hirvonen sanoo.

Hänen mielestään pyöräilyyn kannatta satsata, vaikka mietittäisiin pelkkää rahaa. Nykyään nimittäin tiedetään, kuinka paljon terveyshyödyt tuottavat rahallista hyötyä.

Pyöräilystä koituvia hyötyjä ei ole viime vuosiin mennessä osattu laskea kunnolla. Kunnes muutama vuosi sitten tapahtui käänne.

– Maailman terveysjärjestö (WHO) kehitti työkalun, jolla sen pystyy kohtuuhyvin laskemaan.

– Me tiedämme, kuinka paljon Suomessa pyöräillään. WHO:n työkalulla on laskettu että terveyshyöty rahassa laskettuna on 1,07 miljardia euroa Suomen kansalle ja yhteiskunnalle, Hirvonen sanoo.

Investointi, joka tuottaa voittaa

Yksilötasolla pyöräilyn aloittamista vaikeuttaa se, että muutos koetaan vaikeaksi. Tässä kunnollisen pyörätieverkoston rakentaminen on kullanarvoisessa asemassa.

Mihin suuntaan suomalaisten kaupunkien kehitys pyöräilyn suhteen on menossa?

– Aivan viime vuosina me olemme nähneet aivan huikeita kehitysaskeleita. Nyt on ruvettu tekemään sellaista pyöräilyväyläverkostoa, suunnittelemaan risteyksiä, pyöräpysäköintiä – koko tätä pakettia niin, että se houkuttaa ihmisiä pyöräilemään, Hirvonen kiittelee

Hänen mukaansa Suomessa kuljetaan samaan suuntaan kuin Tanskan ja Hollannin kaltaisissa pyöräilyn mahtimaissa.

– Melkein jokaiselle kaupunkiseudulla suunnitellaan, aika monessa jo rakennetaan, baanaverkkoa. Eli superpyöräteiden verkostoa. Niitä kutsutaan pikapyöräteiksi joissain maissa. Nimestään huolimatta ne hyödyttävät eniten juuri hitaita pyöräilijöitä, Hirvonen muistuttaa.

Toisin sanoen kattavaa ja monipuolista pyöräilystrategiaa ei rakenneta himofillaroitsijoita vaan aloittelijoita varten. Kokenut fillaroitsija polkee vaikka moottoritien kupeessa, mutta aloittelijat tarvitsevat turvallisemman infran.

– Näillä opeilla maailmanluokan pyöräilykaupungit ovat saaneet suuren massan pyöräilemään, Hirvonen kertoo.

Ja kun massat alkavat pyöräillä, kasvavat hyödytkin. Monissa kaupungeissa poliittinen ilmapiiri onkin muuttunut viime vuosina paljon pyöräily-ystävällisemmäksi. Sille on selkeä selitys:

– Poliitikot ovat ymmärtäneet, että pyöräilyyn satsaaminen on investointi, joka tuottaa voittoa. Helsingissä laskettiin, kuinka paljon yksi baana-verkkoon sijoitettu euro on tuottanut. Tulokseksi saatiin kahdeksan euroa. Kyllähän nämä lukemat alkavat kiinnostaa budjetin tekijöitä, Hirvonen kertoo.

”Suomen kelit estävät pyöräilyn”

Pyöräilyn vastustajat muistuttavat herkästi, ettei Suomen ilmastossa voi pyöräillä. Tästä sekä Hirvonen että tilastot ovat toista mieltä. Hirvonen ottaa esimerkiksi Oulun, jota kiitellään laajasti pyöräilyn kehittämisestä.

– Oulussa tehtiin vuonna 1972 ensimmäinen kunnianhimoinen pyöräilysuunnitelma, mihin piirrettiin kunnon pyörätiet kartalle ja niitä on siitä asti toteutettu.

– Oulussa pyöräillään myös talvella ihan hillittömästi. Suomessa on jännä ilmiö: mitä lumisemmaksi tai kylmemmäksi mennään, sitä enemmän ihmiset pyöräilevät, Hirvonen tietää.