Kuva: Lilli Linkola

Julkaistu 09.12.2014

Resurssiviisauden indikaattorit

Kirjoittaja

Lilli Linkola on kiertotalouden ja maker-kulttuurin puolestapuhuja, joka työskenteli asiantuntijana Sitrassa vuosina 2012–2015.

Resurssiviisaassa kaupungissa päästöt ja luonnonvarojen kulutus vähenevät, mutta samalla hyvinvointi kasvaa. Resurssiviisauden mittaamiseen käytetään neljää pääindikaattoria, jotka Sitra on valinnut yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Mittarien avulla pyritään toteuttamaan resurssiviisauden periaatteita, joiden mukaan resurssiviisas kaupunki 1) ei tuota ilmastopäästöjä, 2) ei tuota jätettä ja 3) ei ylikuluta vaan kaupungissa eletään maapallon kantokykyyn sopeutuvaa elämää. Näiden periaatteiden avulla luodaan perusteet ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävälle hyvinvoinnille.

Indikaattori 1: Kasvihuonekaasupäästöt per asukas

PERIAATE: Ei ilmastopäästöjä

  • Resurssiviisaassa kaupungissa tavoitteena on minimoida ilmasto- eli kasvihuonekaasupäästöt. Tämän indikaattorin yksikkö on hiilidioksidiekvivalentti per asukas.

Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt per asukas -indikaattori kuvaa kaupungin kehitystä kohti hiilineutraaliutta. Indikaattori seuraa energiantuotannosta ja kulutuksesta, teollisuusprosesseista, maataloudesta ja jätehuollosta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Käyttöperusteissa päästölaskennassa sähkön, lämmön ja polttoaineiden suorat päästöt lasketaan käytön perusteella, eikä sen mukaan, kuinka paljon energiaa on kaupungissa tuotettu. Kuntatasolla käytetyimpiä valmiita päästölaskentamalleja ovat Kasvener ja CO2-raportti, joita voidaan käyttää myös tämän indikaattorin laskennassa. Laskennan vaatimat lähtötiedot ovat yleisesti saatavilla. Indikaattoria seuraamalla voidaan havaita erityisesti energiasektorin muutoksia.

Energiatehokkuuden kehityksen seuranta tukee ilmastopäästöjen seurantaa. Samalla kun energian tuotannossa siirrytään uusiutuvien energian lähteiden käyttöön, energiatehokkuutta tulee lisätä.

Indikaattori 2: Materiaalihäviö tonneissa

PERIAATE: Ei jätettä

  • Resurssiviisaassa kaupungissa tavoitteena on minimoida kaatopaikalle, polttoon ja vientiin menevän jätteen määrä. Tämän indikaattorin yksikkö on tonni.

Materiaalihäviöt-indikaattori kuvaa, miten hyvin materiaalit pysyvät kierrossa. Indikaattorissa otetaan huomioon sekä yhdyskuntajäte että teollisuuden jätevirrat. Materiaalihäviöt lasketaan kolmesta ainevirrasta, jotka lasketaan massayksikköinä yhteen. Nämä kolme ainevirtaa ovat: jätevirrat kaatopaikoille, jätteiden poltto (uusiutumattomat materiaalit) ja loppusijoitettavien jätteiden vienti. Jätteiden polton osalta huomioidaan vain uusiutumattomien materiaalien poltto, ts. biopohjaisten materiaalien polttoa ei oteta mukaan (esim. puun poltto).  Jätteiden viennissä tarkastellaan kaupungin ulkopuolelle vietävien loppusijoitettavien jätevirtojen määrää. Virrat lasketaan tonneina ja summataan yhteen ilman painotuksia. Tämä tarkoittaa, että eri virtojen oletetaan olevan keskenään samanarvoisia. Laskennassa käytetään hyväksi kunnan ja sen jätehuollosta vastaavien yritysten keräämiä tietoja ja ympäristöhallinnon jätetietokantoja. Jos tarkkoja tietoja ei ole saatavilla, keskitytään ensi vaiheessa suurimpiin jätevirtoihin.

Tarvittaessa kaupungin materiaalitehokkuudesta saadaan kokonaisvaltaisempi kuva, kun materiaalihäviöiden laskenta laajennetaan materiaalitaseeksi. Materiaalitaselaskennassa Suomen ympäristökeskus suosittelee käyttöperusteisen raaka-aineiden kulutuksen (Raw Material Consumption, RMC) materiaalivirtaindikaattorin käyttöä. RMC kertoo, kuinka paljon talous on kuluttanut materiaaleja. Indikaattori soveltuu hyvin seurantaindikaattoriksi, mutta monimutkainen laskenta panos-tuotosanalyyseineen rajoittaa sen käyttöä. Indikaattori ei sovellu pienten talousalueiden laskentaan, koska tietoja pienen alueen sisään ja ulosmenevistä virroista ei ole toistaiseksi saatavilla. Tietojen saatavuuden takaamiseksi RMC tarkasteluja varten tarvitaan alueeksi seutukunta. RMC ei kuitenkaan kuulu resurssiviisauden indikaattoreihin.

Indikaattori 3:  Ekologinen jalanjälki per asukas

Periaate: Ei ylikulutusta

  • Resurssiviisaassa kaupungissa tavoitteena on elää maapallon kantokyvyn mukaista elämää. Tämän indikaattorin yksikkö on globaalihehtaari.

Ekologinen jalanjälki kuvaa karkeasti sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan kaupungeissa kulutetun ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Ekologisen jalanjäljen laskenta tehdään kansainvälisen laskentajärjestön Global Footprint Networking standardien mukaan. Ekologinen jalanjälki ilmaistaan globaalihehtaareina. Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta (viljelys- ja laidunmaata, metsää, rakennettua maata, vesistöjä ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittavaa maata), jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa.

Vertaamalla ekologista jalanjälkeä käytettävissä olevaan tuottavaan maapinta-alaan (biokapasiteetti), saadaan käsitys siitä, eletäänkö alueella maapallon kantokyvyn rajoissa. Ekologista jalanjälkeä käytetään nykyään laajalti kestävän kehityksen mittarina. Laskenta on osittain haastavaa tuoda kaupungin tasolle ja laskennassa käytetäänkin usein kansallisia kertoimia. Huomioitavaa on, että ekologinen jalanjälki ei kuvaa uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymistä ja veden saatavuutta.

Biokapasiteettia seuraamalla saadaan käsitys, siitä kuinka hyvin luonnon  tuottokyky säilyy alueella.  Ekologista jalanjälkeä verrataan aina koko maapallon biokapasiteettiin. Paikallisen biokapasiteetin seuranta tuo tietoa kaupungin maa- ja metsävarojen kehittymisestä. Paikallinen biokapasiteetti ei kuitenkaan kuulu resurssiviisauden indikaattoreihin.

Indikaattori 4: Koettu hyvinvointi

Periaate: Kyllä kestävälle hyvinvoinnille

  • Resurssiviisaassa kaupungissa tavoitteena on mahdollistaa kaupunkilaisten taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä hyvinvointi. Tämän indikaattorin yksikkö on elämänlaatunsa hyväksi tuntevien asukkaidenosuus.

Hyvinvoinnin kehitystä seurataan elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuus (%) –indikaattorilla. Indikaattori on Maailman terveysjärjestön WHO:n kehittämä ja perustuu kysymyksille, jotka mittaavat vastaajan elämänlaatua neljältä kannalta: psyykkinen, taloudellinen, fyysinen, sosiaalinen ja ympäristö. Kyselytutkimuksessa selvitetään mm. millainen on vastaajan elämänlaatu, miten tyytyväinen vastaaja on terveyteensä, ihmissuhteisiinsa, asuinalueensa olosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseensa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää hyvinvointi tietoa ATH- ja HYPA-tutkimuksissa eri alueista ja suurimmista kaupungeista. 

Näiden neljän indikaattorin ja niitä tukevien seurantaindikaattoreiden (energiatehokkuus, biokapasiteetti ja materiaalitase) lisäksi on luonnollisesti tärkeää seurata talous- ja työllisyysmittareita osana resurssiviisauden indikaattoreita.

 

Taulukko 1: Yhteenveto resurssiviisauden pääindikaattoreista. Indikaattorit valittu vastaamaan resurssiviisauden periaatteita. Taulkossa lueteltu indikaattoreiden yksiköt ja laskentaohjeet.

Periaate

Indikaattori

Yksikkö

Laskentaohje

Ei ilmastopäästöjä

Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt

t CO2 ekv/as

KASVENER tai CO2-raportti

Ei jätettä

Materiaalihäviöt

tonni

virrat kaatopaikalle + uusiutumattomien poltto + loppusijoitettavien jätteiden vienti

Ei ylikulutusta

Ekologinen jalanjälki

gha/as

Global Footprint Networkin ohjeet ja oletukset

Kestävä hyvinvointi

Osuus asukkaista, jotka kokevat elämänlaatunsa vähintään hyväksi

% asukkaista

Maailman terveysjärjestön elämänlaatumittari

WHOQOL-8

(THL:n kyselytutkimus )

 

Suomen ympäristökeskus: Resurssiviisauden johtamismallin indikaattorit (pdf)

Mistä on kyse?