Julkaistu 03.08.2017

Robottiautot tulevat, olethan valmis?

Se fiilis, kun auto liikkuu ilman kuljettajaa, autosta tulee inhimillinen ja sille alkaa jopa jutella. Tuleeko itsestään liikkuvista ajoneuvoista piankin arkipäivää, hyppäämmekö jo lähitulevaisuudessa robottiauton kyytiin?

VTT järjesti toukokuussa asiakastilaisuuden, jossa pääsi kokemaan aidosti, miltä tulevaisuuden liikkuminen tuntuu, kun autolla ei ole kuljettajaa. Demotilanteessa mukana oli ”turvamies”, mutta hänen tehtäväkseen jäi vain seurata robottiauton toimintaa.

Ihmistä tarvitaan kuitenkin tekemään päätökset ajoneuvon toiminnasta, mutta ne päätökset on ennalta ohjelmoitu ajoneuvon sisään ikään kuin lakikirjaksi siihen, miten kussakin tilanteessa tulee toimia. Tuosta kevätpäivästä on kulunut jo tovi ja myös lakitekstin määrä parivaljakon Marilynin & Martin sisällä on kasvanut. Kesäkuun 27. päivä saavutettiin seuraava virstanpylväs, kun kihlaparin mykkäkoulu päättyi ja autot alkoivat vaihtaa ITS G5 -kommunikointikanavan kautta tietoja keskinäisestä sijainnistaan ja väistellä toisiaan. Pariskunnan väliset pusut ovatkin kiellettyjä, sillä niiden hinta olisi aina yli 15 000 euroa.

Marilyn- & Martti-robottiautot ovat meille konkreettisesti osoittaneet, että tulevien sukupolviemme autoilu voi olla ja tuleekin olemaan erilaista kuin se, mihin me olemme tottuneet. Nykyajan nuoriso käyttää tietotekniikkaa toisella tavalla hyödykseen kuin me, joilla ensimmäinen tietokone oli lähinnä pelaamista varten hankittu legendaarinen Commodore 64. Autoja on nyt ja tulevaisuudessa, mutta niitä käytetään eri tavalla – ne ovat tehokas liikkumismuoto, jonka nuorison tietotekniset taidot, rohkeus ja saatavilla olevat ICT-palvelut integroivat osaksi liikennejärjestelmää. Automaatio sallii myös sen, että kuljettajasta tulee matkustaja.

Täysautomaatiota saamme vielä odottaa

Eipä vuonna 1992 ensimmäistä autoa (Skoda 120 LS) ajaessani tullut edes mieleen, että ehkäpä 20 vuotta myöhemmin autoni myös parkkeeraa automaattisesti, kuten nykyinen autoni (Volkswagen Touran) tekee. Samoin poikani tulevat muistelemaan 20-30 vuoden kuluttua, että iskä joskus ajoi autoa jopa kaupungissa, jossa vilisti jalankulkijoita ja jolloin piti itse huolehtia jarruttamisesta punaiseen valoon – voi miten tehotonta ja turvatonta.

Kun itse tulin 18 vuoden ikään, oli itsestään selvää, että pitää ajaa ajokortti ja saada oma auto. Pojillani ei ehkä ole samaa käsitystä, vaan auton voi myös vuokrata tai jakaa, kunhan pääsee liikkumaan – liikkuminen on siis tärkeämpää kuin itse omistaminen. Ajoluvan he varmaankin suorittavat, mutta todennäköisesti autokoulu on toisenlainen kuin minulla, jolloin suurin haaste oli Forssan sairaalan tasa-arvoisen risteyksen muistaminen ja liikennemerkkien ulkoa opettelu. Pojat joutunevat ihmettelemään, miten varotoimenpiteitä pitää ottaa huomioon, kun automaatiojärjestelmä autossa käynnistetään ja mitä tietotekniset statusviestit tarkoittavat.

Vaikka vahvasti uskon automaation tulemiseen liikenteessä, niin en usko, että se yhtenä kauniina vuonna muuttaa liikennejärjestelmät. Tämä tapahtuu normaalin tekniikan evoluutiopolun kautta, jossa osa-alue, funktio ja alue kerrallaan automaatio murtautuu osaksi ajamista – paino sanalla osaksi. Täysautomaatiota 24/7 kaikkialla, kaikissa keliolosuhteissa ja kaikkien saatavilla, on vielä 20 – 30 vuoden päässä tulevaisuudessa, mutta siihen kehitys menee – sitä en lainkaan epäile. On kiva olla osa sitä joukkoa, joka on tätä muutosta viemässä eteenpäin ja vieläpä kuskin penkillä yhdessä maailmanluokan kollegojen – VTT RobotCar Crew’n – kanssa.

Matti Kutila, Automaattiset ajoneuvot -tutkimustiimin vetäjä, Teknologian tutkimuskeskus VTT

 

Mistä on kyse?