sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Suomalaisilla kädentaidoilla on pitkät perinteet. Soittimia, laukkuja ja huonekaluja on rakennettu eri puolilla Suomea ja pienyritykset ovat harrastaneet myös pienimuotoista vientitoimintaa. Sitran Taitoteknologia-hankkeen Soitinrakennus-projektissa selvitettiin voisiko suomalaisista soittimista kasvaa kansainvälinen menestystarina.
– Sähkökantele on varmaankin se soitin, joka on ainakin sanana useille suomalaisille tuttu. Muun muassa sen vientimahdollisuuksia selvittelimme Sitran Soitinrakennus-projektissa vuosituhannen vaihteessa, kertoo ensimmäisen kauden kansanedustaja Outi Mäkelä eduskunnan kuppilassa.
– Herättelimme suomalaisia soittimien rakentajia verkostoitumaan ja valoimme yrittäjyysajattelua perinteiselle käsityöalalle. Yrittäjät saivat projektin kautta käyttöönsä paljon uutta tietoa ja Sitra sai hyviä kokemuksia verkostomaisesta toiminnasta. Itse opin projektista sen, että elämässä pitää osata ajatella suuria ja miettiä välillä jopa pähkähullujakin vaihtoehtoja, jatkaa vuosituhannen vaihteessa Sitran Soitinrakennus-hankkeen projektipäällikkönä työskennellyt Mäkelä.
Lämpöpuusta puutarhakalusteita stradivariuksien sijaan
Suomesta ei projektin seurauksena kasvanut suurta globaalia soitinrakennuskeskusta. Soittimien rakentajat olivat maantieteellisesti liian kaukana toisistaan ja soittimet myös hyvin erilaisista materiaaleista valmistettuja. Yhteisillä materiaalihankinnoilla ei siis esimerkiksi saatu hankittua parempia valmistusmateriaaleja edullisemmin.
Eräs kiinnostava projektiin liittynyt hanke oli lämpöpuun kehittäminen. Ideana oli vanhentaa puun kemiallista rakennetta lämpökäsittelyllä, jolloin tällaisesta puusta olisi ollut mahdollista valmistaa nopeutetulla aikataululla vanhennettuja soittimia. Legendaarisissa Stradivarius-viuluissa eräs sointiin vaikuttava tekijä on asiantuntijoiden mukaan juuri ajan kanssa vanhentunut puurakenne.
Suunnitelmat eivät yrityksistä huolimatta muuttuneet soitinrakennuksen osalta todellisuudeksi. Lämpöpuun kehittäminen on kuitenkin jatkunut projektin jälkeen ja sitä käytetään nykyisin muun muassa puutarhakalusteissa painekyllästetyn puun ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona.
Urut voisivat olla vahva suomalainen vientituote
Akustisten ja sähköisten kanteleiden rinnalla Suomessa on valmistettu perinteisesti myös pianoja, kitaroita ja urkuja. Pianojen valmistus on karannut Suomesta Kaukoitään, mutta monien muiden soitinten pienimuotoinen valmistus jatkuu Suomessa. Usein tuotannossa on kyse yksilöllisesti tietylle soittajalle räätälöidystä soittimesta. Sarjatuotantosoittimien valmistaminen ei suomalaisella kustannustasolla ole mahdollista.
– Suomalaisen urkuteollisuuden brändäämiseen olisi silloin aikoinaan pitänyt ehkä panostaa enemmän. Kirkkourkujen valmistuksessa meillä on ainutlaatuista osaamista, josta voisi olla hyvin vientituotteeksikin. Siinä ei myydä tuotteita laajoille asiakasmassoille eivätkä kotimaan markkinat ole yrityksille riittävän suuret. Maailmanlaajuisesti kirkkoja on puolestaan runsaasti ja siksi myös markkinat ovat paljon laajemmat, pohdiskelee Mäkelä.
Metsää, kulttuuria ja energiaa
Tämän hetken toimialoista Mäkelä näkee rakennus- ja metsäteollisuuden sekä kulttuuri- ja teatterituotannon sellaisina toimialoina, joihin Suomessa pitäisi panostaa aikaisempaa enemmän. Metsäteollisuus näyttää Suomessa tulleen nykyisen tiensä päähän ja uusia toimintatapoja olisi syytä keksiä. Metsän osuus Suomen pinta-alasta kun on edelleen suuri ja lisää kasvaa jatkuvasti.
– Kulttuurituotannossa olen huolissani kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta tulevaisuudessa. Onko nuorempi sukupolvi enää kiinnostunut perinteisestä korkeakulttuurista samalla tavalla kun suuret ikäluokat? Energiateollisuudessa Suomella on runsaasti vahvuuksia sekä teknisessä innovatiivisuudessa että materiaalien kehittämisessä. Siitä voisi rakentaa Suomelle uutta viennin kivijalkaa, sanoo Mäkelä.
Riskinottajaa tarvitaan
Mäkelän mielestä Sitrassa työskentelyssä oli ainutlaatuista se, että epäonnistumisetkin nähtiin positiivisina tuloksina. Kun organisaation tarkoitus on ottaa riskiä, niin on itsestään selvää että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Eduskunnassa ei moiseen ylellisyyteen ole varaa vaan kaikessa on pyrittävä onnistumaan kerralla.
– Ensimmäisiä käytännön oppimisprosesseja meille kaikille Taitoteknologia-hankkeessa työskennelleille sitralaisille oli oikea pukeutuminen tapaamisiin. Känsät käsissään soittimia, laukkuja tai huonekaluja omassa verstaassaan rakentavia käsityöläisiä ei kannattanut mennä tapaamaan tumma- tai jakkupuku päällä. Peltipurkista basson rakentanut käsityöläinen osasi suhtautua farkuissa liikkuvaan projektipäällikköön aika paljon luontevammin, muistelee Mäkelä.
