Siirry suoraan sisältöön

Julkaistu 18.04.2018

Yle: Samassa ja eri veneessä

Yle pyysi ihmisiä kertomaan minkä tahansa tarinan, josta toivoisivat muiden olevan kiinnostuneita. Tuloksena on monitahoinen aineisto muun muassa työstä, perheestä ja päihteistä. Yhteenkuuluvuudesta ja erillisyydestä.
Kirjoittaja
Kirjoittajan profiilisivu: Noora Mattila
Toimittaja
Noora Mattila on vapaa toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Nuori Voima -kulttuurilehden toisena päätoimittajana sekä toimittajana Helsingin Sanomissa ja Kodin Kuvalehdessä. Mattila on erikoistunut kulttuuri- ja featurejournalismiin sekä editointiin ja viime aikoina opetellut myös podcastien tekemistä. Hän asui hiljattain kaksi vuotta Seattlessa ja kirjoitti juttuja myös Yhdysvalloista Suomeen. Nyttemmin hän on muuttanut Suomen Seattleen eli Poriin.

Yksi Ylen keräämistä SenseMaker-tarinoista on otsikoitu ”Valikoiva sokeus”. Siinä kirjoittaja kertoo tapauksesta, jossa oli töissä niin huonolla päällä, että viritteli pakkausköydestä hirttosilmukan varaston kattoon. Kesken hirttäytymispohdinnan toinen työntekijä käveli sisään ja kertoi haluavansa lainata pari työkalua. Kirjoittaja etsi työkalut, eikä toinen sanonut mitään hirttoköydestä, joka roikkui heidän välissään.

”Minusta on aika hauska nähdä kuinka välttääksemme keskustelua vaikeista aiheista sellaisia kohdatessamme me esitämme, ettei niitä ole olemassa edes silmiemme edessä”, kirjoittaja päättää tarinansa.

Ylen sosiaalisen median päällikölle Tuija Aallolle ”Valikoiva sokeus” on ikään kuin avain siihen, mitä SenseMaker-kokeilulta toivottiin.

Tavallisesti Yle kerää toimintaympäristöstään tietoa, joka on tarkasti rajattua ja kuratoitua. SenseMaker oli mahdollisuus yrittää nähdä sokeisiin pisteisiin – löytää ihmisten arjesta asioita, jotka jäävät huomaamatta, koska ei osata kysyä oikeita kysymyksiä.

Siksi kysymys muotoiltiin avoimeksi: ”Kerro jokin viimeaikainen arkeesi tai elämäntilanteeseesi liittyvä kokemus tai tarina, josta toivoisit muidenkin olevan kiinnostuneita.”

Kyselystä tehtiin ensin pilottikokeilu ja sen jälkeen toinen versio, joka julkaistiin Ylen verkkosivuilla uutisjutun yhteydessä. Pilotissa vastauksia tuli 93, toisessa vaiheessa 258. Lopputulos oli kirjava joukko tarinoita, jotka olivat monesti hyvin henkilökohtaisia, tunteellisiakin.

Tuija Aalto on viettänyt tarinoiden äärellä paljon aikaa. Koska niistä ei haettu vastausta yhteen kysymykseen, tarinoiden ilmaisema vastaus voi olla mikä tahansa.

”Koko aineiston omaksuminen on aika vaikeaa. En ole vieläkään varma, etteikö siellä olisi jotakin sellaista, joka paljastaa itsensä myöhemmin.”

Yksin muiden keskellä

Kysymyksen muotoilu ”tarina, josta toivoisit muidenkin olevan kiinnostuneita” johdatti vastaajia ehkä ajattelemaan tilanteita, joista muut eivät tiedä tai välitä. Monessa tarinassa kaikuu erillisyyden tunne joko yhteiskunnassa (tarina 1: lue vastaajien tarinoita artikkelin lopusta), työpaikalla (tarina 2) tai perheessä (tarina 3).

”Se oli osittain haluttuakin”, Aalto selittää. ”Taustalla oli sosiologi Juho Saaren havainto siitä, että yhä harvempi suomalainen kokee, että olemme samassa veneessä. Ylen yksi tehtävä on pitää huolta siitä veneestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Siksi meitä kiinnosti, minkälaisiin asioihin ulkopuolisuuden kokemus liittyy.”

Vastaus ei ole aivan yksiselitteinen. Ensinnäkin vastaajista selvä enemmistö koki kuuluvansa vahvasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Silti yhteenkuuluvuutta ilmaisevista 43 prosenttia oli määritellyt tarinansa positiiviseksi ja 43 prosenttia negatiiviseksi.

Ei olekaan ihan selvää, mitä yhteiskuntaan kuuluminen vastaajille merkitsi: onko se onnellisuuden edellytys vai itsestään selvä jäsenyys myös onnettomille. Aalto huomasi, että jotkut kokivat massojen ulkopuolelle jättäytymisen positiivisena yksilöllisenä valintana.

”Ilahduin siitä, että mukana oli myös kertomuksia voimakkuudesta (tarina 4) ja vaikeuksien voittamisesta”, Aalto sanoo. ”Minusta tämä aineisto ei kerro siitä, että suomalaisilla menisi kauhean huonosti. Luulen, että monet kertoisivat toisessa mielentilassa aivan toisenlaisen tarinan.”

Hiljaisista signaaleista Aalto bongasi erityisesti kannabiksen käytön, joka mainittiin monessa tarinassa varsin luonnollisena elämän osana.
”Kannabis on kansainvälisesti nouseva teema, jonka sosiaalipoliittinen käsittely odottaa vielä aikaansa.”

Lisäksi tarinoissa oli silmiinpistävää, miten vähän niissä puhuttiin maahanmuuttajista. Moni vastaaja kirjoitti avarakatseisesti erilaisuudesta.

”Toisaalta tähän kyselyyn vastasivat yhden Ylen uutisjutun tavoittamat ihmiset, joten tämä ei ollut millään lailla väestöllisesti edustava tutkimus”, Aalto huomauttaa.
Ehkä tärkein havainto aineistosta liittyy kuitenkin juuri yhteiskuntaan kuulumiseen. Se oli ainoa kohta, joka toi selvästi esille sukupuolten välisen eron.

Naisista lähes kaikki kokivat voimakasta kuulumista yhteiskuntaan, mutta miehet tunsivat itsensä ulkopuoliseksi paljon useammin.

Kun katsoo yhteiskuntaan kuulumisen skaalaa, alimmasta neljänneksestä jopa 57 prosenttia on miehiä, vaikka kaikista vastaajista miehiä on vain 31 prosenttia.

Tuohon neljännekseen kuuluu myös hirttosilmukan tehnyt mies.

Kohti ketterämpää yrityskulttuuria

Aallon mielestä se, miten henkilökohtaisia tarinoita ihmiset kertoivat, on hyvä muistutus journalisteille. Se kertoo siitä, että ihmiset lukevat uutisia erilaisissa mielentiloissa ja usein tunteet pinnassa. Heidän oma elämäntilanteensa voi olla päällimmäisenä heidän mielessään, ja kenties he etsivät uutisista samastumispintaa.

Niinpä kompleksisuutta voisi ottaa huomioon myös sisällöntuotannossa.
”Journalismissa on pitkät perinteet jaotella maailmaa politiikkaan, talouteen ja niin edelleen. Mutta ehkä maailma on tuota jakoa sotkuisempi ja uutiset voivat olla ihmiselle relevantteja monella tasolla. Asioita voisi tutkia monitahoisina, vähän samaan tapaan kuin kouluissa tehdään ilmiöpohjaista oppimista”, Aalto pohtii.

Hänelle SenseMaker-kokeilu oli opettavainen myös organisaation sisäisen kehittämisen kannalta.
”Kuulin kokeilukulttuurista ensimmäisen kerran joskus 2012, mutta se oli pitkään minulle vain hokema. Näissä työpajoissa vasta tajusin, mitä kokeiluilla kehittäminen oikeasti tarkoittaa. Kompleksisessa maailmassa syy ja seuraus -suhteet voidaan todeta vasta jälkikäteen.”

Aallon mielestä Yle on yhtiönä kuin hyvin rasvattu mutta raskas kone, jossa päätökset perustuvat suunnitelmiin ja analyyseihin.
”Se toimii monimutkaisessa maailmassa, mutta ei ole optimaalinen kompleksisessa maailmassa. Nyt yhtiössä on alettu harjoitella kokeilujen tekemistä ja ketterän kehittämisen työkulttuuria. Silloin osataan esimerkiksi rohkeammin muuttaa sisällönjakelua tai lopettaa sisältöjä, jotka eivät toimi.”

Vastaajien kirjoittamia tarinoita

TARINA 1

Äiti ikkunan takana

Äiti heijaa vauvaa jonka pitäisi nukkua ei nuku vieläkään. Pieni on taas flunssassa ja äidilläkin vuotaa nenä. Ikkunoita peittävät sälekaihtimet on suljettu raoista pilkottaa päivävalo. Väsyttää likaiset hiukset ovat liimaantuneet poninhännälle hiuspohjaa kutittaa. Yöpuvussa on sosetahroja usean päivän ajalta. Peilistä katsoo tuntematon vanha väsynyt nainen. Ulos lähtö tuntuu ylitsepääsemättömältä viimeksi pyöräilijä aijoi melkein vaunun ja lapsen päältä tahallaan ja kirosi että nyt on äiti väärällä puolella kävelytietä. Bussissa kaupassa ja ravintolassa löytyy aina joku joka katsoo oikeudekseen huokailla ja ihmetellä miksi itkevän vauvan ja lapsen kanssa kuljetaan muita ihmisiä häiritsemässä. Puhelin on ollut hiljaa jo muutaman viikon ei ole ketään jolle voisi soittaa. Ei ole mitään kerrottavaa mikä ketään kiinnostaisi.

TARINA 2

Huonoa käytöstä

Istun työyhteisöni yhteisessä tilassa ja yritän kirjautua työasemalle. Samaan aikaan paikalle saapuu kaksi talossa muutaman kuukauden ollutta naista jotka kovaäänisesti koluavat kaappeja ja etsivät niittejä nitojaan. Ovien paiskintaa ja huutoa. Ei löydy. Kysyn: Mitä etsitte?. Toinen ei sano mitään. Toinen katsoo nenänvarttaan pitkin suoraan lävitseni. Minua ei ole olemassa. Muutama minuutti myöhemmin tulen vessasta ja nämä kovaääniset kaakattajat tukkivat käytävän niin että ovi osuu läpikatsojan käteen. Häneltä läikkyy kahvia. En pyydä anteeksi. Minua ei ole olemassa.

TARINA 3

Keski-iän kriisi vai viidenkympin villiä

Tässä istuskelen tietsikan ääressä ja toivoisin että minulla olisi jokin merkitys vaimolleni. Hän katsoo televisiota illan ja minä pelaan. Mitään yhteistä ei ole. Jossain vaiheessa oli puhetta saisin laittaa hänen selkäänsä mobilatia tai muuta vastaavaa. Sitä palvelusta ei tulla kuitenkaan missään vaiheessa pyytämään. Niin kuin ei koskaan muutenkaan hän ole aloitteen tekijänä missään joka vähänkään vivahtaisi läheisyyteen. Käyn vielä kysymässä hänen mentyä sänkyyn tarvitseeko apua. Oli asian jo suorittanut jollain lailla.Joskus seurustelumme alkuaikoina muistan kun hän oli vielä suhteessamme aloitteellinen. Nyt aika ajoin kiukuttelen ja olen kuin pikkulapsi kun kerjään hänen suosiotaan. Olen riivattu mustasukkaisuudesta. Rakkauden tunnustusta en ole häneltä saanut ruinattua vuosiin. Se hienoa ettei se irtoa ruinaamalla. Rehellisyyttä siis suhteessamme vielä on.Vaan haluaako hän ajaa tämän jutun umpikujaan. Takavuosien tapahtumat ovat hänen päässään saaneet omat tulkinnan ja kun minä olin tuolloin hiljaa ylläpitääkseni perhettämme on tarinan juju nyt se että olenkin asian munannut.Onko minulla oikeus onneen. Olisin onnellinen jos merkitsisin vaimolleni jotain ja hän sen myös toisi julki. 53 vee ja 110 kg. Onko minulla siis enää oikeutta onneen…

TARINA 4

Haluamani muutos lähtee liikkeelle minusta itsestäni

Viime talvena olin todella kyllästynyt työtehtäviini ja aloin ihan tosissaan miettimään uutta suuntaa uralleni; kartoitin vahvuuksiani ja osaamisalueitani olin career coachingissa jne. Päädyin siihen että haluaisin tehdä jotain missä voin yhdistää aikaisempaa kokemustani ja taustaani kahdelta hyvin erityyppiseltä alueelta. Meillä oli loppukesästä organisaatiomuutos jonka yhteydessä juttelin tästä myös tulevan pomoni kanssa ja yhdessä visioimme mikä uusi tehtäväni voisi olla. Lopputuloksena on että uusi tehtäväni koostuu juuri niistä osa-alueista joita uudelta työltäni halusin. Kyseessä on lisäksi uusi tehtävä joten se mitä siitä tulee on loppujen lopuksi aika pitkälti myös omissa käsissäni. Aivan mahtavaa!

Ajankohtaista

Lue lisää

Ota yhteyttä

Sosiaalisen median päällikkö, Yle Julkaisut / Mediastrategia

tuija.aalto@yle.fi

Mistä on kyse?