sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta on parempaa ja laadukkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Ongelma on vain, että tulevaisuudessa sekään ei riitä. Liukuportaat vievät potilaita kyllä tehokkaasti hoitoketjussa eteenpäin, mutta aina välillä portaat päätyvät betoniseinään.
Sosiaali- ja terveyspalveluja ei Suomessa kehitetä juurikaan asiakaslähtöisesti vaan etupäässä organisaatioiden, viranomaisten ja ammattikuntien toiveiden perusteella. Kansalainen odottaa saavansa palvelua, mutta varsinkin julkinen sosiaali- ja terveyspuoli tekee heistä helposti virkakoneiston nappuloita. Tästä huolimatta suomalainen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto on laadukkaampaa ja tehokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin historiamme aikana. Jähmeäliikkeisen dinosauruksen pään kääntäminen uusien toimintatapojen suuntaan vaatii aikaa.
– Emme me ole kokonaisuudessaan aivan väärään suuntaan menossa. Kansalaisten valinnan vapautta on lisätty ja kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoajat ovat saaneet lisää toimintavapauksia. Palvelujen päärahoittajat ja -järjestäjät – siis kunnat ja valtio – sekä palvelujen tuottajat – julkiset palvelujen tarjoajat ja yksityiset yritykset – olisi tulevaisuudessa erotettava selvemmin toisistaan. Terve kilpailu toisi meille entistä enemmän kansalaisten kysyntään perustuvia palveluja, uskoo Vantaan kaupungin terveyspalvelujen johtaja Timo Aronkytö.
Hän on selvittänyt Sitran toimeksiannosta terveydenhuoltojärjestelmien kehityssuuntia Euroopassa sekä hahmotellut Suomelle uudenlaista terveydenhoidon rahoitus- ja seurantajärjestelmää.
Suuruuden ekonomia toimii terveyden rahoituksessa – ei tuotannossa
Aronkytö vertaa nykyistä julkista terveys- ja sosiaalipalvelujen tuotantotapaa lentoasemalla liikkumiseen. Erilaiset liukuportaat ja hihnat kuljettavat sekä potilaita että heidän tietojaan tehokkaasti paikasta toiseen. Vahinko vain, että hinnoista ja liukuportaista puuttuu edelleen osia.
– Esimerkiksi mielenterveyspalveluissa ja vanhusten hoidossa on edelleen selviä aukkoja. Tarjontaa on joltain osin jopa liikaa, mutta kysyntä ja tarjonta eivät kaikkialla kohtaa. Meillä uskotaan suuruuden ekonomiaan nykyään kaikissa asioissa. Terveys- ja sosiaalipalvelujen tuotannossa se ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu. Sen sijaan terveys- ja sosiaalipalvelujen rahoituksessa tarvitsisimme selvästi pienemmän määrän huomattavasti suurempia rahoittajia nykyisten 350 erilaisen julkisen rahoittajan tilalle, sanoo Aronkytö.
– Palvelujen tuottaminen on sen sijaan taloudellisesti kannattavaa pienemmissäkin yksiköissä. Niissä osataan myös usein ottaa ihmisten paikalliset erityisolosuhteet jättiyksiköitä paremmin huomioon, Aronkytö jatkaa.
Pyöröoviasiakkaisiin auttaa vain ennaltaehkäisy
Suomalaisen sosiaali- ja terveyspalveluverkon väliinputoajat ovat Aronkytön mukaan moniongelmaiset ihmiset, joista monet eivät osaa edes hakea itselleen heille kuuluvia palveluita. Tyypillinen väliinputoaja on keski-ikäinen tai vanhempi päihteitä runsaasti käyttävä mies. Usein hän on myös työtön, joka ei ole enää oman elämänsä herra.
– Nämä miehet ovat usein niin sanottuja ”pyöröoviasiakkaita”, jotka tulevat hoitamaan jotain akuuttia ongelmaa terveyskeskuksiin, mutta katoavat heti seuraavalla oven avauksella takaisin omaan, usein yksinäiseen elämäänsä. Näiden miesten rinnalle on noussut suurena ryhmänä myös keski-ikää nuoremmat naiset, joilla on runsaasti mielenterveyteen liittyviä ongelmia sekä runsasta päihteiden käyttöä. Kolmas suuri ryhmä ovat jo useamman sukupolven syrjäytymistä kokeneet perheet, listaa Aronkytö.
– Näiden ryhmien kanssa pitäisi panostaa ennalta ehkäisevään toimintaan. Heidät pitäisi saada paremmin sosiaali- ja terveydenhoidon piiriin, jotta he eivät menettäisi elämänhallintaansa. Siinä vaiheessa, kun mopo on jo päässyt lähtemään käsistä, on avun ja tuen antaminen hyvin vaikeaa.
Kansalaisten valinnanvapaus kasvaa tulevaisuudessa
Kansainvälisesti Suomen sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä on kilpailukykyinen. Jotkut asiat ovat muualla maailmassa paremmin, mutta keskimäärin Suomi pärjää vertailuissa melko hyvin. Tanskaan ja Hollantiin verrattuna meidän pitäisi parantaa perusterveydenhoidon järjestämisessä. Iso-Britanniassa ja Ruotsissa on puolestaan erikoisterveydenhoito järjestetty meitä paremmin.
– Kuntien määrä tulee vähenemään tulevaisuudessa ja vuonna 2021 meillä on jo pelkästään sen ansiosta nykyistä vähemmän rahoittajaorganisaatioita. Ylipäätänsä kansalaisten valinnanvapaus tulee lisääntymään. Myös tämä edistää palvelujen rahoittajien ja palvelun tuottajien roolien eriytymistä toisistaan. Väestön ikääntyminen on kymmenen vuoden päässä huipussaan. Siihen mennessä olisi keksittävä luovia ratkaisuja, joilla muun muassa tehostettuja asumispalveluja sekä dementian hoitoa voidaan tarjota selvästi nykyistä enemmän ja tehokkaammin, huokaisee Aronkytö.
