Studiokysymys 1 ja tulevaisuuden työt: Miten irtisanottu Symbian-kehittäjä työllistyy uudelleen?

• Joidenkin arvioiden mukaan Suomi tarvitsee jopa 200 000 – 300 000 yksityisrahoitteista työpaikkaa lisää
• Näiden töiden löytyminen on välttämätöntä, jotta suomalainen hyvinvointi säilyisi
• Yksi mahdollisuus näiden työpaikkojen luomiselle on kasvuyrittäjyys
• Samalla ihmiset hakevat elämäänsä muutosta ja merkityksellisyyttä myös työelämän ulkopuolisista asioista ja arvoista
• Löytyykö näiden trendien yhdistämisestä Suomelle menestystekijöitä 2020-luvulla?
• Suomi kaipaa kokonaan uusia työpaikkoja. Niissä tehdään tuotteita ja palveluita, joita emme nyt osaa kuvitella tavoilla, joita ei kenties ole vielä keksitty. Näiden töiden ja tapojen löytyminen on välttämätöntä, jotta suomalainen hyvinvointi säilyisi.

Suomalainen yhteiskunta on suuren rakennemuutoksen keskellä. Väestö ikääntyy. Työssäkäyviä on yhä vähemmän verrattuna työelämän ulkopuolella oleviin. Tätä lukua kuvaavat mittarit, huoltosuhde ja kantosuhde, heikkenevät jyrkästi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Professori Juho Saaren johtama työryhmä laski hiljattain, että hyvinvointipalvelujen turvaaminen vaatisi 78 prosentin työllisyysasteen. Viime vuonna luku oli 69 prosenttia.

Samalla taloutemme vanhat tukijalat, vientiteollisuuden suuret yritykset, muodostavat yhä pienemmän osan kansantuotteesta ja työllisyydestä. Kansantalous jatkaa velkaantumista. Tausta tälle murrokselle on globalisaatiossa. Teollisuuden alihankinta on siirtynyt Kiinaan. Samalla Kiina on johdonmukaisesti edennyt ylöspäin arvoketjussa. Yhden tuotteen tuottamisen eri vaiheita ideoinnista markkinointiin tehdään eri puolilla maailmaa. Tuote on verkoston työn tulos, mutta verkoston kapteeni omii isoimman osuuden katteista.

Mikä jää Suomen rooliksi tässä työnjaossa? Kansantalouden tasolla on laskettu, että yksityiselle sektorille tarvitaan mahdollisesti jopa 200 000 työpaikkaa lisää (McKinsey 2010), jotta hyvinvointipalvelut turvataan. Nämä työpaikat syntyvät todennäköisimmin palveluihin. 90 prosenttia työpaikoista on jo nyt palveluissa. Vientituloja niistä tulee kuitenkin entistä vähemmän. Tuottavuus, eli työpanoksella saatava arvonlisäys, on heikentynyt. Kun työntekijöiden määrä vielä laskee, seurauksena voi olla suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen.

Juuri nyt ei ole näköpiirissä varmaa ratkaisua, jolla Suomeen luodaan uutta työtä. Osaavia ihmisiä kyllä on. Mihin Nokialta irtisanottava Symbian-järjestelmän kehittäjä voisi työllistyä? Hänellä on tieto, taito ja koulutus.

Yksi mahdollisuus on yrittäjyydessä. Kasvuyrityksillä tarkoitetaan yrityksiä, jotka pyrkivät kasvattamaan liikevaihtoaan ja työllistämään nopeasti. Näitä yrityksiä on meillä kansainvälisesti vertaillen hyvin vähän.

Niiden merkitys uuden työn luojana on kuitenkin suuri. Tukeeko suomalainen lainsäädäntö tällaisten yritysten syntyä ja kasvua? Ovatko kasvuyritykset avain menestykseen, vai löytyykö ratkaisu yrityskentästä laajemmin, esimerkiksi perhe- ja mikroyrityksistä? Tutkimuksen mukaan vasta toisen sukupolven perheyritykset investoivat ja työllistävät vakaasti, ensimmäisen sukupolven perheyritykset eivät.

Uusien menestyvien tuotteiden ja palvelujen syntyminen edellyttää uudenlaista asiakkaiden tarpeiden ymmärtämistä. Suomalaiset innovaatiot ovat keskittyneet tekniseen kehitykseen ja tuotteisiin. Suurin lisäarvo luodaan nykyään asiakkaille tuotettavien sosiaalisten ja merkityksellisten erojen avulla (Sitra 2011). Onko suomalainen innovaatiojärjestelmä luonut raja-aitoja ylittävää ajattelua, joka mahdollistaa tämän?

Yrittäjyyden rinnalla kulkee toinen kehitystrendi. Monet haluavat tehdä vähemmän töitä tai merkityksellisempiä töitä. Töistä pidemmäksi aikaa pois jäämisestä ja itseen tai lähipiiriin panostamisesta haaveilee joka viides vastaaja. Yhtä moni haaveilee pidemmästä sapatista ulkomailla. Muita haaveita ovat uuden ammatin opiskelu, oman yrityksen perustaminen sekä maalle muuttaminen ja nykyisen elämäntyylin rauhoittaminen (Tapiola Pankki).

Työn tekemisen tavat monipuolistuvat. Asiantuntijat eivät välttämättä enää halua perinteiseen työsuhteeseen, vaan myyvät palveluitaan osaajapilvissä. Nuoret eivät enää arvosta entisellä tavalla pysyvää työsuhdetta ja palkkatyötä, vaan kaipaavat työltä arvoja ja merkityksiä (Eva 2010). Kahdeksan kymmenestä on sitä mieltä, että työelämässä mennään jo nyt niin kovilla kierroksilla, että loppuun palaminen uhkaa (Eva 2011).

Toisaalta on niitä, jotka tutkimusten mukaan kaipaavat edelleen perinteistä, vakaata työsuhdetta. Johtamiselle tämä toiveiden eriytyminen asettaa entistä suurempia vaatimuksia. Ovatko nämä haaveet yhdistettävissä? Millaiseen uuteen työtä irtisanottu Symbian kehittäjä tekee, kun globaali toimintaympäristö, suomalainen yhteiskunta ja asiakkaiden vaatimukset ovat aivan toisenlaisia kuin kymmenen vuotta sitten?

Voiko merkityksellisyyden ja yrittäjyyden yhdistämisestä syntyä uutta työtä palvelujen Suomessa?