sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.- Yli 110 000 nuorta on työttömänä tai työelämän ulkopuolella
- Tässä joukossa on merkittävä määrä syrjäytyneitä, koulutuksesta pudonneita ja terveysongelmista kärsiviä, joiden ongelmat periytyvät jo 90-luvun lamasta
- Käytännön kautta oppijat syrjäytyvät jo peruskoulussa, koska he eivät viihdy teoriapainotteisessa koulussa
- Vajaatyökykyisten integroimisessa työelämään ei ole onnistuttu
- ”Ulkopuolisten” joukossa voi myös olla nuoria, jotka tekevät uutta työtä esim. digitaalisissa verkoissa tavalla, joka jää kansantalouden kirjanpidon ulkopuolelle
Joka vuosi noin 15 000 peruskoulun lopettajaa jää oleilemaan niin, että ei jatka opiskelua eikä mene töihin. Vuonna 2008 työvoiman ulkopuolella olevien ryhmään kuului noin 60 000 nuorta. Tämän lisäksi työttöminä työnhakijoina oli 52 000 saman ikäistä.
15-24-vuotiaiden työttömyysprosentti on 21,3 prosenttia (Tilastokeskus). Tämä joukko muodostaa inhimillisesti ja taloudellisesti hyvin kalliin ongelmavyyhdin, jota ei ole pystytty ratkaisemaan. Laajoja, rakenteellisia syitä ongelmalle on useita. 1990-luvun lama ja elinkeinorakenteen muutos tulivat samanaikaisesti. Tehtailla oli omat ammattikoulut, joissa opittiin käytännön töihin. Myös niille, joita teoria ei kiinnostanut, oli paikka työelämässä. Sitten kaatuivat tehtaat. Lamaa hoidettiin irtisanomalla massoittain väkeä yrityksistä ja julkiselta sektorilta. Valtiontaloutta pantiin kuntoon myös niin, että sosiaalitukia ei korotettu muun ansiokehityksen mukana. Syrjäytyminen ja työttömyys alkoivat periytyä. Nyt ne, joilla ei ole koulutusta eikä mallia työelämästä, jäävät haahuilemaan. Työttömyyden riski on kolminkertainen niillä nuorilla, jotka eivät hanki koulutusta.
Nuorten terveysongelmat kasvavat. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain noin 700 alle 35-vuotiasta. Muut mielenterveyden häiriöt vievät työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi noin 2000 alle 35-vuotiasta. Kun näihin lukuihin lisätään kaikki muut alle 35-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle päätyvät, Suomi saa uusia nuoria työelämään kykenemättömiä eläkeläisiä yli 3 600 vuodessa. Vuoden 2008 lopussa työkyvyttömyyseläkkeellä oli kaikkiaan noin 19 500 alle 35-vuotiasta. Luvut ovat nousussa. Työkyvyttömyyseläke on Suomessa kankea järjestelmä. Kerran sinne päässeen tai joutuneen on hyvin vaikea palata takaisin kokeilemaan työelämää.
Entinen vihreä ministeri Osmo Soininvaara on todennut, että Suomessa on työvoimassa suhteellisesti 250 000 ihmistä vähemmän kuin Ruotsissa, koska ”olemme huonoja työllistämään niitä, joiden kielitaidossa, painoindeksissä tai ulkonäössä on vajavaisuutta tai puutteita.”
Miten auttaa nuoria löytämään työelämäidentiteetti, koulutus ja työpaikka?
Peruskoulu ei ole pystynyt valmentamaan kaikki nuoria töihin. Peruskoulu saa maailman parhaat pisteet Pisa-tutkimuksessa, mutta osa nuorisosta ei saa koulusta valmiuksia työelämään. Viihtyvyys kouluissa on tutkitusti huonoa. Toiminnallisesti suuntautuneet nuoret eivät sopeudu teoreettiseen opetukseen. Opettajat eivät tunne kovin hyvin ammatillisen koulutuksen oppilaitoksia eivätkä töitä. Työnantajia edustavan Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan jo peruskouluissa voitaisiin tutustua enemmän ammattikouluihin ja töihin, joihin ne valmistavat.
Valtakunnallisen työpajayhdistyksen mielestä peruskouluissa pitäisi ottaa paremmin huomioon, että osalla on edessä siirtyminen ammatilliseen koulutukseen, ja että kaikilla se ei suju kitkattomasti. Nykyisellään koulu kasvattaa teoriaorientoituneita ihmisiä. Niille, jotka ovat käytännön oppijoita, toisenlainen menetelmä toimii. Esimerkiksi työpajatoimintaan osallistuneista 12 000 nuoresta 75 prosenttia on siirtynyt eteenpäin koulutukseen tai työhön. Onko nuorten syrjäytyminen myös koulutuksen kriisi?
Poliittinen päätöksentekokoneisto ei ole pystynyt tuottamaan ratkaisuja nuorten syrjäytymiseen ja työttömyyteen.
Sosiaaliturvalla elämään tottuvat nuoret törmäävät nopeasti ns. kannustinloukkuihin. Joissain tapauksissa työttömän nettotulot kasvavat hyvin vähän tai jopa vähenevät siirryttäessä tuilta työelämään. Poliittiset päättäjät yrittivät ratkoa ongelmaa esimerkiksi ns. Sata-komiteassa, mutta tulokset olivat laihoja. Pitäisikö tunnustaa, että osa nuorista on kenties pysyvästi tuetun työllistämisen tarpeessa? Tuetussa työllistämisessä valmentaja auttaa työntekijää ja tarvittaessa myös työnantajaa työn alkuun. Työnantajalle maksetaan palkkatuki. Mallia on Suomessa käytetty pääasiassa vammaisten työllistymiseen, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa sitä on hyödynnetty laajasti muutenkin. Toisessa ajattelutavassa sosiaaliset yritykset voisivat työllistää osatyökykyisiä. Nämä yritykset käyttävät voittonsa asiakkaiden ja yrityksen liiketoiminnan kehittämiseen. Laki sosiaalisesta yrityksestä on olemassa, mutta se on toiminut vaatimattomasti.
Työpajatoimintaa, viranomaisten moniammatillista yhteistyötä ja joustavia työmarkkinoita yhdistämällä esimerkiksi Tanskan nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan. Tanskassa 16-24 vuotiaista on nyt työtä vailla 14 prosenttia eli lähes 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin Suomessa (2010).
Mutta asiaa voi lähestyä toisinkin: Ovatko järjestäytyneen työ- ja opiskelumaailman toisella puolella elävät nuoret välttämättä ”ulkopuolisia”? Entäpä jos ”ulkopuolella” ovatkin muut? Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä toteaa, että tutkimuksessa ei saada esiin niitä nuoria, jotka ovat hyödyksi itselleen tai läheisilleen jollain muulla tavalla kuin perinteisessä opiskelu- ja työmaailmassa. He voivat hoitaa vanhempiaan tai isovanhempiaan tai osallistua kolmannen sektorin työhön. He voivat tuottaa palveluja ja ansaita rahaa digitaalisissa verkostoissa pelaamalla nettipokeria tai myymällä omaa musiikkia, mistä ei jää verottajalle eikä muille viranomaisille mitään jälkiä. Tekevätkö nämä nuoret jo uutta työtä?
Millä tavoilla nuorta voidaan auttaa muodostamaan työelämäidentiteetti ja löytämään koulutus ja työpaikka? Millä tavoilla muu yhteiskunta voi oivaltaa nuorten elämäntapaan sisältyvän potentiaalin?