sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Julkisista hankinnoista innovaatiotoiminnan ajurina on puhuttu pitkään. Nyt jos koskaan on aika lunastaa puheet ja ryhtyä tositoimiin.
Julkisten hankintojen kentällä pitkään liikkuneena uskon vakaasti, että julkinen kysyntä ja ostovoima on vielä mahdollista esitellä eurooppalaisen selviytymistarinan sankarina. Kuten Euroopan komission puheenjohtaja Barroso totesi Eurooppa 2020 ”Innovaatiounioni” -strategiapuheessaan, ” On aika valjastaa valtioiden hankintavoima innovaatioiden edistämiseksi”.
Taloustieteilijöiden arvion mukaan Euroopassa vallitsee markkinoiden epäonnistumisen tila. Julkinen kysyntä ei nykyisillä menettelyillä kykene kannustamaan markkinoita vastaamaan yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Julkishallinto ei ole riittävän valistunut, eikä tarpeeksi tietoinen markkinoiden tarjoamasta. Yritysten luovuuspotentiaali jää näin ollen hyödyntämättä.
Uhkaava talouskriisi voi pahimmillaan halvaannuttaa niin yritysten kuin julkishallinnonkin riskinottokyvyn. Kuitenkin juuri kriisitilanteessa olisi radikaalin uudistumisen paikka. Suomella olisi nyt mahdollisuus osoittaa ketteryytensä muutoksessa; toimia julkishallinnon uudistamisen laboratoriona sekä jälleen kerran osoittaa pienen markkinan voima – ja näyttää Euroopalle esimerkkiä.
Kilpailuetua julkisten palvelujen vahvistumisesta
Julkiset hankinnat ovat parhaimmillaan voimakas väline isojen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa ja edelläkävijämarkkinoiden luomisessa. Vuotuisina lukuina EU:n bruttokansantuotteesta 17 %, yli 2000 miljardia euroa, ovat kiistämättömät.
Eurooppa ei voi globaalissa mittelössä kilpailla luonnonvaroilla, teollisen tuotantokyvyn tehoilla tai työvoiman hinnalla tai saatavuudella. Meidän on haettava kilpailuetumme yhteiskunnallisesta rakenteestamme, hyvinvointivaltion ideasta – eli annettava julkisten palvelujen vahvistua, ei rapautua.
Siksi julkishallinnon on valjastettava asiakkaat, kansalaiset ja yritykset avuksi. Julkisten palvelujen vahvistaminen voi tapahtua ainoastaan asiakkaiden ja yritysten avulla, mutta ei niiden ehdoilla. On ruokittava kekseliäisyyttä, luovuutta ja kannattavaa yritystoimintaa julkisen kysynnän keinoin, mutta pidettävä langat maksajan käsissä ja viimeinen sana itsellä.
Ennakoivaan hankintatoimintaan
Hyvä sopimus on ostajan tärkein työväline. Hankintalainsäädäntö on vain kehikko, jonka sisällä on toimittava. Se on nähtävä ja sitä on sovellettava henkensä ja tarkoituksensa mukaisesti hallinnon avoimuuden, läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden ilmentymänä – ei kahlitsevana, näköalat pimentävänä viidakkona.
Julkishallinnon hankintojen avaamiseksi ja parhaiden innovaatioiden löytämiseksi pitää hankintamenettelyjen painopiste siirtää ennakointiin, vuoropuheluun kansalaisten ja yritysten kanssa. Julkishallinnon sisällä tulisi kokeilla ja luoda uusia tapoja tunnistaa tulevaisuuden tarpeet, joihin vastata pitkäjänteisellä hankintastrategialla.
Ennakoivan hankintatoiminnan tulisi muodostua osaksi uudenlaista toimintakulttuuria, muutokselle avointa organisaatiota. Uusi ratkaisu ja luova ajattelu kun ei synny yksittäisten menettelyjen kautta, tai hankintayksikön vaatimuksesta. Se syntyy haasteesta, joka oikein viestittynä antaa niin oman organisaation ammattilaisille kuin markkinoille ja asiakkaillekin tilaisuuden keksiä ja luoda uusia ratkaisuja.
Mikä neuvoksi?
Ennakoiva hankintatoimi edellyttää selkeää ja konkreettista, talous- ja toimintasuunnitelmiin kirjattua tukea: johdon sitoutumista ja kannustusta, selkeää työnjakoa, vastuun osoittamista ja sitovien tavoitteiden asettamista.
Osaamisen ja taitojen systemaattinen vahvistaminen, organisaation yhteisen, jaetun tietämyksen kasvattaminen on jatkuva haaste. Hankintaosaamista ei voi ulkoistaa. On myös muistettava, että uudet ratkaisut eivät koskaan ole halvimpia mahdollisia.
Julkishallinnon riskinottokykyä on lisättävä, epäonnistumisetkin on sallittava. Muotokauneutta tavoitteleva, virheitä välttävä hankintapolitiikka harvoin johtaa suuriin teknologisiin harppauksiin.
Hankintamarkkinoiden ovet auki myös pk-yrityksille
Käytännön hankintatoimen uudistamistarve on polttava, erityisesti pk-yritysten näkökulmasta.
Pk-yritysten pääsyä hankintamarkkinoille haittaavia esteitä on sitkeästi raivattava. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu keventämällä tarjouskilpailuun osallistumisen kelpoisuusehtoja ja niiden osoittamisen byrokratiaa. Tulevista hankinnoista on myös tiedotettava nykyistä laajemmin ja tehokkaammin, esimerkiksi järjestämällä kunnan ja yritysten yhteisiä hankintafoorumeita säännöllisin väliajoin. Näissä tilaisuuksissa esillä olisivat tekijät ja teot, haasteet ja tarpeet, metodina rakentava vuoropuhelu. Juhlapuheet pidettäköön muualla.
Julkishallinnon, kuntasektorin yhdessä ja jokaisen kunnan erikseen on asetettava selkeät ratkaisukeskeisen ja ennakoivan (innovatiivisen) hankinnan tavoitteet. Mainittakoon, että Kiina on asettanut 40 %:n yleisen tavoitteen, Yhdysvallat 15 %:n tavoitteen pk-yritysten innovaatio- ja tutkimustoiminnan rahoittamiseen hankintabudjeteistaan. Euroopan virallinen tavoite on 1 %.
Voisiko Suomi panna paremmaksi?
Suvi Kemppainen on sopimuksiin ja julkisiin hankintoihin erikoistunut juristi. Viimeisen kahden vuoden ajan hän on keskittynyt kuntien ja yritysten välisen vuoropuhelun sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edistämiseen julkisten hankintojen avulla. Kirjoituksessa esitetyt näkemykset ovat