Länsimaissa on puhuttu demokratian rapautumisesta tai jopa kriisistä jo vuosia. Äänestysprosentit ja puolueiden jäsenmäärät ovat tasaisesti laskeneet. Kriisitietoiset puheet eivät kuitenkaan ole johtaneet demokratiaa vahvistaviin tekoihin. Edes finanssikriisi tai populismin nousu eivät ole tuoneet uudistuksia. Kunnes vuosi 2016 muutti pelin.

Ison-Britannian eropäätös EU:sta, Yhdysvaltojen repivä vaalikamppailu ja Donald Trumpin nousu presidentiksi uhmaten kaikkia politiikan totuttuja kaavoja ovat nostaneet esiin monia pikaista hoitoa vaativia demokratian kipupisteitä. Toimiakseen demokratia kaipaa vahvistamista, uusia toimintatapoja ja parempaa osallisuuden toteutumista.

Tasa-arvoisissa ja hyvinvoivissa yhteiskunnissa myös demokratia ja osallisuus toteutuvat paremmin

Demokratian tulevaisuuden pohtiminen liittyy aina voimakkaasti koko yhteiskunnan tulevaisuuden pohtimiseen, sillä demokratia on linkittynyt moneen asiaan. Demokratian ja osallisuuden toteutumisen kannalta olennaisia asioita ovat yleinen hyvinvointi, tasa-arvo, luottamus, koulutus, sosiaalinen pääoma, instituutioiden toimiminen, työllisyys ja talous. Tasa-arvoisissa ja hyvinvoivissa yhteiskunnissa myös demokratia ja osallisuus toteutuvat paremmin.

Suomi on pärjännyt monella mittarilla hyvin demokratian ja yhteiskunnan tilaa tarkastelevissa indekseissä. Pohjoismaisista naapureistamme eroamme kuitenkin matalissa äänestysprosenteissa sekä selvästi huonommassa työllisyydessä ja talouden kasvun hedelmien tasaisessa jakautumisessa.

Demokratian muuttuvat muodot

Kiinnostavaa demokratian tulevaisuuspohdinnan kannalta on muistella miltä kansanvalta vielä 1800-luvulla näytti. Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttivät säädyt jotka kokoontuivat säätytalolla. Teollinen vallankumous kuitenkin muutti yhteiskuntia voimakkaasti synnyttäessään uuden luokan, työväen. Tämän murroksen myötä säätyvalta ja säätytalo jäivät historiaan ja muuttuivat moderneiksi teollisen ajan joukkopuolueiksi ja demokratia parlamentaariseksi eduskuntatalolla kokoontuvaksi lainsäädäntövallaksi, edustukselliseksi demokratiaksi. Kiinnostavaa onkin nyt pohtia, mikä on 2000-luvun ”luokka” tai ”sääty” joka määrittää yhteiskunnan koostumusta ja sitä myötä tulevaisuuden hallintovallan muotoa.

Uusi valta on kuin virtaa. Se saa voimansa siitä, mitä useampi siihen liittyy.

Teknologian nopea kehitys sekä globalisaatio ovat suurimmat edustuksellisen demokratian toteutumiseen vaikuttavat muutosvoimat. Teknologian on muuttanut vallan rakenteita olennaisesti, kun ihmisten pääsy tietoon on internetin myötä avautunut. Kiinnostava vertaus vanhasta ja uudesta vallasta on ajatus siitä, että vanha valta on kuin valuuttaa. Sitä oli harvoilla ja kun sitä on saatu, sen käyttöä säännöstellään ja vahditaan mustasukkaisesti.

Uusi valta puolestaan on kuin virtaa. Se saa voimansa siitä, mitä useampi siihen liittyy ja se on voimakkaimmillaan kun se tulvii. Molemmilla puolilla usein joko vaarallisesti aliarvoidaan tai naiivisti romantisoidaan toista. Uuden ja vanhan vallan välinen jännite tulee todennäköisesti leimaamaan yhteiskuntien kipuilua ja demokratian kohtaamia uusia haasteita vielä pitkään.

Erilaiset skenaariot ovat mahdollisia

Erilaiset skenaariot demokratian tulevaisuudesta voivat olla hyvin erilaisia.

Positiivisessa skenaariossa pinnan alla jo kuplivat kehityskulut nostavat demokratian uuteen nousuun ja saavat ihmiset liittymään mukaan erilaisiin puolueisiin ja ryhmittymään yhteen ratkomaan maailman vaikeita ongelmia täysin uusin keinoin. Uudet syntyvät liikkeet nostavat asioita ilmiöpohjalta politiikan agendalle ja poliittiseen järjestelmään sorvataan rohkeita innovaatioita tämän mahdollistamiseksi. Suurissa kysymyksissä konsultoidaan reaaliaikaisia kansalaisraateja ja teknologian mahdollisuudet hyödynnetään yhdessä kasvokkain tapahtuvien keskustelujen kanssa. Keinoäly otetaan hyödyksi ja puolueita ja liikkeitä läpi poliittisen kentän yhdistää halu uudistaa ja avata toimintatapoja.

Pessimistinen skenaario taas voisi merkitä että edustuksellinen demokratia onkin hauraampi kuin kuvittelemme ja kyvyttömyys uudistua rapauttaa sen hyväksyttävyyden. Päättäjät tarraavat entistä kovemmin siihen valtaan mitä jäljellä. Seurauksena tapahtuu aaltoliikettä kohti autoritaarisia vallankäyttöä, poliittista eriytymistä ja yhteiskunnallista levottomuutta. Uudet liikkeet haastavat aggressiivisesti olemassa olevaa järjestelmää ja syntyy vahvaa vastakkainasettelua eliitin ja kansalaisten välille.

On hyvä muistaa, että skenaariot ovat vain mahdollisia hahmotelmia tulevaisuudesta, ja usein todellisuudessa on nähtävissä piirteitä monista erilaisista tulevaisuuden hahmotelmista ja skenaarioista.

Oli tulevaisuus millainen hyvänsä, tässä ajassa olisi tärkeää:

1. Demokratian suuria haasteita kaikkialla ovat eriarvoistuminen ja luottamuksen rapautuminen. Esimerkiksi tammikuussa 2017 julkaistu konsulttiyhtiö Edelmanin globaali barometri luottamuksesta eri yhteiskunnissa näytti hälyttäviä lukuja. Kaksi kolmasosaa maista, joita barometrissa tutkittiin, oli epäluottamuksen tilassa, kun vuotta aiemmin vain puolet. Barometrissä epäluottamusta mitattiin sillä, uskoivatko vastaajat, että hallitukset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja media toimivat oikein. Yleisesti luottamusta pidetään yhtenä tärkeimmistä demokratian toteutumisen edellytyksistä. Toinen tärkeä mittari demokratian kannalta on myös tasa-arvon toteutuminen ja eriarvoistumisen määrä. Useat tutkimukset osoittavat poliittisen vaikutusvallan ja osallistumisen kasautuvan hyväosaisille. Voimakas eriarvoistumiskehitys siten vaikuttaa myös demokraattisen osallistumisen eriarvoistumiseen. Suomi muiden mukana on välttänyt viime vuosien voimakasta eriarvoistumiskehitystä muita OECD-maita paremmin. Trendi kuitenkin on ollut eriarvoistumisen kasvamisen suuntaan. Siksi olennainen kysymys on: Millainen on tulevaisuus; yhteinen vai jakolinjojen Suomi?
2. Vaatia sekä globaalia päätöksentekoa että vahvaa lähidemokratiaa. Globalisaation megatrendi on ollut etenkin viimeaikaisten poliittisten keskustelujen ytimessä. Maailmassa on useita häijyjä ongelmia, joita ei voida ratkaista kansallisvaltioiden rajojen sisällä. Globalisaation aiheuttamat hyödyt ja haitat, luonnonresurssien jakaminen sekä ilman, veden ja viljelymaiden puhtaus ovat esimerkkejä aiheista, jotka koskettavat kaikkia maapallon asukkaita. Niihin liittyvät globaalit haasteet on ratkottava. Ihmisten olisi kuitenkin myös paikallisesti koettava, että he voivat aidosti vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Siksi lähidemokratian ja osallisuuden kehittäminen on yhä tärkeämpää. Monet tutkijat ja kansalaisjärjestöt pohtivat ratkaisuja globaalin päätöksenteon parantamiseksi. Nämä ratkaisuehdotukset ansaitsevat todellista huomiota. Lisäksi poliitikkojenkin tulisi avoimesti tarjota omia näkemyksiään globaalien haasteiden ratkaisuista yhteiskunnalliseen keskusteluun.
3. Päätöksentekijät ja tiedontuottajat pois poteroista yhteisten ongelmien ratkaisijoiksi. Informaatiota pullistelevassa maailmassa asioihin on entistä vaikeampaa löytää suoraviivaisia vastauksia. Enää ei voida ajatella, että viisaus asuu yksin päätöksentekijän päässä. On myös epärealistista kuvitella, että päätöksentekijät automaattisesti lukisivat tuoreimpia tutkimuksia. Tulevaisuudessa päätöksentekijöiden, tiedon tuottajien ja ratkaisujen muotoilijoiden tulisi kokoontua yhteen oppimaan toisiltaan. Kellään ei yksin ole vastauksia maailman polttaviin ongelmiin. Kyse ei ole oppimisesta oppimisen vuoksi, vaan hyvän päätöksenteon välttämättömästä edellytyksestä. Koko päätöksenteon konsepti on uudistumassa. Sen sijaan, että tehtäisiin kertapäätös asioiden oikeasta tilasta, tulisi ennemmin sitoutua yhteiselle oppimis- ja kehittämismatkalle.
4. Demokratian toimijoiden tulisi ottaa teknologia toden teolla haltuun! Tällä hetkellä teknologiaan liittyy demokratian näkökulmasta valtava määrä ratkaisemattomia kysymyksiä. Teknologiaosaajien ja päätöksentekijöiden olisi yhdessä ratkottava luovasti sellaisia ongelmia kuten vihapuhe, (ro)bottien tuottama häiritseväksi tarkoitettu verkkosisältö tai disinformaatio ja sillä vaikuttaminen. Algoritmien avaaminen, bottien tuottaman sisällön tunnistettavaksi tekeminen sekä käyttäjäprofiloinnin ymmärtäminen poliittisen vaikuttamisen välineenä ovat aiheita, joiden parissa olisi heti tehtävä perinpohjaista työtä. Sähköposti oli aikanaan spämmäyksen takia vaarassa tulla käyttökelvottomaksi, mutta teknologiayhtiöt kykenivät ratkomaan tämän ongelman. Internetin osalta olisi kyettävä nykyisten ongelmien kanssa samanlaiseen ratkaisukykyyn.

Syvennä ymmärrystäsi demokratian ja osallisuuden muutoksesta osoitteessa seuraavaerä.fi

Lopuksi: Pääsevätkö mustat joutsenet yllättämään?

Työn, demokratian ja talouden megatrendit ja tulevaisuuden näkymät Pohjoismaissa kiertyvät näkyvällä tavalla ihmisten arkielämään. Ei kuitenkaan kannata unohtaa, että samaan aikaan maailmassa on meneillään useita sekä rinnakkaisia että vastakkaisia kehityskulkuja. Trendi ja tulevaisuus voivat näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, kenen näkökulmasta niitä tarkastellaan.

Tällä hetkellä esimerkiksi maailmanpoliittinen tilanne on äärimmäisen epävarma ja lähes jokaisella mantereella painitaan epäjatkuvuuksien ja mahdollisten yllättävien tapahtumien aiheuttamien ”mustien joutsenten” kanssa. Euroopassa epävarma poliittinen tilanne heijastuu esimerkiksi EU:n tulevaisuuden epävarmuuteen. Lähi-itä painii alueellisten konfliktien ja sisällissotien kanssa, Afrikassa poliittista epävarmuutta lisäävät paheneva kuivuus ja nälänhädät samalla, kun voimakkaasti kasvava nuori väestö siirtää myös maailman painopistettä ja huomiota kohti valtavaa mannerta. Venäjän pinnan alla kytevät ristiriidat suhteessa Putinin autoritaariseen hallintoon, Yhdysvaltojen ulkopolitiikan ja sisäpolitiikan arvaamattomuus ja jännitteet Aasiassa Pohjois-Korean, Etelä-Korean, Kiinan ja Japanin välillä ovat erittäin huolestuttavia.

Silti uhkakuvien alla on visioitava myös tulevaisuutta niistä näkökulmista, joihin voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa ja hyväksyttävä, että epävarmassa maailmassa suunta voi myös nopeasti muuttua. Ennakoinnin ei olekaan tarkoitus antaa varmoja vastauksia, vaan avata ajatteluemme huomaamaan erilaisia kehitysvaihtoehtoja niitä tulevaisuuksia, joita kohti haluamme monimutkaisessa maailmassa kulkea.