archived
Arvioitu lukuaika 4 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Vesa Puttonen: Innovaatioylipisto on hankkeena riittämätön

Innovaatioyliopisto hankkeena herättää intohimoja monella suunnalla. Projektin vastustajia löytyy Helsingistä Rovaniemelle ja vasemmistosta oikeistoon. Jos Suomeen oikeasti halutaan huipputason yliopistoja, tämä yksittäinen innovaatioyliopistohanke on oikean suuntainen mutta täysin riittämätön.

Julkaistu

Innovaatioyliopisto hankkeena herättää intohimoja monella suunnalla. Projektin vastustajia löytyy Helsingistä Rovaniemelle ja vasemmistosta oikeistoon. Keskeisenä ongelmana pidetään sitä, että yksi yliopisto saa suunnitelmien mukaan sellaisia resursseja, joita muille ei ole luvattu. Termiä huippuyliopisto ei uskalleta enää käyttää. 

Jos Suomeen oikeasti halutaan huipputason yliopistoja, tämä yksittäinen innovaatioyliopistohanke on oikean suuntainen mutta täysin riittämätön.  

Tutkimuspanokset pitää keskittää

Aluepolitiikan tuloksena syntynyt maanlaajuinen korkeakouluverkko pitää kokonaan uudistaa. Tärkein on jako opetus- ja tutkimuskouluihin. Kaikki hankkeet aloittaa tutkimustoiminta ammattikorkeakouluissa pitää lopettaa. Suomi on jo nyt täynnä huonoa ja keskinkertaista tutkimusta, jolla ei ole arvoa edes tutkimuskoulutuksen osana. Yliopistojen välillä pitää tehdä päätös, missä yksiköissä tehdään tutkimusta ja missä keskitytään vain opetukseen. Tutkimusyksiköistä pitää tehdä kansallisia.  

Opiskelijoista pitää tehdä asiakkaita

Suomessa on hyviä laitoksia, hyviä professoreja ja hyviä opiskelijoita. Mutta keskimäärin opiskelijoilla ei ole insentiiviä opiskella ripeästi eikä opettajilla opettaa hyvin. Keskinkertainen riittää yhtä hyvin. On epäselvää, kuka on yliopiston asiakas. Opiskelijat kokevat olevansa asiakkaita, mutta ilman velvollisuutta maksaa saamastaan palvelusta. Opiskelijajärjestöt vastustavat opintojen maksullisuutta ja opintoaikojen rajoittamista. Tässä ne toimivat lyhytnäköisesti ja sahaavat omaa oksaansa. Opinnoille tulee laittaa lukukausimaksu, millä varmistetaan se, että opiskelijat mielletään asiakkaina joita yliopistojen tehtävänä on palvella. Opintoaikojen rajaaminen johtaisi siihen, että opettajien kannattaa satsata opiskelijoihin ilman pelkoa siitä, että nämä kesken opintojen häipyvät työelämään tai pitkälle lomalle.    

Yliopistojen tulee kokea kilpailun paine. Kilpailu opiskelijoista ja opettajista edellyttää opintojen maksullisuutta ja palkkojen vapauttamista. Parhaat yliopistot saavat parhaat opiskelijat, tutkijat ja opettajat. Näistä huippuyksiköistä syntyy huippuja ilman erillistä hallinnollista päätöstä kutsua niitä huippuyliopistoiksi.   Päätöksentekojärjestelmä pitää uudistaa Yliopistojen päätöksentekojärjestelmät pitää uudistaa. Opiskelijoiden ei tule olla yliopiston hallituksessa, eihän yrityksissäkään hallitukseen valita asiakkaita. Opettajien ei tule olla yliopiston hallituksessa, eihän yrityksissäkään henkilökunnan edustajia kuulu valita hallituksiin. Nykyjärjestelmässä yliopiston hallituksen muodostavat opettajien ja opiskelijoiden joukko. Tämä luonnollisesti estää kaikki rakenteelliset uudistukset. Miten voisi toimia yritys, jossa hallituksen muodostaisivat asiakkaat ja henkilökunta?  

Maraton vai väitöskirja?

Professorina liian usein törmää tilanteeseen, jossa yrityselämästä eläköityvä tai muuten sivuun jäävä hakeutuu jatko-opiskelijaksi siitä syystä, että elämälle pitää hankkia uutta sisältöä eivätkä polvet enää kestä juoksuharjoittelua. Osa jatko-opiskelijoita on tuoreita maistereita, jotka eivät ole päässeet työelämään. Molemmat opiskelijatyypit karsivat kaiken innostuksen opintojen ohjaajalta.  

Kaikista jatko-opinto –ohjelmista pitää tehdä valtakunnallisia. Tohtoreiden tehtailusta pitää siirtyä laadun painottamiseen. Jatko-opintojen pituus pitää rajoittaa viiteen vuoteen. Nykyinen käytäntö, jossa ikääntyneet johtajat tai muuten työttömät hakeutuvat (ilman mitään maksua) jatko-opiskelijoiksi on yhteiskunnan voimavarojen väärinkäyttöä. Tohtorin tutkinto on ajokortti tutkimuksen tekemistä varten, ei päämäärä sinänsä. Yliopistot ovat osaltaan syyllisiä nykytilanteeseen, jossa tutkimustuotoksista julkisuudessa eniten esillä ovat väitöskirjojen ”tulokset”. Näitä referoidaan laajasti ymmärtämättä, että väitöskirjojen tuloksilla ei välttämättä ole tarkoituskaan olla mitään käytännön merkitystä.   

Hanken ja kauppakorkeakoulu yhteen

Liiketaloustieteiden alueella on selvää, että kaksi maan johtavaa yksikköä ovat Helsingin kauppakorkeakoulu ja Hanken. Luontevinta olisi aloittaa liiketaloustieteiden huippuyksikön rakentaminen laittamalla nämä yksiköt yhteen. Hankenin kielipolitiikka on toistaiseksi estänyt tämän siitä huolimatta, että Arkadiankadun molemmilla puolilla opetus tapahtuu jo nyt pääsääntöisesti englanniksi. Jatkossa näin tapahtuu vielä useammin. Olisi toivottavaa, että Hanken hyväksyisi substanssin yli kielipolitiikan ja voisimme ryhtyä hankkeeseen, jossa nämä koulut ja niiden säätiöt laitettaisiin yhteen. Substanssi menköön yli muodon.  

Innovaatioyliopisto on liike oikeaan suuntaan

Innovaatioyliopiston tavoitteena on tehdä instituutio, joka houkuttelee parhaat opiskelijat ja opettajat. Opiskelijoille on esitetty (pientä) lukukausimaksua. Yliopistolle on esitetty valittavaksi ulkopuolinen hallitus. Yliopiston rahoituspohjaksi on esitetty kansainvälisen mallin mukaista (pientä) rahastoa, joka mahdollistaa nykyistä markkinalähtöisemmän toiminnan. Kyseessä on hyvä, mutta riittämätön alku kehitykselle, jossa Suomen yliopistojärjestelmää uudistetaan oikeaan suuntaan.  

Vesa Puttonen
rahoituksen professori
Helsingin kauppakorkeakoulu