Arvioitu lukuaika 5 min

Vesi vanhin resursseista

Kirjoittaja

Teppo Turkki

Julkaistu

Vedestä on tullut globaali kauppatavara, konfliktien ja kiistojen lähde sekä osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Samaan aikaan kun maailmalla tehdään omaisuuksia puhtaalla vedellä myyden sitä esimerkiksi pulloina vuosittain satoja miljardeja kappaleita, niin teollisuudelta ja yhteiskunnilta on alettu vaatia vesijalanjälkiraportointia kuten energian käytöstä aiheutuvaa hiilijalanjälkitietoa.

Tulevaisuudessa Suomen pitäisi nousta kansainväliseksi vesialan moniosaajaksi, taloudellisesti menestyväksi vesiosaamisen viejäksi ja globaalin vesidiplomatian taitajaksi. Mutta kilpailu maailmalla on kovaa.

Pidämme Suomea kansainvälisen tason vesiosaajana. Joulukuussa 2010 maabrändivaltuuskunta loppuraportissaan antoi tehtävän tehdä Suomen järvistä juomakelpoisia vuoteen 2030 mennessä. Mutta kysymys vedestä ei ole vain kysymys puhtaan veden saatavuudesta vaan hämmästyttävän kompleksisista ja systeemisistä ongelmista. Vedestä tulisi tehdä myös maapallon jokaiselle ihmisille perusoikeus ihmisoikeuksien rinnalle meneillään olevan YK:n kansainvälisen veden vuosikymmenen hengessä.

Täällä Itä-Aasiassa ei mene viikkoakaan ilman, etteikö jokin alueen maiden johtavista medioista käsittelisi pääkirjoituksissa puhtaan veden saatavuutta sekä keinoja turvata vesivarantojen riittävyys kaikille, erityisesti tuleville sukupolville. Samalla pitäisi sopia eri valtioiden kesken ja maiden sisällä eri alueiden kesken yhteisten vesivarojen käytöstä sekä ratkaista rajavesikysymykset. Makeaa vettä ei maailmassa ole nimittäin oikeastaan paljoa: vaikka maapallon pinta-alasta kaksi kolmasosaa on vettä, on se lähes kokonaan suolaista merivettä.

Kun väestökasvun ja talouden kasvun myötä makeasta vedestä ja sen saatavuudesta on tullut kriittinen sekä vähenevä resurssi, niin miten rakennamme systeemisiä sekä sosio-ekologisia malleja sekä kansainvälisiä sopimuksia siten, että maailman vesivarat riittävät meille kaikille – sanotaan – 50 vuoden kuluttua?

Kysymys vedestä on fundamentein haaste ja kysymys suhteessa maapallon luonnonvarojen riittävyydestä. Kuivuus lisääntyy maapallon eri mantereiden keskivyöhykkeillä, eri maanosien vuoristoalueiden jäätiköt sulavat nopeutuvassa tahdissa synnyttäen alavilla mailla jokien suurtulvia ja luonnononnettomuuksia. Pohjoisilla leveysasteilla lunta sataa talvisin yhä enemmän ja sademetsävyöhykkeillä saadaan vettä rajummin kuin koskaan. Veden kiertoa ja sen määrää ekosysteemeissä eri puolilla planeettaa sekä ilmakehässä on yhä vaikeampaa kuvata tai mitata. Ilmastomuutos tekee kaikesta yhä vain vaikeampaa.

Makean veden määrä on vain kolme prosenttia kaikesta maailman vedestä. Yhdysvaltain U.S. Geological Surveyn mukaan maailman vedestä 97 prosenttia on suolaista merivettä, vähän yli kaksi prosenttia kiinteänä jäätiköissä ja mannerjäässä. Vain vähän yli puoli prosenttia makeasta vedestä sijaitsee pohjavesissä ja maanalaisissa vesialtaissa. Järvissä, joissa ja muissa makeissa pintavesissä on enää 0.009 prosenttia maailman vedestä. Maa-aineksiin imeytyneenä vain viisi promillea.

Maailman makeat vesivarat ovat maantieteellisesti jakaantuneet epätasaisesti: maapallon kuivin maanosa ei ole Afrikka vaan Aasia. Aasialaisella ihmisellä on keskimäärin käytössään vain kymmenesosa vedestä verrattuna eteläamerikkalaiseen tai uusiseelantilaiseen, neljäsosa suhteessa amerikkalaisiin, kolmannes suhteessa eurooppalaisiin ja neljännes vähemmän suhteessa afrikkalaisiin.

Sadassa vuodessa (1900-2000) ihmiskunnan makean veden tarve on kuusinkertaistunut. Vauhti on ollut kaksi kertaa nopeampaa mitä väestönkasvu. Vesivaroista käytetään 70 % maanviljelyyn ja ruoan sekä erilaisten kuitujen kasvattamiseen ja tuottamiseen. Tasoa pidetään ekologisen tasapainon näkökulmasta vääristyneenä ja hyvin kestämättömänä.

Laadukkaan, puhtaan veden saatavuutta rajoittavat saastuttavan teollisuuden ja kaivostoiminnan sekä maanviljelyn että eläin- ja ihmisulosteiden likaamat pohja- ja pintavedet. Kun erilaisia myrkyllisiä ainesosia ja kemikaaleja päätyy laajasti puhdistamattomina vesiin, niin samalla eri sairauksia levittävät bakteerit ja virukset kuin myös lannoitteet ja hyönteistorjunta-aineet kasvattavat riskiä elämälle.

Kuten uutiset Keski-Euroopasta, Saksasta ja Tšekeistä alkukesästä kertovat tai Pakistanista parin vuoden takaa, veteen liittyviä ongelmia ovat tihenevissä määrin esiintyvät massiiviset tulvat. Rankkasateet Filippiineillä ja taifuunit Kiinassa sekä tulvat Thaimaassa pakottavat vuosittain sadat tuhannet, miljoonat ihmiset hakeutumaan turvaan, jopa muuttamaan asuinalueiltaan ehkä lopullisesti veden nousun takia. Afrikassa vuonna 2011 lähes 200 000 somalialaista joutui hakeutumaan naapurimaihin vesipulan takia.

Kiinassa onkin syntynyt uudentyyppinen sisäinen muuttoliike, jota kutsutaan käsitteellä ”shengtai yimin”, ekologinen immigrantti.

Aasiassa elää jo nyt puolet maailman urbaanista väestöstä. Joka toinen yli 10 miljoonan ihmisen megakeskittymistä sijaitsee Aasiassa. Kaupungeissa kuten Mumbai Intiassa, Dhaka Bangladeshissa tai esimerkiksi Afrikan Nigerian Lagosissa väestö siirtyy hallitsemattomasti paisuviin kaupunkeihin, joissa se joutuu kohtaamaan kroonisesti riittämättömät pohjavesivarat, pilaantuneen juomaveden, slummien puhdistamattomat jätevedet, saastuneet joet sekä riittämätön veden jakelun infrastruktuurin ja surkean jätevesien jälleenkäsittelykapasiteetin.

Tutkijat arvioivat, että vuoteen 2050 mennessä puolet maailman tulevasta seitsemästä miljardista ihmisestä joutuu elämään ilman puhdasta juomavettä. 160 miljoonan ihmisen juomavedessä on erilaisia loisia ja parasiittejä, puolen miljardin vesi sisältää trakoomariskin (tarttuva side- ja sarveiskalvon tulehdus). Hepatitis ja vaikeat suolistotaudit ovat satojen miljoonien ihmisten vaivana päivittäin.

Vesistöjen saastuminen ja vesi-, sanitaatio- ja hygienia-kysymykset (WASH) ovat valtaosalle maailman ihmisistä suurimpia ja kiireisimpiä terveysongelmia. Kaksi ja puoli miljardia ihmistä elää tänään ilman minkäänlaista sanitaatiota (käymälää). Vuosittain yli puolitoista miljoona ihmistä – joista yhdeksän kymmenestä on alle 5-vuotiaita lapsia – kuolee erilaisiin suolisto- ja ripulitauteihin.

Jos tarkastellaan makean veden käyttöä eri maiden välillä, niin peukalosääntönä näyttäisi olevan, että kehittyneet maat käyttävät vettä keskimäärin kymmenen kertaa enemmän kuin kehittyvien maiden ihmiset/asukas.

Mutta teollisuusmaissa (niin kuin kehittyvissä maissa) erilaiset lääkeylijäämät, ihmisiin ja karjankasvatukseen ylen määrin käytetyt antibiootit, kosmetiikkatuotteet, eläimille annetut lääkkeet ja ihmisten sekä eläinten hormonit näkyvät juomavedessämme joka puolella maailmaa. Pelkästään Yhdysvalloissa vesijohtovedestä analysoidaan tänään vähintään 95 erilaista antibioottien ja antibakteria-aineiden jäämää.

Veden kulutus ja energian tuotanto kulkevat käsi kädessä. Kehittyvien maiden lisäenergian tarpeen uskotaan kasvavan 60 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Lisäenergian tuottaminen tarkoittaa aina merkittävää lisäystä veden kulutuksessa. Tutkijat puhuvatkin uudentyyppisestä ”energiaveden” tarpeesta kun uutta energiaa tuotetaan merkittävässä määrin bioetanolin tai bioenergian muodossa. Biomassatyyppisissä energialähteissä (puut, kasvit, ruoanjätteet, maataloudesta syntyvä jäte) vettä on sitoutunut biomassaan aine- ja kasvukierron eri vaiheissa merkittäviä määriä.

Uuden merkittävän ja vielä tutkimattoman ”energiaveden” tarpeen tuo maailmalla nopeasti käyttöön otettavat liuskekaasun ja liuskeöljyn poraamisteknologiat.

Vähemmän tunnettu veden kierron muoto on niin sanottu ”virtuaalinen vesi”. Virtuaalinen vesi syntyy esimerkiksi veden kulkiessa juurista kasvit läpäisevästi (ns. transpiraatio) ruokatuotannossa, kun karjaeläimet juovat vettä, kun märkäriisiä viljellään tai maailman puuraaka-ainetta hyödynnetään. ”Virtuaalivettä” on sitoutuneena tuotteisiin kuten ruoka, energia, erilaiset teollisuustuotteet, joiden tekemiseen ja tuottamiseen on tarvittu alkuperämaassa vettä. Globaalien markkinoiden, ostamisen ja myynnin kautta alkuperäismaan tuotannoissa käytetty vesi liikkuu esimerkiksi kreikkalaisen oliiviöljyn tai australialaisen puhdistetun kivihiilen, thaimaalaisen riisin tai suomalaisen juuston mukana ”virtuaalisena”.

Professori David Lewis Feldman UCLA:sta arvioi, että ”virtuaalista” vettä liikkuu globaaleissa kauppavirroissa tänään 1 625 miljardia kuutiometriä eli noin 40 prosenttia maailman veden kokonaiskulutuksesta. Kiinasta on tullut maailman johtava erilaisiin tuotteisiin sitoutuneen ”virtuaaliveden” käyttäjä ja viejä. On arvioitu, että vuonna 2002 Kiinasta vietävän virtuaaliveden määrä oli laskennallisesti 39 miljardia kuutiometriä. Viidessä vuodessa määrä kasvoi 74 % ollen vuonna 2007 jo 68 miljardia kuutiometriä.

On siis aika havahtua: makea vesi on muuttunut talouskasvun, urbanisaation ja kilpailun sekä kansainvälisten markkinoiden myötä globaaliksi tuotteeksi ja hyödykkeeksi, jota myydään sekä ostetaan kuin raaka-aineita, mineraaleja, puuta, öljyä ja kaasua ylipäätään.

 

Lähteitä:

Suomen vesialan kansainvälinen strategia, 2009
US Geological Survey http://www.usgs.gov/water/
The Canadian Water Network (CWN) http://www.cwn-rce.ca/
David Lewis Feldman: Water, Polity (2012)
Worldwatch Institute, “The Looming Threat of Water Scarcity”, 19.3. 2013
Future Water: The Government’s water strategy for England (2008)
Asian Development Bank: Flood Risk Management: A Strategic Approach (2013)
Asian Development Bank: Asian Water Development Outlook (2013)

Ota yhteyttä
 
Teppo Turkki

Aihe

Itä-Aasia

Globaali murros kohti Aasiaa haastaa Suomea arvioimaan paikkaansa maailmassa. Suomen tulee pärjätä uudentyyppisessä talouden ja kulttuurin kisassa.

Kirjoittaja

Teppo Turkki

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?