Kuva: Sari Gustafsson

Julkaistu 05.04.2016

Aika päivittää näkökulma: ilmastopolitiikka on turvallisuuspolitiikkaa

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Hiilineutraali kiertotalous, Sitra
Janne Peljo toimii Sitrassa johtavana asiantuntijana Resurssiviisas ja hiilineutraali yhteiskunta -teema-alueella. Hän koordinoi teema-alueen toimintaa ja erilaisia selvityksiä teemajohtajan tukena.

Ilmastonmuutos on haaste, joka uhkaa ihmiskuntaa ja maapalloa. Erityisen hankalaksi ja vakavaksi haasteen tekee se, että sen vaikutukset ovat luonteeltaan globaaleja, enkä tässä tarkoita vain muutoksia luonnossa ja ympäristössä. Kun talous globalisoituu, maailman eri alueiden keskinäisriippuvuus kasvaa entisestään. Mikään yhteiskunta ei jää näiden keskinäisriippuvuuksien ulkopuolelle, ei edes Suomi. Siksi ilmastonmuutoksen monisyisiä vaikutuksia on syytä tarkastella huolella myös pienempien ilmastoriskien ympäristöissä, kuten meillä Suomessa.

Tutkijat varoittavat ilmastonmuutoksen ja ilmaston lämpenemisen aiheuttamista vaikutuksista, kuten mannerjäätikköjen sulamisesta, merenpinnan noususta, lämpöaaltojen ja kuivuuden lisääntymisestä, sateisuuden muutoksista ja sään ääri-ilmiöiden, kuten myrskyjen ja tulvien lisääntymisestä ja voimistumisesta. Mikä tänä päivänä on voimakas ja harvinainen, kerran 20 vuodessa toistuva myrsky, voi ilmaston muuttuessa olla tavanomainen syyspuhuri. Ja tällöin taas siitä astetta voimakkaammat sääilmiöt – jotka nykyään on nähty äärimmäisen harvoin tai ei koskaan – ottavat paikkansa 20 vuoden välein toistuvana harvempana ilmiönä. Näiden ilmiöiden ennustaminen ja mallintaminen on äärimmäisen haastavaa, mutta tiedekentän viesti on kuitenkin selkeä: ilmastonmuutoksen edetessä maapallon nykyiset sääolosuhteet muuttuvat voimakkaasti ja tuovat mukanaan voimistuvia ja yleistyviä sään ääri-ilmiöitä.

Turvallisuuspoliittinen näkökulma ilmastonmuutoksen vaikutuksiin

Vaikka kyse on maapallon sääolosuhteisiin liittyvistä muutoksista, tulisi ilmastonmuutosta tarkastella moniulotteisena ilmiönä, jolla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia. Kytkentä turvallisuuspolitiikkaan tulee juuri näiden monimutkaisten vaikutusketjujen kautta. Vaikka hirmumyrskyt tai kuivuus eivät meitä Suomessa ensimmäisenä uhkaa, voivat nämä ilmiöt muualla aiheuttaa riskejä myös omalle yhteiskunnallemme ja taloudellemme. Perusasetelma kiteytyy hyvin oheisessa kartassa, joka kertoo eri alueiden haavoittuvuudesta suhteessa ilmastonmuutokseen.

 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset voidaan karkeasti jakaa suoriin ja välillisiin vaikutuksiin. Suoria vaikutuksia ovat sääilmiöiden muutokset, esim. kuivuus ja lämpöaallot. Nämä taas välillisesti vaikuttavat esimerkiksi viljasatojen heikentymiseen. Ruuan hinnan nousu ajaa ruuantuotannosta elantonsa saavat ihmiset etsimään uutta työtä kaupungeista. Työttömyys, korkeammat elintarvikkeiden hinnat, taloudellinen ahdinko ja ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin ovat otollinen yhdistelmä tyytymättömyyden ja levottomuuden kasvulle, etenkin jos yhteiskunnalliset olosuhteet jo muutenkin ovat hauraalla pohjalla.

Tällaista kehityskulkua on pidetty yhtenä selityksenä arabikevään ja Syyrian konfliktien taustalla – tuoreen tutkimuksen[1] mukaan Välimeren itäpäässä koettu pitkäkestoinen kuivuus on ollut kuivempi kuin koskaan (tai hyvin suurella varmuudella samanlaista ei ole koettu 900 vuoteen).

Ilmastonmuutoksen suorat ja välilliset vaikutukset ovat omiaan voimistamaan kriisejä ja konflikteja tai toimimaan niiden katalyyttinä.

Väestö kasvaa eniten siellä, missä olosuhteet ovat haavoittuvaisimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille

Ilmastonmuutosta on syytä tarkastella myös globaalina turvallisuuspoliittisena riskinä, huomioiden että ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset sääolosuhteisiin ovat voimakkaimpia päiväntasaajaa ympäröivillä alueilla  – Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, Afrikassa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa – missä yhteiskunnalliset olosuhteet eivät kaikilta osin ole vakaalla pohjalla, mutta väestönkasvu on selkeästi voimakkaampaa kuin teollisuusmaissa.  

 

Kyse on ennen kaikkea mittakaavasta, jossa luvut puhuvat puolestaan: ilmastonmuutoksen kannalta haavoittuvimmissa maissa asuu nyt n. 4 miljardia ihmistä. Pelkästään Afrikan ennustetaan kattavan puolet maailman väestönkasvusta vuoteen 2100 mennessä, jolloin maanosan väestön ennustetaan kasvavan yli 4 miljardiin nykyisestä 1,1 miljardista. Rannikkoalueilla taas asuu jo nyt 44 % maailman väestöstä ja suurin osa maailman nykyisistä megakaupungeista, joissa asuu yli 2,5 miljoonaa ihmistä, sijaitsee rannikkoseuduilla. Jos ilmastonmuutos voimakkaasti heikentää elinolosuhteita päiväntasaajan molemmin puolin tai merenpinnan nousu haastaa olosuhteita rannikkoalueilla, ovat riskit epävakaudelle ja suurille muuttoalueille tulevaisuudessa ilmiselviä. Eurooppaa nyt haastava pakolaiskriisi voi olla vasta esimakua, jos ilmastonmuutoksen etenemistä ei saada pysäytettyä ja pahimpien riskien uhkaamien alueiden sopeutumiskykyä ei saada vahvistettua.

Uhkakuvat taloudelle ja talousjärjestelmälle ovat saaneet jo Englannin keskuspankin pääjohtajan Mark Carneyn huolestumaan ilmastonmuutoksesta[2], ja yritykset ja sijoittajat ympäri maailmaa ovat alkaneet kiinnittää riskienhallinnassaan huomiota ilmastonmuutoksen suoriin ja välillisiin vaikutuksiin.  Turvallisuuspolitiikka on yhteiskunnan näkökulmasta nimenomaisesti riskienhallintafunktio, joten ilmastonmuutoksen tulisi nousta korkealle myös turvallisuuspolitiikan ja riskienhallinnan näkökulmasta. Näin onkin jo tapahtunut. Yhdysvalloissa maan asevoimat ovat nostaneet ilmastonmuutoksen yhdeksi keskeisimmistä turvallisuusriskeistä, koska se aiheuttaa välittömiä riskejä maan turvallisuudelle ja on omiaan voimistamaan kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä tartuntataudeista terrorismin uhkaan.

Miltä tilanne sitten näyttää Suomen kannalta? Ilmastonmuutoksen suorat vaikutukset voivat jäädä hallittaviksi tai osin jopa hyödyllisiksi. Kansainvälisestä kaupasta ja kanssakäymisestä riippuvainen maa ei kuitenkaan voi olla noteeraamatta niitä riskejä, joita ilmastonmuutos globaalissa mittakaavassa aiheuttaa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon on määrä valmistua eduskunnan kevätistuntokaudella 2016. Kun kansallista riskienhallintaa tehdään, tulisi ilmastonmuutos ottaa myös tarkastelun keskiöön. Vähintäänkin riskit täytyisi tunnistaa, arvioida ja ottaa seurantaan, mutta aiheellista on myös meillä pohtia näiden riskien sopeutumista ja hallintaa. Kunnianhimoinen ja tavoitteellinen ilmastopolitiikka on tällä saralla myös tehokasta turvallisuuspolitiikkaa.

Mistä on kyse?