Ajatuksia kiinalaisesta tavasta valloittaa maailma teollisessa toiminnassa

Matkalta palaamisen jälkeen on hyvä pysähtyä miettimään kaikkea nähtyä ja koettua. Matkamme Shanghaihin ja Pekingiin vahvisti ainakin henkilökohtaisella tasolla näkemyksen siitä, että kiinalaiset ovat luoneet todella toimivan ratkaisun teollisuutensa kehittämiseen. Tämä ratkaisu, jota joku voisi luonnehtia jopa epäreiluksi kilpailuksi, perustuu koko yhteiskunnan voimavarojen suuntaamiseen strategisille teollisuudenaloille sellaisella voimalla ja tehokkuudella että muiden mahdollisuudet pysyä mukana ovat käytännössä olemattomat. Kun puhun strategisesta teollisuudesta, en tarkoita millään tavalla sotilaallisia tai muita vastaavia aloja vaan alueita, jotka kuuluvat normaalin teollisen liiketoiminnan piiriin.

Mitä kiinalaiset sitten tekevät käytännössä? Ensimmäisenä valitaan tietysti sopiva kohde vallattavaksi – useimmiten huomion saavat ne teollisuudenalat, joilla on globaalissa mittakaavassa merkitystä. Seuraavaksi hankitaan tieto olemassa olevasta osaamisesta: kutsutaan ulkomaisia yrityksiä muodostamaan yhteisyrityksiä, luodaan yhteiskunnan toimesta sääntöjä, jotka pakottavat ulkomaiset lokalisoimaan tuotantoaan, lisensioidaan teknologiaa jne. Tämän jälkeen organisoidaan toiminta kiinalaisen yritystoiminnan kautta – keskitetään tuotannon ja tuotekehityksen ylösajo valtion tai sitä lähellä olevan tahon omistaman yhtiön piiriin, jolloin tarvittavat investoinnit voidaan varmistaa. Lisäksi perustetaan tutkimuslaitoksia ja instituutteja, jotka tukevat kehittyvää teollisuudenalaa Kiinan parhailla resursseilla. Ja kaiken taustalla ovat Kiinan valtavat kotimarkkinat, jotka takaavat teollisen toiminnan kannattavan kasvun heti alusta lähtien.

Tässä konsepti siis lyhyesti kuvattuna – onko tästä olemassa käytännön esimerkkejä onnistumisista? Katsotaanpa vaikkapa seuraavien alojen ja niillä toimivien kiinalaisten yritysten kehitystä Kiinassa: autoteollisuus, satamalaitteet, lentokoneteollisuus, televerkot tai tuulivoimalat. Listaa voisi varmaan jatkaa paljon pidempään, mutta jo tällä otoksella asia tullee todistetuksi. Hämmästyttävintä tässä kaikessa on yhteiskunnallisten toimijoiden, teollisuuden ja rahoituslaitosten kyky tehdä tarvittavat päätökset ja kyky organisoitua todella nopeasti yhteisen tavoitteen toteuttamiseksi.

Mitä suomalaisilla sitten tästä kaikesta on opittavissa? Ainakin se, että meillä ei ole varaa tuhlata niukkoja resurssejamme mihinkään turhaan. Valitettavan usein kuitenkin tuntuu, että suomalaiset ovat menettäneet kykynsä suunnata ponnistelunsa saman tavoitteen toteuttamiseen. Varsinkin kytkentä julkisen vallan toimijoiden, rahoittajien ja yritysten välillä on häilyvää ja usein tehotonta – emme pysty riittävän nopeasti ja voimallisesti kohdistamaan resursseja valituille panostusalueille.

Kykymme tuottaa innovaatioita tai mahdollisuutemme tukea yritysten kasvua ovat monin verroin vaatimattomammat kuin kiinalaisilla, mutta tehokkaasti toimien voimme kuitenkin saada tuloksia aikaan.

Tampere 18.1.2010

Juha Ritala

Edellä esitetty edustaa kirjoittajan henkilökohtaisia näkemyksiä eikä millään tavoin liity hänen edustamansa yhtiön toimintaan.