Julkaistu 18.12.2012

Aluelämpöä parilla tonnilla

Kirjoittaja
 
Pasi Tainio

Lähienergia edellyttää vuoropuhelua -blogissa kerroin miten loimme eri sidosryhmien tarpeiden pohjalta ja kokeilun keinoin uuden toimintamallin aluelämmön edistämiseksi. Asia lähti siis liikkeelle Hiilineutraaliuteen tähtäävän Mynämäen kunnan tarpeesta löytää kyläkouluille edullisempi lämmitysmuoto. Kunnan energiatyöryhmän selvityksen tuloksena päädyttiin kilpailuttamaan aluelämpöä kyliin. Kun toimija oli valittu ja asiasta tiedotettu asukkaillekin, yhdisti Sitra kokeilutarpeensa hankkeeseen. Kokeilun tuloksena syntyi LVIS-Karvesin visualisoima uusi toimintamalli aluelämmön mahdollistamiseksi kevyellä tavalla kohteisiin, joihin sitä ei muuten saataisi aikaiseksi.

Kokeilun toteutuksen jälkeen mallia lähdettiin kehittämään edelleen ja suunnittelemaan sen levittämistä usean tahon voimin. Tapasin MMM:n, Valonian, EETU-verkoston, Lähilämpö ry:n, Varsinais-Suomen ELYn ja Bioenergia ry:n edustajia ja esittelin heille mallia. Kommentteja kyselin lisäksi Suomen metsäkeskuksen sekä Motivan ja TEM:in edustajilta. Tapasin myös Gaia Consulting Oy:n edustajia, joilla oli samaan aikaan tekeillä Energiateollisuudelle selvitys: Kaukolämmön paikalliset liiketoimintamallit, Laura Hakala, Aki Pesola, Juha Vanhanen, Gaia Consulting Oy.

Välissäkin ehti tapahtua paljon. Mynämäellä huonon tiedonkulun takia vastatuulessa ollut hanke jatkoi kutistumistaan. Lämpöä on edelleen tarkoitus saada halukkaille tammikuun 2013 loppuun mennessä. Halukaita ei vain kunnan neljän kohteen lisäksi ole kuin yksi rivitalo ja yksi omakotitalo. Näistä kohteista kolmen isoimman pihaan tuodaan pellettilämpökontit, joista lämpö johdetaan kaikkiin kuuteen kohteeseen. Varsinaista lämpökeskusta ja lämpöverkkoa ei siis tänä talvena vielä tule. Hyvää on kuitenkin se, että lämmitystä saadaan jo nyt siirrettyä fossiilisesta öljystä biopohjaiseen ja hinta on asiakkaille sama kuin alkuperäisessä tarjouksessa. Yrittäjällä ja kunnalla on vahva usko, että kun asukkaat näkevät lämmöntoimituksen onnistuvan ilman pelättyjä ongelmia, alkaa liittyjiä ilmaantua lisää. Näin on asiantuntijoidenkin mukaan käynyt lähes poikkeuksetta muissakin aluelämpökohteissa ympäri Suomea. Suurimmat pelot Mietoisissa ovat koskeneet muoviputkea, yrittäjän vakavaraisuutta ja aikatauluja. Ensimmäisen talven olisi tarkoitus näyttää kyläläisille konkreettisesti se, että muoviputki on yhtä toimitusvarmaa kuin valurautainenkin. Ja jos yrittäjä pysyy pystyssä tällä liittyjämäärällä, ei uusilla liittyjilläkään pitäisi enää olla hätää. Aikatauluillakaan ei tämän ensimmäisen vaiheen jälkeen ole enää väliä, joten halukkaat liittyjät voivat ilmoittautua heti, kun haluavat vähentää lämmityskulujaan. Yrittäjä on sitoutunut rakentamaan varsinaisen lämpöverkon ja hakelämpölaitoksen, kun lämmönmyynti kohoaa 1700 MWh:iin vuositasolla. Halukkaita voidaan liittää väliaikaisiin pellettilämpökeskuksiin jo aikaisemminkin. Yrittäjän kovan halun ja joustavuuden sekä kunnan hyvän yhteistyön johdosta Mietoisten keskusta on kun onkin näillä näkymin saamassa edullisen ja helpon tavan päästä eroon öljystä.

Takaisin toimintamalliin. Yhteydenotoissa ja keskusteluissa tuli paljon hyviä kommentteja, mutta myös hieman epäilyjä. Kaukolämpö on vanha keksintö ja sitä edistää jo niin moni taho, ettei moni ko. toimijoista nähnyt uudelle toimintamallille juuri käyttöä. Mallissa ei myöskään ensi silmäyksellä usein nähty mitään uutta ja ihmeellistä. Asiakas-näkökulman ja yksittäisen tilaajan tarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen on kuitenkin yksi suurimmista haasteista joten vuoropuhelun merkitystä laajemman kannatuksen saavuttamiseksi ei ole syytä vähätellä. Pikaisen kokeilun pohjalta yhdessä asiakkaiden ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa luotu malli on myös edullinen ja sen vuoksi sitä on helppo lähteä kokeilemaan. Ja jos kokeilulla saadaan aluelämpö edes muutamalle alueelle, on toimintamallin luominen maksanut itsensä takaisin hyvällä korolla.

Keskustelujen pohjalta malliin tuli melko selkeitäkin muutoksia. Esimerkiksi perinteinen verkoston ja laitoksen suunnittelu poistettiin mallista kokonaan, jolloin selvitys on teettäjälleen erittäin edullinen. Edelleen verkosto ja laitos toki kaipaavat suunnittelun, mutta tässä mallissa se jätetään lämmönmyyjän harteille, jolloin se myös vapauttaa lämmönmyyjän käyttämään omia vahvuuksiaan ja tekemään laitoksesta ja verkostosta juuri haluamansa sekä kokoluokan että polttoaineiden suhteen.

Kuvassa esitetyllä mallilla voidaan aluelämpöä saada vuodessa muutamalla tuhannella eurolla kylään, jossa sitä ei ole aiemmin harkittukaan.

Yksi paljon keskustelua herättänyt asia oli se, kun mallissa projektipäälliköksi suosittelin jopa opiskelijaa. Opiskelijalla ei nähty olevan rahkeita toteuttaa tällaista hanketta. Painostuksen alla sorruin ottamaan sen pois, mutta itse olen edelleen sitä mieltä, että jopa opiskelija voisi hyvin suunnitellun mallin avulla toteuttaa selvityksen ja kilpailutuksen. Opiskelija saisi työstä erittäin arvokasta työkokemusta. Kunta taas saisi työn puoli-ilmaiseksi. Edellytyksenä opiskelijan selviytymiselle olisi tietysti viimeisen päälle mietitty ja testattu malli sekä sen tueksi valmiit pohjat lehtijutuille, tarjouspyynnölle ja muulle olennaiselle. Opiskelijan voisi myös olla helpompi samaistua asiakkaisiin ja heidän ongelmiinsa, kuin ammattimaisen konsultin, joka tuntee tekniikan kuin omat taskunsa, mutta ei kenties juuri siitä syystä jaksa aina kuunnella asiakasta. Toki ko. opiskelijalta vaadittaisiin erittäin hyvää heittäytymistä hankkeeseen ja hyviä sosiaalisia taitoja.

Mielenkiintoisin keskusteluissa noussut idea mallin levitykseen oli mallin jalostaminen palvelukonseptiksi. Konsulttiyritys tarjoaisi kunnille, teollisuusalueille tai kylille edullista tapaa selvittää ja kilpailuttaa aluelämpö. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa on 1000–3000 vielä rakentamatonta aluelämmölle soveltuvaa kohdetta, joten kysyntää luulisi sen valossa löytyvän. Tällä mallilla kilpailutukseen asti viedylle selvitykselle ei tulisi hintaakaan montaa tuhatta euroa, joten kynnys selvitysten tekemiseen olisi pieni ainakin niille kunnille, jotka ovat kiinnostuneet ilmastoasioista, kyliensä kehityksestä ja työllisyydestä.

Toimintamallin ja Mynämäen aluelämpöhankkeen kanssa työskentely on ollut erittäin mielenkiintoista ja opettavaista. Koko HINKU-hankkeessa oleellista on panostus tekemiseen. Pitkien selvitysvaiheiden sijaan kunnissa on lähdetty heti kokeilemaan pienessä mittakaavassa. Pienellä toteutuksella on usein selvitystä helpompi myöhemmin perustella isompikin toteutus. Energiatehokkuudessa ja energiansäästöasioissa pienikin toteutus usein vielä maksaa itsensä takaisinkin jossain ajassa. Näin myös näyttäisi nyt Mynämäellä käyvän. Toimintamallikin tuntuu nyt asiantuntijoiden kommenttien jälkeen niin paljon valmiimmalta, että uskon siinä oikeasti olevan paljon potentiaalia. Testausta se tosin vielä vaatii. Ja onnistuneen testauksen jälkeen HINKUa laajemman levityksen.

Itse lähden syöttämään toimintamallia seuraavaksi HINKU-kumppanuuskuntaan Maskuun, jossa ei kaukolämpöä ole edes keskustaajamassa, vaikka kunnassa on lähes 10 000 asukasta ja aivan keskustan kupeessa on isoja öljyllä lämpiäviä teollisuuskiinteistöjä.