sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Kestävä talous on mielenkiintoinen termi. Kymmenen vuotta sitten kestävällä taloudella viitattiin suomalaisessa keskustelussa pääasiassa siihen, että onko julkinen taloutemme kestävällä pohjalla vastaamaan 2010-luvulla todenteolla alkavaan väestön vanhenemiseen. Seurasin keskustelua tällöin melko nuorena ekonomistina ja kannoin luonnollisesti huolta siitä miten yhteiskuntamme pysyy kasassa tulevina vuosikymmeninä.
2000-luvun puolessavälissä globalisaation ikävät puolet näyttivät kasvonsa myös Suomessa. Kiristyneen kilpailun, markkinoiden muuttumisen ja ehkä myös strategisten virheiden takia, teollisuuden rakennemuutos alkoi näkyä Suomessa tehtaiden sulkemisena. Matkapuhelinalan kokoonpanoteollisuutta alkoi siirtyä kohti Aasia, puhuttiin Kiina-ilmiöstä. Lopetettavissa tehtaissa työskennelleet ihmiset olivat hämmentyneitä, kun oman työn jatkuva kehittäminen ja joissain tapauksissa myös hyvä taloudellinen tulos, eivät tuntuneet riittävän globaalin markkinatalouden pelikentällä. Siirryin töihin toimihenkilökeskusjärjestön STTK:hon, jossa me muiden mukana tajusimme, että tulevaisuudessa meidän on mietittävä yhä enemmän sitä, miten Suomessa riittää työtä palkansaajille. Kestävää työtä, joka ei heti katua maailmantalouden pyörteissä.
Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen ollessa loppusuoralla iso musta pilvi laskeutui kaikkien eteen. Ilmastonmuutos iskeytyi tajuntaamme ennennäkemättömällä voimalla. Uutta oli se, että ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia huomioitiin erityisesti vaikutuksilla talouskasvuun, tutkimustulokset olivat entistä vakuuttavampia ja kansainvälisesti tunnustettiin ilmastonmuutoksen olevan totta. Ulkoilmaihmisenä, vaeltajana ja pyöräilijänä, mutta ennen kaikkea isänä, vastuu maapallon kestokyvystä tuntui luissa ja ytimissä. Samaan aikaan ärsytti kiiluvasilmäisten ilmastofanaatikkojen vaatimukset talouskasvun lopettamisesta ja Suomen kestämättömästä tilanteesta kansainvälisessä kontekstissa. Ikään kuin me pienenä pohjoisena kansana voisimme pakottaa globaalit jättiläiset tanssimaan askeltemme mukaan.
2010-luvun alussa kestävä talous on laajentunut koskemaan ihmisiä. On ymmärretty, että eriarvoistuminen uhkaa kestävää taloutta. Hyvinvointia jakaantuu yhä erittäin voimakkaasti globaalisti ja Suomessakin on viitteitä siitä, että hyvinvointierot ovat kasvamassa. Nuorten syrjäytymisen torjunta on yhteiskunnallisen keskustelun keskipisteessä, tasavallan presidenttiä myöten. Samalla pohdimme yksilöiden arvojen muutoksia ja vapaa-ajan ja työn tasapainottelua.
Minä, 38-vuotias toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n elinkeinoasioiden päällikkö Espoosta, olen kiinnostunut kestävästä taloudesta kaiken tämän takia. Siinä yhdistyvät megatrendit, mutta myös yksittäiseen ihmiseen kohdistuvat toimet. Mikro kohtaa makron. Asioilla on aina monta puolta ja näkökulmaa, jotka on ratkaisuissa otettava huomioon.
Mitä tulisi tehdä haasteiden ratkaisemiksi? Kuunnellaan muita kurssilaisia ensin ja palataan asiaan sen jälkeen.