Syksyn 2011 ja kevään 2012 aikana osallistun Sitran koordinoimaan elinvoimafoorumiin, jonka teemana on Uusi demokratia. Oheinen kirjoitus on oma esittelyni ja avaukseni elinvoimafoorumin blogissa julkaistavaksi.
”Erään sosiaalisen median palvelun profiiliin olen kirjoittanut itsestäni – Antti Jogi Poikola: kunsultti, tutkija – avoin data, avoin yhteiskunta…”
Työskentelen Otavan Opistolla #nettikansa -verkoston verkostokätilönä, sekä omassa yrityksessäni avoimen datan konsulttina. Parhaimmillani olen sosiaalinen sillanrakentaja ja onnistun yhdistämään teknologista ymmärrystä vuorovaikutustaitoihin, huonoimmillani olen väliinputoaja, joka ei ymmärrä sen enempää ihmisiä, kuin tietokoneitakaan. Julkishallinnon tietovarantojen avoimuus (julkinendata.fi) ja pyöräilyn edistäminen kaupungeissa (kaupunkifillari.fi) ovat kaksi aluetta, joilla olen kehittänyt itselleni vahvaa asiantuntemusta. Ensiksimainittu on ammatillista ja jälkimmäinen enemmän kansalaisaktiivisuutta. Yhtähyvin olisi voinut käydä, että edistäisin pyöräilyä ammatikseni ja avointa dataa kansalaisaktiivina. Demokratianäkemykseni pohjautuu siihen, että arvostan asiantuntemusta riippumatta siitä, onko se ammatillista vai jotain muuta. Nähdäkseni myös asiantuntemus ja asian ajaminen eli lobbaaminen kulkevat käsi kädessä. Suurin osa asiantuntijoista joihin hallinto tukeutuu on lobbareita, eli heillä on myös mielipide siitä, miten heidän tuntemansa asian laita tulisi olla. Myös luottamushenkilön tai kansalaisaktiivien mielipide pohjautuu usein asian tuntemukseen.
Kontekstina kaupunki
Oma intohinomi tai kutsumukseni on tehdä kaupungeista parempia paikkoja elää. Kaupungeilla en tässä tarkoita minkään hallinnollisten rajojen määrittämiä alueita, vaan paikkoja, joissa ihmiset elävät vilkasta ja vuorovaikutteista elämää. Emotionaalisesti kaupungit kiehtovat ja rationaalisella tasolla allekirjoitan näkemyksen, että kaupunkien tulevaisuus määrittää pitkälti myös globaalin yhteiskunnan ja planeettamme tulevaisuutta niin hyvässä, kuin pahassakin. En tiedä, mistä tämä kutsumus juontaa juurensa. Olen toki syntynyt kaupungissa ja nautin urbaanista elämäntavasta, mutta ei minulla ole mitään maaseutuakaan vastaan. Päin vastoin, uskon, että toimivat kaupungit antavat tilaa myös elinvoimaiselle ja luonnonmukaiselle maaseudulle. Skenaario, josta minun olisi vaikea keksiä positiivista ajateltavaa olisi maailmanlaajuinen semi-urbaanius.
Tavoitteena yhdessä tekemisen demokratia
Edustuksellinen demokratia on liian ohutta kiinnostaakseen ihmisiä. Vaaleissa äänestäminen on, kuin pääsisi jatkuvasti elävässä jalkapallopelissä koskemaan palloon kerran neljässä vuodessa. Tämä on toki havaittu ja sen takia kaikki itseään kunnioittavat julkiset organisaatiot ovat asettaneet tavoitteekseen osallistumismahdollisuuksien lisäämisen. Osallistumisen tuloksia ei vielä osata systemaattisesti viedä mukaan asioiden valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Monesti tulee myös yllätyksenä, että osallistuminen myös edellyttää työtä kaikilta osapuolilta. Eräskin kaavoittaja valitteli, että kolmasosa hänen työajastaan menee jo nykyisin siihen, että pitää vastata erilaisiin lausuntoihin ja palautteisiin – jossain välissä pitäisi ehtiä tekemään niitä kaavojakin. Uusi demokratia on mielestäni enemmän tekemisen demokratiaa, kuin vain mielipiteilllä tai äänestämällä vaikuttamista. Näin on tapahduttava, jottei osallistuminen (tai demokratia ylipäätään) olisi vain resurssisyöppö lisävaihe asioden valmistelussa ja suunnitelmien toteuttamisessa. Tekemisen demokratiassa osallistuminen tuottaa enemmän suoria tuloksia, eikä vain vaatimuksia siitä, mitä jonkun muun pitäisi tehdä. Edustuksellinen demokratia ei katoa, sitä tarvitaan edustavuudensaavuttamiseen. Sen rinnalle tulee kuitenkin suoremman demokratian ja osallistumisen muotoja. Osallitumisesta tulee enemmän jatkuvaluonteista ja asioiden valmistelusta ja toteutuksestakin lähtökohtaisesti avointa. Asioista kiinnostuneet seuraavat, osallistuvat ja myös tekevät. Suoraan tekemisen demokratiaan eivät kaikki tule osallistumaan, aktiivisuuskuilu on todellisuutta ja sen takia edustukselliset muodot jatkavat rinnakkaineloa uuden demokratian kanssa.
(yhtenä) Keinona hallinnon avoin data
Tieto ei ole niukkuudesta kärsivä resurssi. Digitaalisessa muodossa tietoa jaettaessa sen määrä ei vähene, eikä laatu heikkene, vaan pikemminkin päinvastoin – mitä useampi jotakin aineistoa käyttää, sitä suurempi sen arvo on. Avoimella datalla tarkoitetaan aineistoja, joita kuka tahansa voi luvallisesti käyttää ja jakaa edelleen ja jotka ovat saatavilla koneluettavassa muodossa. Julkisen sektorin hallussa olevasta datasta osa on julkista ja osa on sensitiivistä. Luonnollisesti aineisto, joka ei ole julkista ei voi myöskään olla avointa. Toisin päin voisi olla, mutta siihenkin on vielä pitkä matka. Hallinnon datan avaaminen on yksi keino mahdollistaa toimintaa – myös suoraa tekemisen demokratiaa. Julkishallinnon datan avaamisella edistetään keskeisesti kolmea päämäärää: 1.) innovaatiotoimintaa ja digitaalisten sovellusten ja palvelujen kehittymistä 2.) hallinnon tehokkuutta ja 3.) läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Loistava esimerkki ensimmäisestä kategoriasta on Reittiopas.fi -palvelun avointa rajapintaa hyödyntävät erittäin suositut älypuhelinsovellukset. Hallinnon tehokkuus puolestaan syntyy siitä, että tietoa voidaan hyödyntää valmistelussa ja päätöksenteossa joustavammin eri viranomaisten välillä. Avoimen demokratian palvelut, kuten Kansanmuisti.fi, Pikkuparlamentti.fi ja Vaalilupausarkisto.fi pyrkivät tekemään hallinnon prosesseista läpinäkyvämpiä ja edistämään kansalaisten osallistumista. Datan visualisointi voisi ohjata poliittista keskustelua, esimerkiksi ”Suomen kansantaloudellinen elämänpuu” kertoo, mikä on bruttokansantuote ja verokuitti-palvelu tuo valtion budjetin henkilökohtaisemmalle tasolle. Nämä ovat hallinnon avoimen datan vasta ensimmäisiä sovelluksia läpinäkyvyyden ja demokratian saralla. Paljon on vielä keksimättä ja kehittämättä, mutta tulevaisuus on lupaava.
Avaus konkretian suuntaan
Yksi kaupunkeja, demokratiaa ja avointa dataa yhdistävä konkreettinen mahdollisuus on vuoden 2012 kunnallisvaalit. Uskon, että näyttävällä kunnallisdatan käytöllä vaalien yhteydessä saavutettaisiin positiivisia nytkähdyksiä eteenpäin kohti tulevaisuuden demokratiaa. Datan pohjalta saatettaisiin puhua hieman enemmän asioista, kuin vain ihmisistä. Vaalijournalismi saattaisi sisältää hieman enemmän datajournalismia ja nostaa keskusteluun tärkeitä teemoja, jotka eivät muutoin nousisi esille. Monilla ehdokkailla on jo luottamushenkilöhistoriaa kunnallisessa päätöksenteossa, se saatettaisiin kuntien päätösdatan kautta nousta enemmän esille. Vaikka julkishallinnon avoimesta datasta puhutaankin Suomessa paljon aina hallitusohjelmaa myöten, niin demokratian ja osallistumisen kannalta keskeisten kunnallisten tietovarantojen avautuminen laajasti ei ole vielä näköpiirissä lähiaikoina. Screen Scraping -tekniikalla on kuitenkin mahdollista saada nyt kuntien verkkosivuilla hajautetusti olevaa aineistoa koottua datajournalismin ja sovellukehityksen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi Openly Local -sivustolle on screen scrapattu massiivisesti Britannian eri kuntien talous- ja demokratia- (esim. luottamushenkilöitä) ja asianhallintadataa. Vastaavasti Australiassa toimiva Planning Alerts -sivustolle on screenscrapattu kuntien kaupunkisuunnitteludataa ja toteutettu palvelu, joka sijaintipohjaisesti ilmoittaa vireille tulevista uusista suunnitteluhankkeista tietyllä alueella. Datajournalismin verkoston sivuilla esitetty ”Datavaalit 2012” on ehdotus kunnallisvaaleihin tähtäävästä kunnallisidatan scrappaus- ja julkaisukokonaisuudesta, jonka ensisijaisena kohderyhmänä olisivat datajournalistit ja avoimen demokratian sovellusten kehittäjät.