Arvioitu lukuaika 3 min

Consume = 1. käyttää, 2. kuluttaa, 3. kalvaa, 4. syödä, 5. niellä, 6. tuhoutua, 7. tuhota

Kuva: Saana Säilynoja

Kirjoittaja

Antti Majava

taiteilija ja tutkija, BIOS-tutkimusyksikkö. Mustarinda-seura

Julkaistu

otsikon lähde sanakirja.org

Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n  tuoreimman osaraportin mukaan ihmisen rooli ilmaston lämpenemisen pääasiallisena aiheuttajana on 95-99% varmaa. Samassa raportissa globaalin lämpötilan nousun ennuste on nykykehityksellä 5 astetta ja Suomessa 8 astetta vuoteen 2100 mennessä. Raportti täydentää käsitystä siitä että ilmastonmuutoksen olemassaolosta ja ihmisen roolista sen aiheuttajana ei kannata kiistellä, vaan on aika ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin uhkaavan kehityksen pysäyttämiseksi.

Aikaisemmissa IPCC:n raporteissa sekä lukemattomissa muissa tutkimuksissa jo kahden asteen lämpötilan nousun on arvioitu aiheuttavan vakavia seuraamuksia. Viiden asteen lämpenemisen seuraukset ovat väistämättä katastrofaaliset. Ilmastonmuutos aiheuttaa eri skenaarioiden mukaan jopa 100 miljoonan ihmisen   kuoleman vuoteen 2030 mennessä. Ympäristöongelmat tekevät todennäköisesti talouskasvun mahdottomaksi ja elämää (siis myös taloutta) ylläpitävät ekosysteemit ovat vaarassa romahtaa jo lähivuosikymmeninä.

Ilmastonmuutos ja muut ympäristökriisit on arvioitu aikamme suurimmiksi haasteiksi. Ne kytkeytyvät monin tavoin sosiaaliseen ja poliittiseen todellisuuteen ja lisäävät mm. riskiä ydinonnettomuuteen tai konfliktiin. Ympäristöongelmien eskaloitumiseen ei ole kuitenkaan reagoitu tavalla joka loisi edellytyksiä uhkaavan kehityksen pysäyttämiselle.

Maailman ilmastopaneelin puheenjohtajan R.K.Pachaurin Helsingissä vuonna 2010 pitämän puheen ehkä keskeisin sanoma oli, että teknologinen kehitys ei enää riitä pelastamaan ihmiskuntaa ilmastonmuutoksen katastrofaalisilta seurauksilta. Tämän näkemyksen voi todeta oikeaksi tarkastelemalla viimeaikaisten globaalien toimien tehottomuutta. Teknologian ja sen taustalla toimivan tuotannon ja kulutuksen jatkuvan kasvun varaan rakentuvan talousajattelun puitteissa ei näytä olevan mahdollista välttää umpikujaa. Taloudellinen kasvu pohjaa edelleen pääosin uusiutumattomien luonnonvarojen ylikulutukseen. 

Teknologisen kehityksen rinnalla on käynnistettävä nopeasti laajamittaisia hankkeita muuhun kuin  kuluttamiseen pohjaavien kulttuuristen käytänteiden kehittämiseksi. Kyse on lopulta ihmiskuvan ja ihmiselämää koskevien ihanteiden muokkaamisesta planeetan rajoihin soveltuviksi. Meidän on tunnistettava abstraktiot jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen ja tuottettava tehokkaasti niille vaihtoehtoja.

Työtä ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Ympäristöliikkeiden lisäksi lähes kaikki uskontokunnat ovat painottaneet taloudellisen ja materiaalisen hyvän sijasta henkistä kasvua, sydämen sivistystä, vaatimattomuutta ja askeesia. Taiteen tuhansien vuosien mittainen traditio on samoin tukeutunut ei-materiaalisiin arvoihin. Tieteen perimmäisenä tehtävänä ei ole ollut taloudellisen toiminnan aktivointi vaan ihmiskunnan tietoisuuden kasvattaminen itsestään ja ympäristöstään. Suomen ja muiden johtavien sivistys- ja hyvinvointivaltioiden tehtävänä ei ole ollut materiaalisen kulutuksen maksimointi, vaan turvallisen, kestävän, demokraattisen ja tasa-arvoisen elinympäristön luominen ja ylläpitäminen.

Yhteiskuntamme voi edelleen toimia mallina muulle maailmalle, varsinkin kun havahdumme riittävän voimallisesti ekologisen kehityksen uhkaavuuteen. Suomella on loistavat mahdollisuudet toimia ongelmanratkaisijana ja tiennäyttäjänä kansainvälisessä politiikassa, joka tähtää tosissaan globaalin ympäristökatastrofin ehkäisyyn.

Suomessa kannattaisikin pikaisesti kutsua koolle maan johtavista asiantuntijoista ja yhteiskunnallisista vaikuttajista koostuva paneeli, jonka tehtävänä on löytää keinot jolla Suomi saadaan kansainvälisen ilmastopaneelin raportin esittämälle vähäisimmän lämpenemisen uralle. Maakohtaiset tavoitteet yhdistyvät toimintaan EU-tasolla ja globaaleissa elimissä. Paneeli ja sen ehdottamat toimenpiteet rakentavat suomibrändiä joka ei pohjaa tyhjänpäiväiseen tuotteistamiseen vaan maamme aidosti suurimpaan vahvuuteen: Kykyyn ymmärtää ympäristön, yhteiskunnan ja kansainvälisten suhteiden tosiasiat ja toimia niiden puitteissa kaikille osapuolille mahdollisimman hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi. 

Paneelin ensimmäisenä tehtävänantona voisi olla ilmaston lämpenemisen ja muiden ympäristökriisien turvallisuuspoliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kultuuristen seurausten mallintaminen. Tämän pohjalta voimme saada käsityksen siitä, mistä tässä ilmiössä todella on kyse. Tämä vaatii aikaa ja resursseja. Näyttöä on kuitenkin jo vähintään riittävästi ympäristökysymyksen priorisoimiseksi niin politiikassa ja turvallisuuselimissä kuin tieteessä ja taiteessakin. Valitettavasti kyse ei ole arkeamme sivuavasta reunahuomautuksesta, vaan elämämme perusteista.

Kirjoitus on osa Uusi turvallisuus -foorumin osallistujien blogisarjaa

 

Aihe

Uusi turvallisuus

Syksyllä 2013 Sitra kokosi 30 hengen poikkiyhteiskunnallisen joukon pohtimaan, mitä on tämän päivän ja tulevaisuuden uusi turvallisuus. Foorumi myös kokeili, kuinka uusia turvallisuushaasteita voidaan konkreettisesti ratkoa ja mahdollisuuksia edistää.

Kirjoittaja

Antti Majava

taiteilija ja tutkija, BIOS-tutkimusyksikkö. Mustarinda-seura

Julkaistu

Suosittelemme

Mistä on kyse?