sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Minulle on annettu suuri kunnia pitää juhlapuhe kaikkien tänään promootioon osallistuvien kunniatohtorien puolesta.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut olla mukana tässä hienossa juhlassa, jota ovat edeltäneet promootioon kuuluvat perinteikkäät ja symboliset mutta hyvin lämminhenkiset tapahtumat.
Juhlan keskellä on paikallaan sanoa muutama sana yliopiston ja koko ylimmän opetuksen ja tutkimuksen merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yksittäisten kansakuntien menestykseen tarvitaan monia tekijöitä, mutta historian kokemus osoittaa yhden kaikille yhteisen säännön. Voittajia ovat olleet ne, jotka ovat pystyneet nousemaan tieteen, tutkimuksen, korkeimman opetuksen ja teknologian edelläkävijöiksi. Tästä säännöstä ei ole poikkeuksia. Tuskin koskaan yliopistot ovat yhtä kovan haasteen edessä kuin nyt. Myös opetus, tutkimus ja osaaminen ovat avautumassa kansainväliselle kilpailulle. On hyödytöntä pohtia onko kehityksen suunta hyvä vai huono, niin vääjäämättä tulee käymään.
Suomen viime vuosikymmenten huikea menestystarina on perustunut kahteen strategiseen valintaan ja niiden tinkimättömään noudattamiseen.
Aloitimme jo 1960-luvun alussa taloudellisen integraation, jossa etenimme harkiten, mutta päättäväisesti niin, että tänään olemme yksi globalisaation suurimmista hyötyjistä.
Seitsemänkymmentäluvun lopulla lähdimme panostamaan uuteen teknologiaan ja myös sen suhteen pystyimme luomaan kansallisen yhteisymmärryksen. Sen ansiosta pystyimme useimpia muita maita paremmin hyödyntämään ne valtavat mahdollisuudet, joita erityisesti informaatioteknologian vallankumous toi tullessaan.
Olemme olleet onnekkaita, mutta olemme hyvin valmistautuneet menestykseen. Seuraavaksi meidän täytyy valmistautua kohtaamaan maailmanlaajuinen osaamiskilpailu. Siitä haasteesta selviytymisen etulinjassa ovat yliopistot. Niiden suorituskyvystä riippuu, jäämmekö altavastaajiksi vai nousemmeko haastajiksi.
Yhteiskunnallisten päätöksentekijöiden on annettava yliopistoillemme mahdollisuudet vastata haasteeseen. Yliopistot tarvitsevat autonomiaa, itsenäistä päätäntävaltaa, kyetäkseen tekemään juuri niitä asioita, joilla opetuksen ja tutkimuksen kansainvälinen kilpailukyky jatkossa varmistetaan. Uskon ja luotan suomalaisiin yliopistoihin. Ne kyllä menestyvät, jos niille annetaan mahdollisuudet menestyä.
Minulla on ilo kiittää Vaasan yliopistoa myönnetystä kunniatohtoruudesta ja toivottaa sekä yliopistolle että promotoiduille tohtoreille menestystä tulevaisuudessa.
Esko Aho