sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Hiihtoloman voi käyttää monella tavalla. Minut se vei Söuliin, Koreaan, jossa osallistuin maan suurimman sanomalehden Chosun Ilbon järjestämään Leadership and Change –konferenssiin.
Kävin edellisen kerran Etelä-Koreassa vuonna 1994 ja siitä lähtien maa on rajusti muuttunut. Se on tehnyt paljossa samaa kuin mekin: panostanut tutkimukseen ja tuotekehitykseen, uskonut globalisaatioon ja informaatioteknologiaan. Etelä-Korean saavutukset ovat vaikuttavia. Ne vain ovat jääneet Aasian jättiläisten, Kiinan ja Intian, varjoon.
Konferenssi kytkeytyi vahvasti maanantain 25.2. vallanvaihdokseen. Virkaan astuva uusi presidentti osallistui näyttävästi avajaistapahtumaan ja otti toisena päivänä erikseen vastaan foorumin ulkomaisia pääpuhujia.Uuden presidentin ja ylipäätään korealaisten isäntien kysymykset Suomen suhteen pyörivät koulutuksen sekä 90-luvun laman keskellä tehtyjen talousuudistusten ympärillä. Vaikka Etelä-Korealla on mennyt hyvin, uusi hallinto tajuaa uudistusten välttämättömyyden.
Teknologinen huippuosaaminen ja edistys ei yksinään riitä. Korean taloutta ja yhteiskuntaa rasittavat vanhoilliset ja hierarkiset toimintatavat. Vaikka korealainen koulu tuottaa PISA-vertailussa Suomen tasoisisa tuloksia, kehno kielitaito on yhä kehityksen este. Myös talouden rakenteet kaipaavat nopeita muutoksia. Tässä kaikessa mallia halutaan hakea myös Suomesta.
Kiinnostukseen on aihetta myös toisin päin. Etelä-Koreasta on nopeassa tahdissa kehittynyt maailman kenties verkottunein ja tietointensiivisin maa maailmassa. Informaatioteknologian hyödyntäjänä korealaiset ovat monella alalla selvästi Suomea edellä.
Mielestäni suomalaisten kannattaisi vastata myönteisesti korealaisten kasvavaan kiinnostukseen Suomea kohtaan. Siellä on menossa monia yksityisiä ja julkisia tietoyhteiskuntahankkeita, joista voisimme saada hyödyllistä oppia omien järjestelmiemme kehittämiseen.
Yhteydet Koreaan kaiken lisäksi paranevat ratkaisevasti kesäkuun alussa, kun Finnair avaa suoran lentoyhteyden Söuliin.
Sen lisäksi, että osallistuin puhujana konferenssin avajaisistuntoon, seurasin valtaosan muista tapahtumista. Anti oli mielenkiintoinen. Kaikkien puhujien – olivatpa he yritysjohtajia, poliitikkoja tai tutkijoita – yhteinen viesti oli se, että elämme Aasian vuosisataa. Sen taloudellinen ja poliittinen painoarvo kasvaa nopeasti, eikä aasialaisilla valtioilla ole tarkoitus tyytyä pelkästään teollisen valmistuksen kasvattamiseen. Ne haluavat ottaa haltuunsa johtoaseman myös uuden tiedon ja osaamisen tuottajina.
Edessä ovat Euroopan kannalta tuuliset ajat. Miten Aasian haasteeseen pitäisi vastata?
Konferenssissa esiintynyt John Naisbitt vastasi siihen kiinalaisen sananlaskun kautta: ”Kun tuuli yltyy, toiset ryhtyvät etsimään seinistä suojaa, toiset taas alkavat rakentaa tuulimyllyjä.”
Kuulijalle ei jäänyt epäselväksi, kumpaa vaihtoehtoa Naisbitt suositteli eurooppalaisten ja amerikkalaisten vastaukseksi Aasian rynnistykseen.