archived
Arvioitu lukuaika 3 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Hei, me muututaan!

Kirjoittaja

Harry Edelman

Professori, arkkitehti, EDELMAN Group Oy Ltd

Julkaistu

Ostin uuden astianpesukoneen. Varmistelin myyjältä koneen olevan varmasti A-energialuokkaa. Myyjä totesi näin olevan. Samaan hengenvetoon hän vakuutteli sähkön hinnan merkityksettömyyttä, koska sähkö on Suomessa niin halpaa! Olisiko suuren kodinkoneketjun megamyymälän henkilöstökoulutuksella keskeinen rooli pyrkiessämme kohti energiatehokkuutta? Pitäisikö sähkön hinta kolminkertaistaa viiden vuoden määräajaksi ohjaten tuotto energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiaratkaisujen edistämiseen?

Kyseisen kodinkoneliikkeen naapurissa sijaitseva Turun Skanssin kauppakeskus suunnittelee aurinkoenergian hyödyntämistä kauppakeskuksen omiin tarpeisiin – lähinnä viilennykseen. Syöttötariffin puuttuessa ja alhaisen sähkön hinnan vallitessa sähköä ei kannata tuottaa kuin omaan käyttöön.  Yhtälö merkitsee rakennettavan aurinkoenergiajärjestelmän mitoittamista mahdollisimman tarkasti vain omiin tarpeisiin, jolloin merkittävän muutoksen aikaansaaminen energiatuotannossa vaikeutuu entisestään.

Yksilöiden ja organisaatioiden toiminnan muuttuminen on avainkysymys pyrkiessämme kohti hiilivapaata ja energiatehokasta yhteiskuntaa. Organisaatiot, sekä yksityiset että julkiset, ovat portinvartijoita myös uusien toimijoiden markkinoille pääsyssä. Helsingin Sanomat uutisoi hiljan kansalaisten tuulivoimalasta Kemissä. Sumituuli Oy:n voimalaitos saatiin viimein rakenteille. Hanke uhkasi kaatua Kemin Energian aikoessa laskuttaa siirtojohdosta noin miljoona euroa.  Energiamarkkinaviraston toimenpiteiden jälkeen hintaa tarkistettiin vajaaseen 100 000 euroon.

Merkittävän muutoksen toteutuminen hidastuu ja osin jopa estyy kokonaan, mikäli ”vanhat organisaatiot” eivät tarkastele toimintatapojaan ja liiketoimintaansa uudelleen. Esimerkiksi Ruotsissa puurakentaminen on käynnistynyt pitkälti perheyritysvetoisesti suurten monikansallisten rakennusyritysten seuratessa sivussa, jopa vältellen puurakentamista. Tarvitsemme muutosta käynnistäviä ja suojelevia organisaatioita, jotka usein joutuvat taistelemaan muutosvastarintaa ja totuttujen tapojen puolustuslinnakkeita vastaan.

Lähtökohtana on kansallinen intressi, joka edistää myös maailmanlaajuista hyvinvointia ja kestävyyttä – ja kilpailukykyä. Julkisella sektorilla, erityisesti kaupungeilla, on avainrooli kestävän rakentamisen ja hiilivapaan yhteiskunnan edistämisessä. Yksityisen sektorin toimijoiden sinnikäs yritteliäisyys on kuitenkin välttämätöntä, esimerkkinä vaikkapa Kemin tuulivoimahanke.

MIT:n Sloan School of Management toteutti vuotuisen yritysjohdon kyselyn koskien yritysten muutosta pysyvästi kohti kestävän kehityksen toimintastrategiaa (MITSloan Management Review, Research Report, 2012). Yritysten osalta kestävän kehityksen on ottanut pysyvästi agendalleen eksponentiaalisesti kasvava joukko 90-luvun alusta. Olemme lähellä murrospistettä, paradigmamuutosta.

Kansainvälisessä kyselyssä toimialoista ainoastaan kaksi, konepajateollisuus ja rakentaminen, katsoivat kestävän kehityksen merkityksen vähentyneen. Rakentamisen osalta muutos huonompaan suuntaan oli merkittävämpi.  Tulos on huolestuttava samalla kun rakennusteollisuus katsoi kilpailukyvyn merkityksen kasvaneen. Tulosten perusteella kestävää kehitystä ei koettu merkittävänä kilpailukeinona.

Tutkimustulokset olivat sikäli lohdullisia, että kaikkien muiden toimialojen johtajat olivat eri mieltä. Rakentamisen asiakkaat äänestävät jaloillaan ja pakottavat menestyvät rakennusyritykset muutokseen. Muutos ei ole ainoastaan välttämätön vaan suuri mahdollisuus.