blogit
Arvioitu lukuaika 10 min

Joskus piipittäminenkin huomataan

Kirjoittaja

Ossi Kuittinen

Johtava asiantuntija, Liiketoiminnan kehitys ja rahoitus

Julkaistu

Mitä voi yksittäinen järjestelmän ulkopuolinen ihminen tehdä EU-politiikoiden suhteen? Vuosia takaperin olen ihmetellyt mihin ne Euroopan ICT-tutkimusmäärärahat katoavat ja yritellyt kysellä strategian perään; missä ovat uudet kasvuyritykset ja työpaikat? Esko Ahon avulla pääsin samaa viestiä viemään virallisempiin arviointiraportteihin mm. kuudennen puiteohjelman evaluoinnin yhteydessä. Raportit tuntuivat hukkuvan johonkin ja korvaavia toimenpiteitä ei näkynyt.

Keväällä 2010 sain kuulla yllättäviä vinkkejä siitä, että minua on ehdotettu IST Advisory Groupiin, joka neuvoo strategisella tasolla EU-omissiota tietoyhteiskuntatutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa (ICT R&I), johon EU käyttää pari miljardia euroa vuositasolla. Nyt kun piipitys on huomattu, on hyvä käydä läpi taustoja ja tunnelmiani sekä avata keskustelulle alustavia tavoitteitani ko. työskentelyssä. Voisiko nyt saada jotain muutoksia itse järjestelmäänkin?

Eurooppa pärjää vain avoimella ja ihmislähtöisella innovaatiopolitiikalla globaalissa taloudessa. Avoimen yhteiskunnan pelastaa avoin infrastruktuuri ja avoin data. Tässä kehityksessä Suomessa on mahdollisuus nousta edelläkävijäksi; esim. tietoyhteiskuntastrategiassa avoin data on kulmakiviä – kts. www.julkinendata.fi. Toinen tavoiteltava asia on kokeilujen ja itseohjautumisen lisääminen. Vain rohkeilla ja runsailla kokeiluilla löytyy se uusi tulevaisuutemme toimintatapa ja sitä tukeva teknologia. Demokraattinen perinne ja pyrkimys tasa-arvoon ovat EU:n vahvuuksia. Heikkoudeksi ne kuitenkin voivat muuttua, mikäli pyrkimyksessä edetään tasapäistämiseen asti. Meidän on syytä käyttää hyväksi tätä vahvuuttamme globaalissa kilpailussa muita, vähemmän inhimillisiä arvoja korostavia yhteiskuntia vastaan.

Avoimena yhteiskuntana Euroopan kannattaa hyödyntää diversiteettiään ja ihmiskeskeistä perinnettään. Avoimuus ja yksinkertaiset rakenteet mahdollistavat uudet innovaatiot ja monimuotoisuuden yhteiskunnassa. Tässä kehityksessä uudet ihmislähtöiset systeemiseen muutokseen tähtäävät toimintamallit ovat ydintä. Systeemisessä toiminnassa kaikki systeemin osat (kansalaisyhteiskunta, teollisuus ja hallinto) pyrkivät samankaltaisiin tavoitteisiin. Tässä muutoksessa hallinnon tehtävä on mahdollistaa ja yksinkertaistaa niin innovaatio- kuin tuotantotoimintaa. Pääperiaatteena on muuttaa ohjaava regulaatio riskiä sietäväksi ja ihmiskeskeiseksi nykyisen kontrolloivan hallintokeskeisyyden sijaan. Avoimet rajapinnat ja avoin julkinen data mahdollistavat innovaatiodemokratian ja palvelujen monimuotoisuuden.

Olisi todella hienoa, jos kokeileviin ja avoimeen arkkitehtuurin perustuviin kehityshankkeisiin satsattaisiin huomattavasti enemmän Suomessa. Olen suositellut sitä tietä jo pitkään EU komissiolle ja nyt on aika kypsynyt kokeilla suunnan muutosta. Uskoisin, että valintani komission ICT RD&I Advisory Boardiin perusteena on ollut Suomen panostus ICT-tutkimukseen ja erityisesti avoimen innovaatiopolitiikan puolesta puhuminen ja sitä tukevat kokeilut. Lisäksi Sitra innovaatio-organisaationa on arvostettu ja voi olla tiennäyttäjä uusissa toimintamalleissa.

Vain lisäämällä ihmisten ja ideoiden liikkumista so. varianssia (kokeilujen määrää) pystymme löytämään uudet ratkaisut kaaoksen keskeltä.

 

Tämä blogi on siirretty osoitteesta blogi.www.sitra.fi 13.7.2011. Aikaisemmat kommentit:

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
23. kesäkuuta 2010 18:10 by Helge V. Keitel *2

Ossi, kirjoitat: ”Avoimuus ja yksinkertaiset rakenteet mahdollistavat uudet innovaatiot ja monimuotoisuuden yhteiskunnassa. Tässä kehityksessä uudet ihmislähtöiset systeemiseen muutokseen tähtäävät toimintamallit ovat ydintä.”

Tähän asti kansalaiset ovat olleet ihannedigiyhteiskunnan alamaisia ja torppareita. Ihmislle on tarjottu ”connecting people, mobiiliyhteyttä, isdn:ää, tupla isdn:ää, adsl:ää, mokkulaa ja kuitua. Horisontissa häämöttää huippunopea kuituyhteys.

Kaikki tähänastinen viittaa keskitettyyn jakeluun. Nettihyvää tulee jostain mäkitupalaisen tölliin tai kerrostaloasukkaaan asuntoon. Tulevaisuuden hahmotelmissakin on laajentunut viihteen jakelu.

Minun tietoyhteiskuntani on vuorovaikutteinen. Se on enemmän kuin palautekanava telkkarin viihdeohjelmaan. Näen sen idealistisena kansalaisyhteiskuntana, jossa kansa ottaa vallan hierarkioilta ja institutioilta.

Olemme vielä kaukana siitä, mutta Suomella on mahdollisuus tällaisessa mallissa. Kiinalaisilla ei ole mitään saumaa ja amerikkalaiset ovat liian riippuvaisia brändeistä ja johtavista kommentaattoreista.

Suomella on varaa uida vastavirtaan montakymmentä vuotta. Pohjoismaista voi tulla kilpailijoita, mutta kaikki muut ovat niin keskiluokkaistuneita, ettei meidän alkukantaiseen sauna-sibelius-terva yhteisöllisyyteen ole kansallisia mahdollisuuksia.

Ollaan rohkeasti erilaisia ja asemamme maailmalla voi jälleen vahvistua. Avoimuus yhdistettynä yhteisöllisyyteen on vahvaa kamaa. Pelataan sillä. Suurilla ei ole siihen varaa, eikä keinoja.

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
26. kesäkuuta 2010 13:59 by Tuija Hirvikoski *2

Toivottavasti EU tai edes Suomi kuulee viestisi. Itseohjautuvien, bottom up innovaatio- ja bisnessekosysteemien kehittyminen edellyttää avointa tiedon virtaa top down projektien rinnalle tai sijaan. Lisäisin etuihin vielä sen että avoimmuus edistää myös sosiaalisten innovaatioiden syntyä; kaikki hyvä ei ole kaupallista toimintaa ja usein kaupallistaminen edellyttää sosiaalisten innovaatioiden syntyä.

Innovaatio vaatii tuhansittain ideoita, ideat perustuvat avoimeen tiedon virtaan!

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
28. kesäkuuta 2010 14:37 by Timo Järvensivu *2

Ossi, hyvä kirjoitus – piipittäminen kannattaa ja toivottavasti ajatuksesi otetaan jatkossakin vakavasti.

Pidän ajatuksistasi, mutta kiinnittäisin vielä huomiota termiisi ihmiskeskeisyys. Kirjoitat, että ”Pääperiaatteena on muuttaa ohjaava regulaatio riskiä sietäväksi ja ihmiskeskeiseksi nykyisen kontrolloivan hallintokeskeisyyden sijaan.”

Tämä on hyvä tavoite – ihmisten vapaat toimintamahdollisuudet ja itsensä toteuttaminen ovat tärkeitä hyvän tulevaisuuden ja hyvän elämän mahdollistajia.

Mutta pieni kriittinen huomio on paikallaan: ihmiskeskeisyys on tavallaan juuri se arvopohja, joka on vienyt meidät ilmastokriisin partaalle. Olemme olleet ehkä liian ihmiskeskeisiä, ja unohtaneet kunnioittaa luontoa ja ympäristöä. Olemme olleet ehkä liian ”nykyihmiskeskeisiä”, jolloin olemme unohtaneet ottaa huomioon tulevat ihmissukupolvet.

Ossi, luen rivien välistä, että sinunkin tavoittelemassasi avoimessa ja kokeilevassa yhteiskunnassa kunnioitetaan luontoa, ympäristöä sekä tulevia sukupolvia. Hyvä näin.

Selvyyden vuoksi kuitenkin vielä kysyisin, että miten mahdollistamme sen, että ihmiskeskeisyyttä ja avointa innovointia tuetaan niin, että ihmiset valitsisivat vapaasta tahdostaan sellaisia valita toimintasuuntia, jotka arvostavat ”ei-itsekeskeisiä” asioitakin, eli ympäristöä, luontoa ja tulevia sukupolvia? Miten saamme avoimen innovaatiotoiminnan tukemaan näitä hyviä tavoitteita, jottei toiminnastamme tulisi ”liiankin” ihmiskeskeisiä?

Em. kysymyksessäni toki teen jonkinlaista yksinkertaistusta siinä, että samaistan ihmiskeskeisyyden osittain atomistiseen yksilökeskeisyyteen, jotka kuitenkin ovat eri asioita. Mutta yhtä kaikki: miten pääsemme nykyisenkaltaisesta itsekeskeisestä ihmiskeskeisyydestä kohti tulevaisuuden ”post-ihmiskeskeisyyttä”?

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
28. kesäkuuta 2010 14:52 by Ossi Kuittinen *2

Timo, kiitos palautteesta. Olet ihan oikeassa ihmiskeskeisyys on harhaanjohtava, jos se ei sisällä luontoa jossa ihminen on vain osatekijä. Mikä olisi sana joka kuvaisi tämän tasapainotilan luonnon ja (ihmisen luoman) kulttuurin välillä?

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
29. kesäkuuta 2010 13:14 by Timo Järvensivu *2

Ossi: Ihmiskeskeisyys on minusta toisaalta ihan hyvä termi, kunhan vältämme redusoimasta tätä termiä individualistiseksi ja luontovastaiseksi ihmiskeskeisyydeksi.

Yksi vaihtoehto voisi olla ”hyvinvointikeskeisyys”. Hyvinvointi laajasti käsitettynä voidaan ajatella pitävän sisällään ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin, vaikka  hyvinvointi usein määritelläänkin lähinnä ihmisten hyvinvointina (ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi).

Mutta esimerkiksi Martha Nussbaum on tarkastellut eri toimintamahdollisuuksia/-kykyjä, joita yhteiskunnan pitäisi tarjota vapaille ihmisille.

Nussbaumin kymmenen toimintamahdollisuuden listalta löytyy myös luontoon ja ympäristöön viittava toimintamahdollisuus: ”Being able to live with concern for and in relation to animals, plants, and the world of nature.”

Lähde esim: http://en.wikipedia.org/wiki/Capability_approach

Tässä kopioituna em. lähteestä Nussbaumin hyvinvointimahdollisuuksien lista:

”The ten capabilities Nussbaum argues should be supported by all democracies are:

  1. Life. Being able to live to the end of a human life of normal length; not dying prematurely, or before one’s life is so reduced as to be not worth living.

  2. Bodily Health. Being able to have good health, including reproductive health; to be adequately nourished; to have adequate shelter.

  3. Bodily Integrity. Being able to move freely from place to place; to be secure against violent assault, including sexual assault and domestic violence; having opportunities for sexual satisfaction and for choice in matters of reproduction.

  4. Senses, Imagination, and Thought. Being able to use the senses, to imagine, think, and reason—and to do these things in a ”truly human” way, a way informed and cultivated by an adequate education, including, but by no means limited to, literacy and basic mathematical and scientific training. Being able to use imagination and thought in connection with experiencing and producing works and events of one’s own choice, religious, literary, musical, and so forth. Being able to use one’s mind in ways protected by guarantees of freedom of expression with respect to both political and artistic speech, and freedom of religious exercise. Being able to have pleasurable experiences and to avoid non-beneficial pain.

  5. Emotions. Being able to have attachments to things and people outside ourselves; to love those who love and care for us, to grieve at their absence; in general, to love, to grieve, to experience longing, gratitude, and justified anger. Not having one’s emotional development blighted by fear and anxiety. (Supporting this capability means supporting forms of human association that can be shown to be crucial in their development.)

  6. Practical Reason. Being able to form a conception of the good and to engage in critical reflection about the planning of one’s life. (This entails protection for the liberty of conscience and religious observance.)

  7. Affiliation.

        1. Being able to live with and toward others, to recognize and show concern for other humans, to engage in various forms of social interaction; to be able to imagine the situation of another. (Protecting this capability means protecting institutions that constitute and nourish such forms of affiliation, and also protecting the freedom of assembly and political speech.)

        2. Having the social bases of self-respect and non-humiliation; being able to be treated as a dignified being whose worth is equal to that of others. This entails provisions of non-discrimination on the basis of race, sex, sexual orientation, ethnicity, caste, religion, national origin and species.

  8. Other Species. Being able to live with concern for and in relation to animals, plants, and the world of nature.

  9. Play. Being able to laugh, to play, to enjoy recreational activities.

10. Control over one’s Environment.

        1. Political. Being able to participate effectively in political choices that govern one’s life; having the right of political participation, protections of free speech and association.

        2. Material. Being able to hold property (both land and movable goods), and having property rights on an equal basis with others; having the right to seek employment on an equal basis with others; having the freedom from unwarranted search and seizure. In work, being able to work as a human, exercising practical reason and entering into meaningful relationships of mutual recognition with other workers.”
# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
21. heinäkuuta 2010 13:33 by Suvi Kemppainen *2

Ossi, raikas kirjoitus – toivoisin ajatustesi läpimenoa kuntakentällä, jossa Suomen hyvinvointipalvelut pääasiassa ihmisille annetaan. Kirjoitat: ”Pääperiaatteena on muuttaa ohjaava regulaatio riskiä sietäväksi ja ihmiskeskeiseksi nykyisen kontrolloivan hallintokeskeisyyden sijaan.” Ajatus on kaunis, mutta regulaation määrälle ja monimutkaistumiselle ei näytä loppua tulevan. Meille juristeillehan se tietää loputonta työsarkaa, mutta lainkuuliaisen viranhaltijan näkökulmasta- kansalaisesta nyt puhumattakaan – hallinnon taakka ei näytä kevenemisen merkkejä. Kansallinen regulaatiotyylimme oli vielä selkeää verrattuna EU:n direktiiviviidakkoon.

Mutta periksi ei anneta. Viime kädessä lainsäädäntö ei koskaan ole este (kustannus)tehokkaalle, riskiä sietävälle, ihmiset huomioon ottavalle hallinnolle.

Kysymys on siitä, miten lakia sovelletaan: asenteista ja koko toimintakulttuurista.

Aivan kuten sanoit, kokeilemalla oppii – palkitkaamme siitä. Sallikaamme myös epäonnistumisenkin mahdollisuus, siinä jos missä piilee muutoksen siemen.

# re: Joskus piipittäminenkin huomataan
17. syyskuuta 2010 14:37 by ossi kuittinen *2

Suvi – kiitos kommenteistasi. Niin siitä regulaatiosta: Yksi teema on aika keskeinen so. ihminen että omistaa tietonsa tulee esille lähes kaikilla tietoyhteiskunnan alueilla. Ihminen kuluttajana ja kuntalaisena jne, voisiko olla hyvä että kuluttaja omistaa (kulutus)tietonsa ? Esim. terveydenhuollon alueella oikeuskansleri on tämän periaatteen takana ja tuntuu siltä että systeemiset muutokset vaativat tämän periaatteen toteuttamista ja se voisi antaa uusille bisneksille  kasvumahdollisuuksia.