Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta: Valtion konsernijohdon haastava mutta mahdollinen tehtävä.

Valtioneuvoston perustamisesta tuli kuluneeksi 200 vuotta perjantaina 2.10.2009 (www.1809.fi). Eipä taida olla Suomessa olemassa yhtä kokeneita organisaatioita. Paljon on ehtinyt matkan varrella tapahtua noista päivistä. Silti on hieman yllättävääkin, kuinka jotkut keskeiset valtioneuvoston ja siihen kuuluvien ministeriöiden johtamis- ja valmistelukäytännöt ovat säilyneet läpi ajan. Monet käytännöistä kiteytyvät nk. rootelimalliin, jonka mukaan kunkin ministeriön ministeri ja virkamiehet hoitavat omalle tontille ja vain sille kuuluvia tehtäviä. Toisen rooteliin kohdistettavien sallittujen ja kiellettyjen kysymysten raja on kaikille selvä. Henkilötasolle määritellyt esittelijävastuut ja –valtuudet toimivat rootelimallin vakuutena.

Vuoden 2010 joulukuussa voidaan rootelimallin ongelmat kiteyttää OECD:n (2010) arviointiraporttia siteeraten kolmeen: 1) yhteisen tahtotilan puuttuminen; 2) rajoittunut horisontaalinen yhteistyö ja 3) poliittis-strategisten tavoitteiden, tulosohjauksen ja budjettikehyksen erillisyys. Mutta miten rootelimalli toimii maailmassa, jonka dynamiikka ei perustu instituutiopohjaisiin siiloihin vaan niiden väleissä syntyviin ja liikkuviin ilmiöihin, joihin liittyy usein ”kinkkisiä ongelmia” (wicked problems)?

Valtiokonsernin johdossa toimivalla valtioneuvostolla on vaativa tehtävä erilaisten toimintapolitiikoiden johtamisessa, lainsäädännön ylläpitämisessä ja kehittämisessä sekä julkisten palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa. Näin merkittävästi koko yhteiskunnan kehittämiseen vaikuttavan toimijan osalta on erittäin tärkeä kysymys, miten sen toimintaa johdetaan kokonaisuutena.

Yksi mahdollinen ratkaisu sekä instituutio- että ilmiölähtöisyyden huomioimiselle on jäsentää valtioneuvosto ja sen ohjauksen piirissä oleva toiminta yhtenäisenä valtiokonsernina. Konsernimalli sisältää sekä vertikaaliset rootelit että horisontaaliset ilmiöt. Konsernimallin yleiset kysymykset liittyvät siihen, mikä on valtiokonsernin toiminnan perusta (perustehtävä, tavoitetila, arvoperusta); missä toiminnoissa valtiokonserni on mukana (valtion tehtävä ja vastuut) sekä miten konserniin sisältyvät toiminnot integroidaan toiminnallisesti keskenään (yhteistyötä yli rootelirajojen).

Ensi kevään eduskuntavaalit ja sitä edeltävä, toivottavasti moniääninen keskusteluprosessi toimii parhaimmillaan keskeisenä yhteiskunnassa vaikuttavien ilmiöiden tulkinta-areenana. Tuleva hallitus saa ja joutuu kiteyttämään omat prioriteettinsa suomalaisen yhteiskunnan kehittämisagendaksi vuodesta 2011 ainakin neljäksi vuodeksi eteenpäin, monessa kohtaa pidemmällekin. Prioriteettien valinta kulminoituu hallitusneuvotteluiden myötä syntyvään hallitusohjelmaan sekä edelleen sitä täsmentäviin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.

Ilmassa on paljon epävarmuutta ja epäselvyyttä. Tulevaisuus on jälleen kerran tehtävä itse. Valtiokonsernin johdossa toimivan hallituksen haasteena on luoda uskottava tarina tulevaisuuden tavoitetilasta. Tuleva hallitusohjelma ja sitä täsmentävät linjaukset sisältävät valtion konsernistrategiana näkemyksen yhteisestä tahtotilasta, priorisoiduista politiikkateemoista ja tavoitteista sekä näiden mukaisista resurssien kohdentamisesta. Hyvin suunniteltu on kuitenkin vielä kokonaan tekemättä. Hallitus tarvitsee uusia eväitä valtiokonsernin johtamiseen ja toimeenpanokyvyn vahvistamiseen. Valtion konserniohjauksen olemassaolon perusta on hallitusohjelma ja sitä täsmentävät tavoitteet ja toimenpiteet, jotka muodostavat valtion konsernistrategian. Uuden ajan valtion konserniohjaus voi mahdollistaa pääministerin johtaman hallituksen käytössä olevana toimintamallina poliittis-strategisten tavoitteiden mukaisten vaikutusten tehokkaan aikaansaamisen. Löytyykö tulevalta hallitukselta näkemystä ja tahtoa aloittaa uusi luku valtioneuvoston tulevaan historiankirjoitukseen?

Seppo Määttä

Toimitusjohtaja, osakas

Talent Partners Public Consulting Oy

seppo [dot] maatta [at] talentpartners [dot] fi