Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Teppo Turkki

Julkaistu 18.09.2015

Kaipaako kukaan ajelehtivaa Suomea?

Vielä muutama vuosi sitten Suomesta puhuttiin maailmalla seuraavana ”supermallina”. Nyt tilanne on toinen, kirjoittaa Teppo Turkki.
Kirjoittaja
 
Teppo Turkki

Vielä muutama vuosi sitten Suomesta puhuttiin maailmalla seuraavana ”supermallina”. Nyt tilanne on toinen, kirjoittaa Teppo Turkki.

Seisoin maanantaina puolen päivän lounasaikaan kadunkulmassa Wan Chailla Hongkongissa. Katselin lounaalle rientävien ihmisten loputonta flowta, tätä aasialaisten draivia eteenpäin. Olin koko viikonlopun seurannut pelonsekaisesti Suomen nykykehitystä, joka on vakava, Aasiasta nähtynä lähes absurdi. Täällä idässä maailma etenee lujaa, ja koko ajan eteenpäin. Kilpailu on täällä hyperkilpailua, mutta ilmapiirissä on kova tekemisen ja työn meininki.

Mielessäni oli viikonlopun keskustelu yhden kollegani kanssa brittilehti Guardianin taide-esseisti Jonathan Jonesin heinäkuisessa kirjoituksesta, jossa hän lakonisesti totesi, että Eurooppaa ilman Suomea ei ole mitenkään vaikeaa kuvitella. Mutta, Jonesin mukaan, Eurooppa ilman Kreikkaa ei olisi enää Eurooppa. Kreikka on kulttuurisen perintönsä kautta Euroopalle sen elävä symboli. Eurooppa tarvitsee kaikkea, mitä kreikkalaisuuden perintö arvoina ja ideaaleina edustaa (the Guardian 13.7.2015).

Miten Suomi on ajautunut nykyiseen jumiinsa? Kauempaa katsottuna Suomi tuntuu ajelehtivan, oikeastaan hiipuvan etäämmälle, hämärämpään pohjoiseen, koilliseen. Siis se Suomi, joka vielä kaksi ja puoli vuotta sitten oli The Economist -lehden mukaan muiden pohjoismaiden rinnalla maailman seuraava ”supermalli”. Ja josta maailman poliitikkojen niin oikealta kuin vasemmalta olisi tuolloin pitänyt ottaa oppia (The Economist 2.2.2013). Pohjoismaathan selättivät 1990-luvun laman ja ovat mallivaltioita siinä, miten uudistaa julkinen sektori ja miten tehdä valtiosta tehokkaampi ja ketterämpi.

Hotellissa myöhäisillan nopea kierros kansainvälisen median sivuilla piirtää viime aikojen Suomesta apaattista kuvaa: neljän vuoden lama, Anders Borgin raportti (”Finland is in very, very deep trouble”, Financial Times 11.3.2015), Hurstin leipäjonot, kilpailukykyongelmat, hiljaisuus entisen Nokian sydämen, Salon työttömien kaduilla, suurten ikäluokkien eläköityminen, Standard & Poor’sin luottoluokituksen pudottaminen, populistinen politiikka – kaikki viime aikojemme uutiskuvat on kirjattu tarkkaan kansainvälisen lehdistön muistiin.

Jos brittiesseisti Jones voi kuvitella ongelmitta Euroopan ilman Suomea, kaipaako kukaan muualla maailmassa Suomea? Aasiassa? Idässä ihmisten oleminen, tekeminen, onni, eläminen, työ ja tulevaisuus pitävät jotenkin rakenteellisesti sisällään talouden, rahan ja kaupan. Yrittäminen ja talous ovat Aasiassa kuin ilma, jota hengitämme. Ilman toimivaa taloutta, menoa eteenpäin ei esimerkiksi Hongkongissa olisi tulevaisuutta eikä ilman resursseja menestystä, elämää. Kilpailu, kauppa ja taloudessa pärjääminen draivaavat näitä Wan Chain nopea-askeleisia lounaalle säntääviä ihmisiä. Vahvistimen nupit on käännetty kaakkoon, yrittäminen on aasialaisten DNA:ssa.

Mihin itä ja Aasia Suomea tarvitsisi? Luultavasti ei mihinkään. Ellemme sitten itse suomalaisina rakenna ja kirjoita tarinaamme maailmalle, ellemme tule aktiivisesti esimerkiksi tänne itään, pyri osaksi Aasian talouden draivia ja narratiivia, piirrä suomalaista osaamistamme palaseksi näiden Wan Chain ihmisten tulevaisuutta.

Viikon varrelta -kirjoitukset vetävät yhteen ajankohtaiset puheenaiheet Sitran strategia- ja tutkimustiimissä. Viikon varrella kirjoitukset löytyvät kootusti täältä.

Mistä on kyse?