sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kasvavien kaupunkiseutujen maankäytön kehitystä ei ole pystytty riittävästi ohjaamaan nykyisillä keinoilla. Asumisen, kaupan ja työpaikkojen hajaantuminen on jatkunut vuosikymmeniä ja maankäytön tehokkuus on laskenut aiheuttaen kasvavia kustannuksia ja hiilipäästöjä. Tarvitaan uusia keinoja vahvistamaan sinänsä hyvää kaavoitusjärjestelmäämme.
Suomi ei ole hajautuvassa kehityksessään ainutlaatuinen maailmassa. Maailmalla on esimerkkejä yhdyskuntarakenteen ohjaamisesta meille uusilla keinoilla. Muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa on käytössä yksinkertainen maankäytön ohjausmekanismi, jota voisi kutsua taajaman kehitysvyöhykkeeksi tai kaupungin kasvun rajaksi (Urban Growth Boundary). Kyseessä on maankäytön suunnittelun työkalu, jolla ohjataan taajaman kasvun etenemistä hyvässä järjestyksessä. Se on yksinkertainen ”elävä” viiva kartalla, taajaman ja maaseudun raja. Konsepti luotiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa Oregonissa. Sitä sovelletaan siellä edelleen osana Metro 2040 Growth Concept -hanketta. Portland on yksi yhdyskuntarakenteen ohjaamisen menestystarinoista. Portlandin malli on laajasti käytössä myös Kaliforniassa. Australiassa se on osa laajaa Melbourne 2030 -ohjelmaa.
Motiivina konseptin kehittämiselle ovat olleet mm.
– kaupan ja liiketoiminnan elinvoimaisuuden säilyttäminen kaupunkikeskustoissa
– kehityksen ennustettavuus liike-elämän edellytysten varmistamiseksi
– infrastruktuurien kustannustehokkuuden parantaminen
– julkisen liikenteen saavutettavuuden parantaminen
– yhdyskuntien identiteetin vahvistaminen
– maankäytön hajoamisen estäminen sekä
– järjestelmällisen kasvun hallinta.
Vahvistaisiko ”kasvun raja” suomalaista järjestelmää? Rajan asettamista helpottaa Suomessa kaavoituksen hyvä tilanne ja toimivat suunnitteluprosessit. Meillä on myös kaavoitusjärjestelmässä kehitysvyöhykemalli. Jos voidaan asettaa aseman seudun ympärille kehitysvyöhyke, voitaisiinko asettaa kaupunkiseudun ympärille kehitysvyöhyke seuraavaksi viideksi vuodeksi. Viiva, jota ei rakentamisella ylitetä. Tai jos ylitetään, niin sen ulkopuolella ei tarjota kaikkia palveluja ja täytetään erityisvaatimuksia esim. energiatehokkuudessa. Tämä ohjaisi järjestelmälliseen kasvuun ja rakenteen tiivistämiseen. Kasvun rajan ei tarvitse olla staattinen mekanismi, vaan sitä voidaan tarkistaa aika-ajoin. ”Viiva” olisi täydentävä määräys seudullisessa yleiskaavassa tai maakuntakaavassa. Olisiko tässä työkalu myös Suur-Helsingin metropolipolitiikkaan.