Kuva: Niina Rodionoff/ Opetushallitus

Julkaistu 12.12.2017

Koulutus on tulevai­suuden enna­kointia

Tulevaisuusajattelu istuu koulutuskentälle luontevasti. Kuitenkin ennakoinnin metodeja ja tulevaisuusajattelua hyödynnetään kouluissa tai työpaikoilla jokseenkin vähän. Miksi?
Kirjoittaja
Asiantuntija, Viestintä, Sitra
Heli Nissinen luotsaa Sitran koulutustiimin viestintää.

”Koulutus on aina tulevaisuuden ennakointia.”

Näin totesi eilen Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen koulutuksen ja osaamisen tulevaisuutta käsittelevässä seminaarissa Helsingissä.

Kommentillaan Heinonen osuu naulan kantaan. Koulutusjärjestelmämme perustuu päätelmille siitä, mitä kaikkea osaamista tämän päivän lapsi tai nuori tarvitsee elämässään astuessaan työelämään, selvitäkseen jokapäiväisessä arjessa ja pystyäkseen toimimaan aktiivisena yhteiskuntamme jäsenenä. Tärkein kysymys, jota koulutuskentällä tulisikin jatkuvasti pohtia on: Minkälaista osaamista vielä vuonna 2060 työelämässä oleva tämän päivän lapsi voi tarvita?

Koulutus, oppiminen ja osaamisen kehittäminen ovat siis mitä suuremmassa määrin tulevan ennakointia. Tulevaisuusajattelu istuukin koulutuskentälle luontevasti. Kuitenkin ennakoinnin tai tulevaisuuden tutkimuksen metodeja ja ajatusmalleja käytetään kouluissa tai työpaikoilla jokseenkin vähän. Tätä huomiota tukee hyvin Sitran koulutuksen tulevaisuutta käsittelevän tutkimusprojektin inspiroimien kokeilujen havainnot siitä, että tarve ja toive arvo- ja tulevaisuuskeskusteluille kouluissa on suuri, mutta aikaa, mielenkiintoa tai osaamista tähän ei aina kuitenkaan tunnu löytyvän.

Samaisessa seminaarissa keskusteltiin myös paljon osaamisen kehittämisen ja elämänmittaisen oppimisen rooleista. Johtopäätöksenä tuntui olevan, että kädenvääntö siitä onko vastuu työpaikoilla vai koulutusjärjestelmällä, on menneen talven lumia. Osaamisen kehittämisen pitäisikin tapahtua yhteisessä todellisuudessa, jossa koulutuslaitokset ja työelämä toimivat yhdessä.

Mitä ennakoinnilta voidaan oppia? 

Miten koulumme ja työpaikkamme voisivat siis oppia ennakoinnilta? Professori ja tulevaisuudentutkija Markku Wilenius listaa seitsemän periaatetta, joiden avulla oppilaitokset ja työpaikat voisivat siirtyä tulevaisuusorientoituneempaan tekemiseen:

  1. Hierarkiat pitäisi unohtaa ja tiedon jakaminen mahdollistaa
  2. Teknisten taitojen sijaan tulisi korostaa sosiaalisia ja systeemisiä taitoja
  3. Lakkautetaan organisaatioiden erilliset innovaatio-osastot. Tehdään ideoinnista ja uuden oppimisesta uusi normaali.
  4. Syleillään radikaaleja ratkaisuja
  5. Sitoudutaan pohtimaan asioita pitkälle tulevaisuuteen
  6. Otetaan riskejä
  7. Suhtaudutaan tulevaisuuteen missiona

Wileniuksen listan pohjalta voi esittää esimerkiksi seuraavia käytännön kysymyksiä: Onko luokkahuone tulevaisuudessa se paikka, jossa opitaan? Voisiko oppiminen siirtyä koulurakennuksesta ulos? Miten työpaikoilla voidaan kannustaa luovuuteen, tulevaisuusajatteluun ja riskinottoon epäonnistumisia pelkäämättä? Miten elämänmittainen oppiminen mahdollistetaan kaikille paremmin ja kuka sen rahoittaa?

Yhdessä – osaamista ja luottamusta seuraavat sata vuotta! -seminaarin tallenteeseen ja muihin materiaaleihin pääsee käsiksi täällä.

Mistä on kyse?