Kriisissä tarvitaan rytinää

Suomalainen yrityselämä on tilanteessa, jossa investointeja vahditaan helposti erityisen tarkasti. Aikojen kovetessa tuntuu turvallisimmalta pitäytyä siinä mikä osataan varmaksi ja mikä tuntuu oman toiminnan ytimeltä.

Toisaalta kun kriisiä pukkaa, aukeaa myös mahdollisuus uudelle. Esim. Islannin esimerkki on huikea: taloussortuman hoitamiseksi uudet työvälineet on otettu rytinällä käyttöön ja kansakuntaa osallistetaan paitsi perustuslain uudistamiseen, myös esim. matkailuliiketoiminnan elvyttämiseen. Väitetään että kilpailukyvyn edistäminen on konkretisoitunut niinkin pitkälle kuin presidentiksi tarjoilemassa pannukakkua turisteille omassa olohuoneessaan.

Jos kokonainen valtio uskaltaa, miksei yritys uskaltaisi?

Kilpailukyky 2.0 eli yhteisöllinen liiketoiminta on sitä, että yritys ottaa vakavasti tärkeimmän pääomansa. Tämä pääoma on yrityksen ympärillä olevat ihmiset, olivat he sitten työntekijöitä, asiakkaita tai yhteistyökumppaneita.

Yhteisöllisistä työvälineistä ammentava yritys tunnustaa että yhteisön tietopääoma on suurempi kuin johdon tai johtajan yksin. Kun maailma on nopeutunut ja tarvitaan ketteryyttä, komentoketjuissa edestakaisin etenevä tieto on yksinkertaisesti liian hidasta. Tarvitaan yhdessä oppimista ja kertyvää tietoa, joka ei hätkähdä siitä että yksittäinen organisaation osa välillä vaihtuu.

Uskon, että kilpailukyky 2.0 on yksi vastaus siihen, millä Suomi saadaan tilanteen kiristyessä nousuun.

Kaija Pöystin ja Leena-Maija Otalan kirja Kilpailukyky 2.0 – Kilpailukykyhyppy yhteisöllisillä toimintatavoilla on ilmestynyt. Sitra oli kirjaprojektin taustataho ja Karoliina Luoto projektin yhteyshenkilö Sitran päässä.