Julkaistu 21.02.2010

Kuluttajalle lisää mahdollisuuksia ekotehokkuuteen

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, ekologinen kestävyys, TkT, Avainalueratkaisut

Johanna Kirkisellä on yli kahdeksan vuoden työkokemus energiaan ja ympäristöön liittyvistä asiantuntijatehtävistä. Hän on työskennellyt aiemmin Sitran Energiaohjelmassa asiantuntijana liittyen energiatehokkaaseen rakennettuun ympäristöön, energiaviisaisiin kansalaisiin ja Cleantech-sektoriin. Ennen Sitraa Johanna toimi neljän vuoden ajan energiajärjestelmien ja ilmastonmuutoksen hillinnän tutkijana VTT:llä. Hän on väitellyt vuonna 2010 eri biopolttoaineiden ilmastovaikutusten arvioinnista.

Johannan intohimona on kehittää kestävämpää yhteiskuntaa. Tämän suuren haasteen edessä on tärkeää tarkastella nykyisiä toimintatapojamme kriittisesti. Johannan mottona onkin "Only dead fish go with the flow".

Kuvitellaan, että haluat vähentää hiilijalanjälkeäsi. Ilmastonmuutos vaivaa, et tiedä jääkö luonnonvaroista mitään jäljelle jälkipolville. Öljysheikitkin ovat muuttamassa yhteiskuntaansa vähähiiliseksi öljyn huventuessa. Esimerkiksi Abu Dhabi investoi valtavasti muutokseen kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa 20 vuoden tähtäyksellä. Abu Dhabissa on tunnistettu öljyn olevan rajallinen lähde. Miksi me emme ole vielä heränneet tähän?

Mutta mistä voisit aloittaa? Vastaan tuleekin tenkkapoo. Suomessa myydään eioota. Halu tehdä jotain olisi kova, mutta työkaluja ei ole. Esimerkiksi Taloussanomat uutisoi vajaa vuosi sitten, että ekosähköä ei riitä kaikille haluaville. Helsingin Energian ekosähköä jonotettiin, Vantaan Energia lopetti tuulisähkön markkinoinnin, kun asiakkaista riitti muutenkin. Keskiviikkona (17.1.2010) YLE uutisoi, että Ilmastotalkoiden kuluttajille tarjoamaan tuulisähkön vaihtokampanjaan osallistuneet sähköyhtiöt eivät itse asiassa haluakaan investoida tuulivoiman lisäämiseen, vaikka asiakkaita riittäisi. Hybridi- ja etanoliautojen myynti kasvaa, mutta esim. suomalaisista elintarviketeollisuuden biojätteistä tuotetun etanolin jakelupisteitä on melko vähän ja nekin pääkaupunkiseudulla. Kasvisravintoloiden määrä ei päätä huumaa. Usein luomuviinitkin ovat loppuneet Alkosta.

 

Siis mitä ihmettä, kuluttajat haluaisivat ostaa vihreitä tuotteita ja ympäristöystävällisiä hyödykkeitä, mutta Suomen markkinoilla ei ole mitä myydä. Eihän tällainen käy päinsä. Missä vika, kun kysyntään ei ole tarjoajia? Miksi yritykset eivät ole huomioineet siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan ja myy tuotteita ja palveluita, joilla kaikki voittavat – sekä yritykset, valtio, kuluttajat että ympäristö?

Suomalaisen hiilijalanjälki muodostuu pääasiassa asumisesta, liikkumisesta ja ruoasta. Kuluttaja on kuitenkin melko laiska. Itsekin myönnän, että helppous on valttia. Sitä haluaa elää kestävästi, mutta toivoisi sen vaativan vain vähän ponnistelua. Mitä tällöin yritysten pitäisi tehdä? Tarjota helppoja ratkaisuja siihen, että jokainen meistä voisi elää elämäänsä mahdollisen helpolla, kuormittaen ympäristöä mahdollisimman vähän. Kun puhutaan rakennetun ympäristön energiatehokkuuden parantamisesta, ovat kunnat, kaupungit ja valtio pääosassa mahdollistamassa vähähiilistä yhteiskuntaa. Valtio luo viitekehyksen, jota kunnat ja kaupungit konkretisoivat. Mutta ei pidä unohtaa liiketoimintaa. Vähähiilisen yhteiskunnan mahdollistajina toimivat myös yritykset. Nyt pitäisi herätä. Ei voi enää puhua hiljaisista signaaleista, vaan päinvastoin, vähähiilisyyttä suorastaan toitotetaan kaduilla. Nyt pitäisi tarjota helppoja ratkaisuja kuluttajalle siihen, miten voi elää elämäänsä mahdollisimman ekotehokkaasti. Ja niille on todella kysyntää.

Yritykset, ottakaa aimo harppaus ekotehokkaiden tuotteiden ja palveluiden tarjoamiseen ja nostakaa Suomi jälleen maailmankartalle!