sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.Olen työskennellyt vuodesta 1994 lähtien valtiovarainministeriössä erilaisissa tehtävissä. Tällä hetkellä asemapaikkanani on kansantalousosasto, joka vastaa mm. talouskehityksen analysoinnista ja osallistuu talouspolitiikan valmisteluun. Talouskehityksen ymmärtäminen ja analysointi edellyttävät kokonaiskuvaa talouden eri osien välillä vallitsevista vuorovaikutussuhteista ja niihin vaikuttavista muutosvoimista. Tätä taustaa vasten Sitrassa tehtävä työ, liittyen kestävän talouden hahmottamiseen voi tarjota hyviä rakennusaineksia myös oman tietämykseni ja ymmärrykseni lisäämiseksi.
Sanapari kestävä talous voi tuottaa hyvinkin erilaisia mielikuvia riippuen asiaa pohdiskelevan taustasta ja mielenkiinnon kohteista. Omalla kohdallani päällimmäiseksi ajatukseksi nousee kysymys julkisen talouden kestävyydestä. Onko julkinen taloutemme riittävän vahva kohtaamaan näköpiirissä olevan demografisen muutoksen mukanaan tuomat paineet?
Väestön ikärakenteen muutoksesta ja sen seurauksista on varoiteltu jo pitkään. Demografinen muutos eroaa monista muista mahdollisista muutosvoimista siinä, että verrattuna useimpiin muihin ilmiöihin, sitä voi pitää hyvin todennäköisenä tapahtumakulkuna. Väestön huoltosuhteen heikkenemisen voi nähdä lähes jopa väistämättömänä skenaariona ellei jokin uuden ajan musta surma tai suursota muuta väestörakennetta perinpohjin. Ilmiön kiinnostavuutta lisää myös mahdollisuus kvantitatiivisesti arvioida muutospaineen merkitystä niin kansantalouden kuin julkisen taloudenkin näkökulmasta.
Väestöennusteiden laadinnassa on toki omat haasteensa. Esimerkiksi eliniän pitenemisen vaikutus on monesti aliarvioitu. Väestöennusteiden tapauksessa on mahdollista huoltosuhteen näkökulmasta myönteisetkin yllätykset. Ne voivat liittyä esimerkiksi muuttoliikkeeseen, joka lienee väestöennusteiden laadinnassa vaikeimmin ennakoitavissa oleva muuttuja. Tämänhetkisessä virallisessa väestöennusteessa nettomaahanmuuton oletetaan säilyvän selvästi positiivisena. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta olisi toivottavaa, että Suomi magneetin lailla vetäisi puoleensa ammattitaitoista työvoimaa jopa väestöennusteissa arvioitua enemmän. Kovin todennäköiseltä tämä vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu. Epävarmuudesta huolimatta väestöennusteisiin on syytä luottaa ja ottaa vakavasti myös niiden perusteella tehtävät johtopäätökset.
Väestön ikärakenteen muutos näkyy ennen pitkää lähes kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Talouden työvoimaresurssien supistuminen merkitsee talouskasvun hidastumista. Kasvu on jatkossa aiempaa enemmän tuottavuuskehityksen varassa. Julkiset ikäsidonnaiset menot lisääntyvät samalla kun talouden huoltosuhde heikkenee. Tämänhetkisten arvioiden valossa nykyisellä lainsäädännöllä ja julkisen talouden rahoitusasemalla ajauduttaisiin väestörakenteen muutoksen myötä vähitellen kestämättömään tilanteeseen, jossa julkinen velka ja alijäämä jatkaisivat kasvuaan hallitsemattomalla tavalla.
Tästä kehitysnäkymästä vedettävät johtopäätökset eivät ole kovin miellyttäviä niin päättäjien kuin kansalaistenkaan kannalta. Verotuksen kiristäminen, menoleikkaukset ja yleensä melko ikäviltä maistuvat erilaiset rakenteelliset uudistukset ovat niitä lääkkeitä, joita kestävyysvajeen korjaamiseen on totuttu tarjoamaan. VM:n viimeisimmän arvion mukaan julkisen talouden kestävyyden turvaaminen edellyttäisi sitä, että julkisen talouden ylijäämän pitäisi olla vuoteen 2016 mennessä 4 % suhteessa kokonaistuotantoon. Tämänhetkisten ennusteiden valossa näytetään päätyvän tasapainoon. Kurottavaa näyttää siis riittävän. Ikävä puoli on se, että tarvittavien toimenpiteiden lykkääminen vaikeuttaa ongelmien ratkaisua.
Väestön ikärakenteen muutos on toki vain yksi monista muutospaineista, jotka tulevat muovaamaan Suomea seuraavien vuosikymmenten aikana. Ilmiönä se on väistämätön ja vaikutuksiltaan sen luonteinen, että siihen joudutaan sopeutumaan tavalla tai toisella. Ihmepelastusta ei tämän ilmiön osalta ole näköpiirissä. Kestävyysvajeen tunnustaminen ja sen korjaamisen nostaminen yhdeksi talouspolitiikan ohjenuoraksi on välttämätöntä. Euroopan velkakriisistä pahimmin kärsivien maiden tämänhetkiset vaikeudet kertovat osaltaan karulla tavalla siitä, mihin perusteiltaan kestämätön talouspolitiikka pitkään jatkuessaan johtaa.