archived
Arvioitu lukuaika 5 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Mikko Routti: Yritysten uusi rooli – kestävän talouden arkkitehti?

Julkaistu

Olen toiminut Suomen teollisuuden ja sen palveluiden kuvioissa parikymmentä vuotta myös kehitysmaissa, ja pohtinut yritysten pitkän tähtäimen menestymisen avaimia. Olen myös samalla vertaillut erilaisia yhteiskuntia mm. Aasiassa, ja niiden tapoja tuottaa hyvinvointipalveluita kansalaisille. 

Vaikka talous on ihmistä varten eikä ihminen taloutta varten, yritysten luoma lisäarvo kansantalouteen on yhteiskuntien toiminnan moottori; ilman sitä mikään moderni talous ei toimi. Tämä on tullut esille mm. verratessa Rio+20 kestävän kehityksen kokousta alkuperäiseen; vuonna 2012 yritykset ovat vahvasti ongelmanratkaisijoiden roolissa, mm. köyhyyden ja ilmastonmuutoksen seurausten osalta. 

Valtiot vai yritykset kehityksen kärjessä? 

Viimeisten vuosikymmenien aikana talouselämä on globalisoitunut ja vahvistanut rooliaan verrattuna mihin tahansa muuhun toimijaan eli valtioihin ja YK:hon nähden. Tämä kehitys näyttää jatkuvan tulevaisuudessakin ja ei ole näkyvissä vaihtoehtoisia voimanapoja, jotka ohjaisivat maailmaa taloudellisesti kestävään suuntaan. Ainakaan USA:ssa ja EU-maissa valtiot eivät ole saaneet esim. finanssisektorin lieveilmiöitä kuriin, vaan toistuvat, usein ahneuden aiheuttamat finanssikriisit ovat seuranneet toisiaan. Sama koskee veronkiertoa ja muita negatiivisia ilmiöitä. BRIC-maissa valtioilla on joissain tapauksissa vahvempi ote talouteen. Kuitenkin kasvavan regulaation tie tuntuu toivottomalta, vaan yritysten ohjauksen pitäisi tapahtua kevyemmin keinoin tinkimättä yhteisen hyvän päämääristä.   

Toisaalta ongelmat luovat myös mahdollisuuksia. Katsoin ohimennen juuri vanhaa dokumenttia 1950-luvun sotakorvausurakoista; ne veivät professori Ilkka Nummelan mukaan noin 2,5 vuoden koko Suomen BKT:n. Modernin metalliteollisuutemme ja sen jälkeen elektroniikka-teollisuutemme teknologinen kehittyminen alkoi nimenomaan tästä rasituksesta. Samaa logiikka on kuvattu usein mm. pientulisijojen päästörajojen luomisessa: innovatiivisimmat yritykset löytävät tapoja ratkaista päästöongelmia ja luoda markkinoita. Pelkkä ongelma ei kuitenkaan riitä, vaan yritysten ja ihmisten pitää saada päälle luja usko menestyksen välttämättömyyteen ja mahdollisuuteen. Sama koskee myös yhteiskunnan instituutioita, mediaa, valtiota ja järjestöjä.  

Uusi näkökulma yhteiskuntavastuuseen 

Suomalaiset yritykset ovat saaneet mediassa monesta syystä voimakasta kritiikkiä mm. ympäristön vahingoittamisesta, verojen välttelystä ja pikaisista irtisanomisista. EU:n rikkidirektiivi on yksi esimerkki siitä, miten yritykset vastustavat oman kannattavuutensa suojelemiseksi sinänsä ympäristön kannalta hyviä toimia. Miten olisi mahdollista, että yritykset kääntäisivät toimintaansa suuntaan, joka voi vaikuttaa niiden ja omistajien intressien vastaiselta ainakin lyhyellä tähtäimellä, kuten vapaaehtoisiin päästöleikkauksiin? 

Perinteisesti hyvät yritykset ovat pyrkineet pääsemään neutraaliin yhteiskuntavastuun tasoon pitäen huolta, että niiden taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset keskeisiin sidosryhmiin eivät ole ainakaan negatiivisia yhteiskunnan kannalta. Tämäkin on jo kunnioitettavaa erityisesti hankalilla toimialoilla, kuten metsä- ja kemianteollisuudessa. 

Uudempi näkökulma on sosiaalinen hyväksyntä tai lisenssi (social license to operate), esim. kaivos- tai terveydenhuoltoaloilla. Tämä tarkoittaa sitä, että aktiivisilla toimilla ja dialogilla haetaan aktiivisesti tasapainoa eri sidosryhmien asenteiden, huolien ja vaatimusten kanssa. Sidosryhmät ovat niitä tahoja, joita ennen pidettiin ”reunaehtoina”, ei siis ydinkontakteja kuten asiakkaita, omistajia, työntekijöitä tai viranomaisia. Lisenssi ei ole pysyvä, vaan se pitää ansaita joka päivä uusien ryhmien kuten naapurien, kansalaisjärjestöjen ja aktivistien silmissä. Koko ajan voi tulla uusia vaatimuksia, jotka muuttavat radikaalisti markkinoita, esimerkiksi asiakkaiden ja omistajien hyväksyessä ne. Ratkaisevaa ei ole pelkästään lakien noudattaminen, vaan herkkyys ympäristön signaaleille; tämä on nähty esim. yksityisessä terveydenhuollossa. 

Yhteisen arvon tuottaminen  

Ympäristöllisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen jättipotti ei olekaan vain sidosryhmien hyväksynnän saavuttaminen. On olemassa jo satoja esimerkkejä siitä, että uutta kannattavaa kasvua sekä Suomessa että maailmalta voidaan löytää yhteiskunnan ongelmien ratkaisusta nimenomaan yrityksen omilla ydinalueilla, jolloin luodaan tulosta sekä yritykselle että asiakkaille. Esimerkkinä näistä vaikkapa Nestlén panostus tähän ydinliiketoiminta-alueillaan kuten vesi, ravitsemus ja maatalouden ja maaseudun kehitys. 

Pohjoismaissa ja EU:ssa monet aikaisemmin valtion ydintehtävinä pidetyt alueet, kuten opetus, terveydenhuolto ja infrastruktuuri on avattu yritysten kilpailulle. Näiltä alueilta on mahdollista löytää tehtäviä, joissa kansalaisten saama palvelu voi parantua, maksajat saavat enemmän samalla rahalla, ja yritykset uutta työllistävää ja kannattavaa liiketoimintaa. Toisaalta on useita kauhuesimerkkejä, joissa yritys ei ole ymmärtänyt toiminnan ja sidosryhmien herkkyyksiä, vaan on käytetty vääriä menetelmiä huonoilla lopputuloksilla. Kolmas esimerkki on yhteiskunnallinen yrittäminen, jossa yritystoiminnan päämääränä on osingon tai yritysarvon maksimoinnin sijasta esim. lähiympäristön työllistäminen. 

Tulevaisuuden yritys 

Enterprise 2020-ohjelman mukainen tulevaisuuden yritys ratkaisee ympäristön ja ihmisten ongelmat innovatiivisesti sidosryhmien kanssa johtaen muutosta kohti älykästä, vastuullista ja monimuotoista yhteiskuntaa. Mitä tämä vaatii käytännössä? Ensinnäkin kykyä mitata ja johtaa vastuullisuuden suorituskykyä. Toiseksi  vastuullisuutta seurataan myös hallitustasolla ja hyödynnetään yrityssuunnittelussa. Kolmanneksi onnistuminen tai epäonnistuminen vastuullisuudessa toimii palkitsemiskriteerinä. Lopuksi: Yhteiskunnan tarpeet ovat tuotteiden ja palveluiden suunnittelun lähtökohtana. 

Moniulotteinen tulevaisuus 

Viimeisen 20 vuoden aikana globaalit yritykset ovat ylittäneet valtioiden rajat sujuvasti ja niiden välinen yhteistyö toimii sujuvammin kuin eri maiden valtioiden. Tutkimusten mukaan muuten koulutettu ja hyvinvoiva intialainen ymmärtää jo paljon paremmin ranskalaista vastinpariaan kuin omaa kouluttamatonta maanmiestään. On siis muodostunut uusi globaali teknologiaeliitti, joka toivottavasti pystyy hyvinvoinnin kasvattamisen lisäksi pitämään myös muut sidosryhmät vauhdissaan mukana. Siinä kannattaa suomalaistenkin olla mukana. 

Kaikkien yritysten, myös kotimarkkinoilla toimivien, tulee jatkossa tunnistaa muuttunut pelikenttä, jossa liiketoiminnan vaatimuksia, riskejä ja reunaehtoja tulee yllättävistäkin suunnista. ”Me vain myymme näitä vaatteita” ei riitä vastaukseksi kysymykseen alkuperämaasta. Myös myyntimahdollisuudet muuttuvat radikaalisti, varsinkin sähköisillä tieto- ja palvelualoilla. Myös ei-kaupallisilta tuntuvat hyödykkeet kuten luonto, vesi, ilma ja peruskoulutus voivat menestystuotteita. Monikulttuurinen brandaus ja myyntiosaaminen, ja globaalit sähköiset verkostot ovat myös keskeisiä menestystekijöitä.