Siirry suoraan sisältöön

Kuvaaja: Tuula Sjöstedt

Julkaistu 27.08.2013

Miksi tuulimyllyt jakavat kansan?

Tuulivoiman paikallisen hyväksyttävyyden saavuttaminen vaatii ponnisteluja.

Tuulivoiman paikallisen hyväksyttävyyden saavuttaminen vaatii ponnisteluja.

”Mikä siinä on, kun uusiutuvaa energiaa periaatteessa halutaan, mutta oikeastaan sitä ei kuitenkaan haluta? Gallupeissa ihmiset kannattavat esimerkiksi tuulivoimaa, mutta kun sitä ollaan rakentamassa, sitä kuitenkin vastustetaan.”

Tätä Sitran johtajan Jukka Noposen esittämää kysymystä lähti maanantaina ratkomaan keskustelutilaisuus Nimbystä yimbyyn – tuulivoiman paikallinen hyväksyttävyys. Sitra on tutkinut Nimby-ilmiön eli paikalliseen hankkeiden vastustukseen liittyvää Ei-minun- takapihalleni-ajattelun mekanismeja ja kokeillut uusia tapoja muuttaa suhtautumista esimerkiksi tuulivoiman suhteen myönteisemmäksi. Paikallisyhteisöjen hyväksynnän puute jarruttaa uusiutuvan energian tuotantoa etenkin tuulivoiman osalta.

”Paikallisyhteisöjen vastareaktioiden kitkemiseksi on tarpeen tehdä huomattavasti enemmän kuin lakisääteiset toimenpiteet velvoittavat”,  sanoi tuulivoiman hyväksyttävyyttä selvittänyt ministeri Lauri Tarasti. Keinoja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi pitää olla monia, sillä yksi malli ei sovi jokaiseen tapaukseen. Myöskään taloudellisten hyvitysten myöntäminen ei ole aina realistista, joten avoin ja vilpitön osallistaminen ja kuuleminen koko hankkeen elinkaaren ajan on tärkeää.

Yksi tuulivoiman nimby-ilmiön syistä on voimaloiden kiistelty meluhaitta. Tarastilla oli siitä tutkittua tietoa.

”Paikallisten asukkaiden osallistuminen tuulivoimahankkeisiin – taloudellisesti tai muuten – vähentää asukkaiden kokemia meluhaittoja selvästi.”

Sitran johtava asiantuntija Karoliina Auvinen uskoo myös tuulivoiman hyväksyttävyyden ja taloudellisen hyödyn jakamisen olevan kytköksissä.

”Esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa paikallinen omistajuus on lisännyt merkittävästi voimaloiden sosiaalista hyväksyttävyyttä.”

Tarasti kehotti tuulivoimahankkeita tavoittelemaan riittävää hyväksyntää, sillä vastustajia löytyy yleensä aina – hyvästä ja onnistuneesta osallistamisesta huolimatta. Siksi Tarasti peräänkuuluttikin lakisääteisiä ratkaisuja ohjeistamaan tilanteiden ratkaisuissa. – ja niitä onkin valmistelussa muun muassa meluhaittojen osalta.

Kritiikkiä aiheen tiimoilta kohdistui julkishallintoa kohtaan tuulivoimahankkeiden raskaasta byrokratiasta. Tuulivoimayhtiö TuuliWatin toimitusjohtaja Jari Suominen totesi, että byrokraattinen paini vie voimavarat ihmisten kanssa keskustelulta. Keinot asukkaiden suhtautumisen muuttamiseen positiiviseksi ovat tiedossa, mutta resursseja niiden toteuttamiseen on niukasti.

Lupaprosessien lisäksi keskustelua tilaisuudessa herätti kansalaisten valitusoikeus.
”Yhteiskunnan nykyiset lupaprosessit on kehitetty ikään kuin valittajia varten – eikä menettely ole itse asiassa kovin demokraattinen. Yksi valittaja pystyy pysäyttämään hankkeen etenemisen monessa vaiheessa, vaikka sillä olisikin enemmistön vahva tuki”, sanoi Auvinen Sitrasta.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka muistutti, että valitusoikeus on ensiarvoisen tärkeä länsimaiseen oikeusperinteeseen kuuluva perusoikeus. Keskustelussa hyviksi keinoiksi niin valittajien kuin hankkeiden vetäjien kannalta nousivat valitusten käsittelyn nopeuttaminen, käsittelyaikojen rajoittaminen ja ylipäätään hallinnollisen prosessin jouduttaminen.

Mistä on kyse?