Mitä on uusi työ?

Elinvoima-foorumin luentopäivässä kuultiin iso joukko tulevaisuuden työelämään vaikuttavia näkökulmia Suomen ja maailman murroksesta. Niiden pohjalta Elinvoima-foorumilaiset koostivat neljässä ryhmässä ajatuksia uudesta työstä. Yhteisiä nimittäjiä on: uusi työ on verkostomaista ja liikkuvaa – monessakin mielessä.

Ryhmä 1:
"Uusi työ on yhä enemmän aineetonta ja perustuu verkostoitumiseen. Nyt puhutaan crowdsourcingista, mutta pian cloudsourcingista. Pilvimäisten verkostojen olemassaolon käsittäminen on tärkeää. Yksilöllä ei ole ratkaisua, vaan yksilö tietää mistä ratkaisu löytyy. Syntyy tosielämän, ihmisten google.

Uuden työn pitäisi olla eettistä ja motivoivaa. Työ ei ole myöskään ole vain muiden antamien tehtävien suorittamista, vaan kaikkea mitä ihminen tekee. Osa on tuottavaa ja osa "tuottamatonta", mutta yksilölle voimauttavaa ja tärkeää. Tähän liittyy omalla tavallaan myös sosiaaliturva. Se voi voimauttaa ihmisiä varmistamalla, ettei yrittäjä putoa nollille, vaan uskaltaa yrittää ja epäonnistuakin."

Ryhmä 2:
"Lisäarvoa syntyy juuri aineettomassa työssä. Lisäksi tarvitaan matalan tuottavuuden palveluita: 'vähän tuottavia' ihmisä ei ole varaa siirtää syrjään tukien varaan. Tarvitsemme asennemuutoksen ja verotuksen muokkaamista, jotta saamme aikaan ns. välityömarkkinat. Uutta työtä ovat ehdottomasti uudet yrittäjyyden muodot kuten osuuskunnat ja yhteiskunnalliset yritykset. Jälkimmäiset tuottavat esimerkiksi Englannissa yhteensä jo 25 miljardin liikevaihdon vuodessa. Yhteiskunnan on myös otettava kantaa matalan tuottavuuden palvelujen ns. pakkoyrittäjyyteen: kysymys on riskien jaosta reilusti.

Verkostomaisuus kasvaa, ja siihen kuuluvat niin epäviralliset kuin muodollisemmatkin verkostot. Verkosto ei tarkoirta vain sparrausapua kaverilta vaan isompia kokonaisuuksia, joiden muodot ovat hyvin moninaisia. Tarvitaan avoimia innovaatioympäristöjä ja ekosysteemejä missä innovaatioita luodaan. Organisaatiot ovat vain laskeutumisalustoja. Siksi pitää ratkaista miten riskejä ja hyötyjä verkostotoiminnassa jaetaan. Entä miten tutkimus ja viranomaiset liittyvät verkostoihin? Sitä me emme vielä tiedä."

Ryhmä 3:
"Uudessä työssä ura koostuu useiden työurien kokonaisuudesta. Yhä useammin ihmisellä voi olla samanaikaisesti menossa useita ja erilaisia töitä. Niihin ja niiden väliin limittyy opiskelua. Kysymys on,
mitä tämä ihmiselle itselleen merkityksellinen kehittyminen mahdollistetaan. Julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan pitää mukautua muutokseen.

Työ pirstaloituu myös päivätasolla: esimerkiksi digitalkoot.fi-tyyppinen mikrotyö mahdollistaa muutaman minuutin talkootyön silloin tällöin.

Keskustelemme jo nyt ihmisten turvallisuuden tunteesta: pätkätyö- ja prekariaattikysymykset ovat pitkään pohdituttaneet. Niitä pitää miettiä, mutta muutos on fakta. Tutkimus osoittaa, että nuoret kasvavat sellaiseen maailmaan, eikä se haittaa kaikkia niin paljon. Kuluttajakansalaiset tulevat: nuoret ovat kuluttajina työnantajiin päin.

Uusia työpaikkoja syntyy prosesseissa, missä jalostusarvoa pyritään nostamaan. Siksi Suomen kannattaisi keskittyä pohtimaan ongelmien ratkaisujen lisäksi myös sitä, mikä ongelma on itse asiassa on. Monimutkaisessa ja muuttuvassa maailmassa se synnyttää lisäarvoa."

Ryhmä 4:
"Uudessa työssä yksi keskeinen näkökulma on työn tekemisen tapa. Se on koko ajan liikkuvampaa: ihmiset liikkuvat organisaation sisällä, organisaatioiden välillä sekä yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Kaikkien ei pidä olla yrittäjiä, mutta työn tekemiseen tulee yrittäjämäinen asenne.

Joustavuus on osa liikkuvuutta. Työaikalainsäädäntö ei nykyään mahdollista esimerkiksi tiukkoja työputkia ja sitten kolmea viikkoa vapaata. Virallisesti ei ole edes mahdollista. Työnantaja jäisi kiinni. Joillekin se on kuitenkin tyypillinen ja hyvä tapa tehdä työtä. Joustavuutta tarvitaan monella tavalla: työntekijältä, työantajalta ja järjestelmältä.

Ja ennen kaikkea: työhön pitää saada iloa ja merkitystä. Työn pitäisi tuntua mukavalta – olla jopa hauskaa!"