sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Kysymys julkisen sektorin luovuudesta ja innovatiivisuudesta on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. ”Julkisen talouden kestävyysongelman taustalla oleva ikärakenteen muutos muodostaa erityisesti Suomessa tämän vuosikymmenen keskeisimmän talouspoliittisen ongelman. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan eri ratkaisukeinojen yhdistämistä”. ”Jos ja kun suomalainen hyvinvointivaltio halutaan turvata, on muutosten oltava radikaalimpia, nopeampia ja vaikuttavampia kuin ennen”. Lauseet ovat lainauksia VM:n tulevaisuuskatsauksista.
”Vahvat hallintojärjestelmät juurruttavat vakautta julkiseen hallintoon, mutta ketteryyden hinnalla. Poikkihallinnollisen koordinoinnin ja yhteistyön vakiinnuttaminen vaatii perinteisten ajattelu- ja työtapojen muutosta”, todetaan OECD:n tekemässä Suomen julkisen hallinnon maa-arvioinnissa.
Suomalainen hallinto on tehokas (suorastaan kuolettavan tehokas) laatimaan yksityiskohtaisia suunnitelmia ja projektiaikatauluja ja toimimaan tunnollisesti niiden mukaisesti. Täysin uutta ei kuitenkaan synny loppuun asti suunnittelemalla. Suurin osa meistä on kokenut, että työn kannalta oleellisia asioita tulee esille täysin sattumanvaraisesti. Siksi myös näille sattumanvaraisille kohtaamisille tulisi luoda yhä enemmän mahdollisuuksia. Hallinnossa on vasta viime aikoina alettu puhua ”etätyöstä”, kun oikeastaan pitäisi jo puhua ”läsnätyöstä”. Tekniikka tarjoaa hyvät mahdollisuudet siihen, että virkatyönkään tekeminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Suurin haaste on miten onnistumme muuttamaan asenteitamme ja toimintatapojamme niin, että uusi teknologia voidaan täysipainoisesti hyödyntää.
Oleellista on, että hallintoon luodaan uusi, innostava ja sitä kautta myös tuottavamman toiminnan mahdollistava toimintakulttuuri. Moni asia pitäisi kääntää täysin uuteen moodiin. Onko asiantuntijuus yksilöiden vai yhteisöjen ominaisuus? Entä johtaminen? Mitä strategisen ketteryyden (Kosonen – Doz) yksi osatekijä ”kollektiivinen vastuunotto” voisi tarkoittaa julkisella sektorilla? Mitataanko työtä jatkossakin lähinnä työpaikassa vietettynä aikana (=virastotyöaika)? Kysymyksiä voi jatkaa loputtomiin. Ne osoittavat, että kyse on uudella tavalla ajattelemisen ja sitä kautta uudella tavalla tekemisen mahdollistamisesta!
Miten ja missä innovaatiot syntyvät? Missä työyhteisöjä rikastuttava luovuus elää ja kukoistaa? Ainakin tiedämme, missä näin ei tapahdu. Pekka Himanen käyttää nimitystä ”munauksenesto-kulttuuri”, jota värittää kyynisyys ja jossa suurin pelko on kasvojen menettäminen. Mikael Jungner on todennut, että ”häpeä estää ihmisiä tekemästä mitä he haluavat” ja jatkaa toteamalla: ”intohimo erottaa ihmiset mineraaleista”. Uskon vakaasti siihen, että itse kunkin meistä organisaatiossa on runsaasti potentiaaleja innovaatioiden aihioita sisältäviä, piilossa olevia ideoita. Kyse on siitä, miten ne vapautetaan yhteiseen jatkojalostukseen.
VM,TEM,OKM ja LVM ovat yhdessä lähteneet työstämään mallia sille, mitä innovaatiojohtaminen voisi julkisen sektorin toimintaympäristössä ja –kulttuurissa parhaimmillaan tarkoittaa. Hanke on jatkoa Tavoitteena kestävä tuottavuus -hankkeelle (KeTu) ja se on myös osa Sitran Julkisen johtamisen ohjelmaa.
Kaikki merkit osoittavat, että emme voi enää jatkaa entisin eväin. Mikä parasta, tuntuu, että hallinnossa on tähän juuri nyt myös suuri valmius, suorastaan odotus! Kehittäjät kuopivat lähtökuopissaan valmiina ampaisemaan kohti tuntematonta. Maaperä on otollisimmista otollisin. Mitä siis odotamme? Eiköhän ryhdytä hommiin! Tuo oma kortesi kekoon; kaikki ideat, jotka vievät tätä yhteistä haastettamme eteenpäin ovat lämpimästi tervetulleita.
Virpi Einola-Pekkinen
Kehittämispäällikkö
VM
Lisätietoa: