Neljäs sektori pelastaa kaaoksesta

Taneli Heikka

Uffe Elbaek heittää seinälle yrityksensä arvot, eikä lista ole ihan tavallinen. Näille rakentuu neljäs sektori ja Tanskan tulevaisuus, Elbaek uskoo. Ehkä ne on paras kirjoittaa englanniksi, ettei viesti vääristy:

• playful
• realworld
• streetwise
• risk-taking
• balance
• compassion

– Oli kova homma saada nämä aikaiseksi. Jos otat yhden pois, se ei ole enää KaosPilots, hän sanoo.

KaosPilots on Elbaekin tanskalainen koulutus- ja konsulttiyritys, jonka tarkoitus on kouluttaa tulevaisuuden työn tekijöitä ja luojia. Opetus on yliopistotasoista ja vapaihin paikkoihin tulee kilpailijoita ympäri Eurooppaa.

– Sanomme oppilaillemme, että älkää odottako saavanne työpaikkaa. Sanomme, että odottakaa luovanne työpaikka, hän sanoo.

Elbaek on paitsi yrittäjä, myös sosiaaliliberaalin puolueen poliitikko ja kansanedustajaehdokas. Hän uskoo, että tanskalaisen elinkeinoelämän rakennemuutos ja ihmisten arvojen muutos vaativat aivan uudenlaista koulutusta. Remonttiin menevät myös työn tekemisen ja yrittämisen tavat ja rakenteet. Tästä kasvaa neljäs sektori.

Siis mikä?

Nyt täytyy hieman selittää. Suomessa on alettu puhua varovaisen myönteiseen sävyyn kolmannesta sektorista esimerkiksi hvinvointipalvelujen tuottamisessa. Kolmas sektori eli esimerkiksi erilaiset järjestöt voisivat auttaa ja täydentää taakkansa ja rahapulan alle tukehtuvaa julkista sektoria. Yritykset puolestaan ovat välttämätön paha, jotka tuottavat verovaroja ja palveluja rikkaille eli pahoille ihmisille. Yritysten, julkisen sektorin ja kolmennen sektorin maailmat eivät juuri kohtaa. Seurauksena palvelujen laatu huononee ja maksajat ovat tyytymättömiä.

Ongelma Tanskassa on sama kuin Suomessa, mutta raja-aidat sektorien välillä eivät Tanskassa ole yhtä jyrkkiä kuin Suomessa. Sosiaaliset yritykset ja osuuskunnat pyrkivät yhdistämään julkisen palvelun tehtävän, yrittämisen ja järjestömaailman parhaita piirteitä. Kolmannen sektorin ihmiset käyttävät sujuvasti yritysmaailman käsitteitä ja yrittäjät ylistävät yhteisvastuuta. Flexicuritya eli työelämän piiskantäyteistä joustoturvaa hehkuttava umpidemari professori päästää suustaan huokauksen: ”Minä niin rakastan tanskalaisia yrityksiä!”

Eikä hän puhu paperitehtaista, vaan pienistä ja keskisuurista perheyrityksistä, jotka vastaavat 70 prosentista Tanskan viennistä.

Tästä maaperästä on kasvamassa jotain, mistä Uffe Elbaek käyttää nimitystä neljäs sektori.

– Puhun instituutioista, yrityksistä ja organisaatioista, jotka ottavat parhaat puolet kaikista kolmesta perinteisestä sektorista: julkisesta puolesta ne ottavat yleisen hyvän periaatteen, yrityksistä kannattavuuden periaatteen, ja kansalaisjärjestöistä organisatorisen kulttuurin, Elbaek sanoo.

Elbaekin mukaan tämä maailma on totta, ei vain puhetta.

– Tanskassa on yhä enemmän yrityksiä, jotka eivät kuulu mihinkään kolmesta perinteisestä sektorista. Kenties sosiaaliset innovaatiot tulevat yhä enemmän neljänneltä sektorilta.

Monia neljännen sektorin yrityksiä luonnehtii yhteisen hyvän ajatus joka arvoissa, voitonjaossa tai yrityksen tehtävässä. Mutta Elbaek sanoo, että neljännen sektorin yritys voi olla millainen yritys vain, ei pelkästään sosiaalityöhön tai digitaalisiin himmeleihin erikoistunut konsulenttitoimisto.

– Ei tämä ole vain luovalle luokalle, vaan myös talonkorjaajille ja pankeille. Esimerkiksi Mercury Bank Kööpenhaminassa on neljännen sektorin yritys.

Mutta miten neljännen sektorin yritykset erotetaan ihan tavallista yrityksistä? Tämä on kysymys, joka saa alan visionäärit yleensä hieman epämääräisiksi sanankäänteiltään. Riittääkö toiminnan ylevä päämäärä vai pitääkö voitot jakaa köyhille? Ei Elbaekkaan tähän yksiselitteistä vastausta anna. Yleisin vastaus on, että neljännellä sektorilla voitot käytetään ”toiminnan kehittämiseen” ja sitä kautta ikään kuin jonkin korkeamman päämäärän hyväksi.

Mallissa ei siis ainakaan ensinäkemältä olisi sisäänrakennettuna kasvun, myynnin ja rahastuksen mallia – siis sellaista, jonka uskotaan aihettavan monia kapitalismin ongelmia. Ehkä siksi on hieman paradoksaalista, että Uffe Elbaekin toinen leipätyö on konsultoida nuoria neljännen sektorin yrityksiä – kasvamaan. Tämä lienee mahdollista vain tanskalaisessa, hyvin laajasti ymmärretyssä konsensuksessa.

Mistä tarve neljännelle sektorille kumpuaa? Elbaek uskoo, että ajureita on kaksi. Perinteisiä yhdeksästä neljään -töitä on yhä vähemmän. Yhä harvempi tanskalainen voi odottaa valmistuvansa johonkin työpaikkaan suoraan koulusta. Toisaalta nuoret myös odottavat työelämältä erilaisia asioita kuin ennen. Halutaan merkityksellisyyttä ja omia arvoja vastaavaa työtä. Trendi on siis samantapainen kuin Suomessa. Se havaittiin esimerkiksi Evan Työelämän kulttuurivallankumous -tutkimuksessa. Nuoret haluavat luoda työnsä itse.

– Palkka ei ole enää pääasia. On tärkeämpää työskennellä jonkun päämäärän hyväksi. Ei ole enää seksikästä, että joku sanoo ”tulkaa meille töihin, meillä maksetaan”.

Kun kerron Elbaekille, että sain Suomessa palkkatöistä sanoutuessani onnittelujen tulvan, hän katsoo minua hiljaa hymyillen pää hieman kallellaan: ”Tiedän”. Vaikuttaa siltä, että mies on kuunnellut näitä tarinoita Tanskassa pää kallellaan enemmänkin.

Elbaekin mielestä murroksessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä.

– Olemme olleet tässä tilanteessa aiemmin, kun ihmiskunta siirtyi maanviljelyksestä teollisuuteen. Rakennemuutos synnyttää aina uusia organisatoria malleja. Nyt pitää miettiä, miten se tehdään niin, että pidetään samanaikaisesti yllä solidaarisuutta ja yrittäjyyttä.

Kirjoittaja toimii Sitran Elinvoima-kehitysohjelmassa journalistina ja viestinnän asiantuntijana. Ohjelma vierailee parhaillaan Tanskassa.