Siirry suoraan sisältöön

Kuva: Miikka Pirinen

Julkaistu 10.02.2010

Ni hao!

Kirjoittaja
Johtava asiantuntija, Pääomasijoitukset, Sitra
Markku Sjöstedt työskentelee Pääomasijoitustiimissä rahastosijoitusten ja Sitran salkkuyritysten parissa.

Otsikko on kiinankielinen tervehdys, jonka opimme maahan saavuttuamme. Sillä ei ehkä vielä pitkälle pärjätä, mutta on varmaan hyvä oppia aluksi ystävällinen tervehdys. Oppiminenhan on viikon matkamme tarkoitus ja jostain pitää aloittaa.

Sateinen Shanghai otti meidät vastaan aamulla ja sadetta on riittänyt koko päiväksi. Kiinalainen oppaamme toki vakuutti, että paikallisen uskomuksen mukaan vesi on onnea tuova elementti, joten sen pohjalta luvassa on odottaa suotuisaa viikkoa matkamme päämäärän kannalta.

Shanghai on Kiinan teollisuuden ja liike-elämän keskus. Yli kahdenkymmenen miljoonan kiinalaisen kaupungissa neljä viidestä on tullut muualta ja vain viidennes on syntyperäisiä kaupunkilaisia. Ihmisiä vetää kaupunkiin mahdollisuus rakentaa täällä parempi tulevaisuus kuin heidän kotiseudullaan.

Shanghaissa on siis enemmän asukkaita kuin Pekingissä, vaikka kaupungin pinta-ala on pienempi. Kaupungit kuuleman mukaan kilpailevat kovasti keskenään: siinä missä maan hallinnollisen keskuksen asukkaat panivat parhaansa vuoden 2008 olympialaisten järjestelyissä, toukokuussa avattavan maailmannäyttelyn kohdalla shanghailaiset haluavat näyttää omat kykynsä niin pääkaupungin kansalaisille kuin koko muulla maailmallekin. Kilpailu onkin kaikesta päätellen yksi niistä eteenpäin ajavista kehityksen voimista, joka on leimallista kiinalaiselle elämänmuodolle ja liike-elämälle.

Vaikka sateisen harmaan Shanghain valtavuutta ei näköhavainnoilla voinut kovin helposti todentaa, niin sumun seasta esiin pistävät pilvenpiirtäjät luovat kuvaa suuresta kaupungista. Jotain seudun nopeasta kasvusta ja kehittymisestä kertoo sekin, että vielä viisitoista vuotta sitten kaupungin korkein rakennus oli kymmenkerroksinen paloasema.

Matkamme ensimmäinen päivä kului ympäristön tarkkailuun. Turistikierroksella kaupungissa olevassa vanhassa, upeassa puutarhassa kierrellessämme eräs ryhmämme jäsenistä totesi: ”Mitäs me Suomessa silloin tehtiin, kun täällä jo tällaisia rakenneltiin?” Se pisti miettimään niitä voimavaroja ja sitä kulttuuriperintöä, josta tämä maa on noussut maailman veturiksi.

Kiinaterveisin
Markku Sjöstedt