Arvioitu lukuaika 2 min

Niklas Wilhelmsson: Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa osallistua ja vaikuttaa

Julkaistu

Olen Niklas Wilhelmsson, 36, ja työskentelen demokratia-asioiden vastuuvirkamiehenä sekä kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan pääsihteerinä oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikössä. Koulutukseltani olen valtiotieteiden lisensiaatti.

 Maailmassa on nykyään enemmän demokratioita kuin koskaan aikaisemmin. 1900- luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvun alkupuoliskolla demokratian voittokulku maailmalla on jatkunut. Tästä huolimatta länsimaissa on ollut viitteitä demokratian ”väsähtämisestä”. Huolestuttavina trendeinä voidaan pitää mm. äänestysaktiivisuuden laskua ja kansalaisten vähenevää luottamusta poliitikkoja ja poliittista järjestelmää kohtaan.

 Suomi sijoittuu yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa kansainvälisissä demokratiavertailuissa maailman kärkidemokratioiden joukkoon. Näin ei aina ole ollut, vielä 1970-luvulla Suomi oli selkeästi muista Pohjoismaista jäljessä. Vaikka kehitys on monelta osin ollut myönteistä, löytyy suomalaisen demokratian kannalta myös huolestuttavia piirteitä kuten äänestysaktiivisuuden ja puoluejäsenyyksien lasku, osallistumisen polarisaatio ja eriarvoisuuden kasvaminen. Tuoreessa muistissa on myös vaalirahakohu, joka oli omiaan nakertamaan kansalaisten luottamusta politiikkaa kohtaan.

 Demokratian haasteet

 Demokratia vaatii jatkuvaa kehittämistä ja kuten perustuslaissamme todetaan aktiivista roolia myös viranomaisilta.

 Suomalaisen demokratian suurimmat haasteet liittynevät yhteiskunnan polarisaation ja osattomuuden kasvamiseen. Osallistumisen eriytyminen on kasvanut väestöryhmien välillä.  Haasteena on myös hyvinvointiyhteiskunnan toimintakyvyn jatkuminen nykyisessä taloustilanteessa ja väestön ikääntyessä. Avainkysymyksiä demokratian toimivuuden kannalta ovat yhdenvertaisuus ja yhteisöllisyys.

 Toinen merkittävä demokratiaan liittyvä haaste lienee kunta- ja palvelurakenneuudistus, joka pahimmillaan nähdään suurena uhkana kunnallisen itsemääräämisoikeuden toteutumiselle ja parhaimmillaan voi merkitä kuntademokratian uudelleen elävöitymistä. Asiaan liittyy myös palvelujen tuotannon kehitys, joka lisää liikelaitosten ja ostopalveluiden määrää ja näin ollen siirtyy demokraattisen järjestelmän suoran valvonnan ulottumattomiin.

 Uusi demokratia?

 Länsimaissa on viime vuosikymmenten aikana siirrytty puoluevetoisesta demokratiasta kohti yleisödemokratiaa, jossa mediajulkisuus ja yksilölliset valinnat saavat yhä suuremman merkityksen yhteisöllisyyden kustannuksella. Uusi demokratia on monivivahteinen, osallistumisen paletti on laajentunut ja yksilölliset valinnat saavat yhä suuremman merkityksen. Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa osallistua ja vaikuttaa. Silti on tärkeää että jokaisella on mahdollisuus kuulua johonkin yhteisöön ja että osallistuminen tai passiivisena oleminen perustuu omaan valintaan eikä resurssien tai mahdollisuuksien puutteeseen.

 

Julkaistu