Arvioitu lukuaika 2 min

Perässähiihtäjästä kestävän rakentamisen edelläkävijäksi

Kuva: Miikka Pirinen

Kirjoittaja

Jukka Noponen

Julkaistu

Nyt pitäisi löytyä kuntia, jotka lähtisivät näyttämään riittävän laajalla rintamalla tietä energiatehokkaaseen rakentamiseen. Muutama yksittäinen LEED-sertifioitu toimisto tai matalaenergiakerrostalo ei riitä nostamaan Suomea perässähiihtäjästä kärkeen.

Euroopan komissio keskustelee nolla-energiavaatimuksen asettamisesta uudisrakentamiselle 2019 alusta alkaen. Saksassa on jo noin 12000 passiivitaloa ja yli 100 m2 aurinkopaneeleita 1000 asukasta kohti. Freiburgin kaupunki edellyttää kaikelta uudisrakentamiselta passiivitasoa vuodesta 2011 alkaen nykyisen matalaenergiatasovaatimuksen sijaan. Tanskassakin on arvioitu olevan tämän vuoden loppuun mennessä lähes 200 passiivienergiatasoista asuntoa pien- ja kerrostaloissa. Norjassa neljänneksi arvokkain pörssiyritys on aurinkoenergiateknologiaan erikoistunut. Espanjan sähköstä tuotettiin tänä keväänä poikkeuksellisissa tuuliolosuhteissa jopa 40% tuulipuistoissa. Näitä kärjistettyjä esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Tietenkin täytyy myöntää, että meillä on vahvuuksiakin: yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on maailman huippua ja korkea bioenergian osuus. Totuus on kuitenkin, että meillä on rakennettu vielä viime vuosiin saakka asuinkerrostaloja energiatehokkuusluokkaan D ja vasta tänä vuonna valmistunee ensimmäinen matalaenergiatasoinen kerrostalo.

 

Uudisrakentamisen systeemiseen muutokseen saadaan vauhtia ainakin kolmea tietä pitkin: kaavoituksella, rakennusvalvonnalla ja tontinluovutusehdoilla. Energiatehokkuutta ja kestävän rakentamisen suunnittelua tulee vahvistaa kaavoituksessa, rakennusvalvonnan painopistettä tulee siirtää ennakko-ohjaukseen ja tontinluovutusehtoihin tarvitaan selkeät vaatimukset. Tähän päästänee kunnassa käytävän ilmastokeskustelun ja ilmastostrategian kautta. Porvoo on avaamassa tietä kaavoituksessa, Oulu rakennusvalvonnassa ja muunmuassa Tampere ilmastokampanjallaan. Nyt tarvitaan kunta tai kuntia, jotka ottavat kaikki työkalut käyttöön! Uudisrakentamisessa voitaisiin edellyttää rakennuttajaa esittämään jo lupavaiheessa energiatodistusta laajempi talon energiakonsepti, jossa osoitetaan ratkaisut ja laskelmat energian käytön hilidioksisivaikutusten minimoimisesta kustannustehokkaasti. Hyväksyttävän lisäkustannuksen yläraja voisi olla esim. 10 % tavanomaiseen ratkaisuun verrattuna. Se ei ole periaatteessa paljon vaikka verrattuna siihen, mitä Helsingin kantakaupungin pysäköintinormi lisää kustannuksia.

Energiakonseptiin voidaan sisällyttää myös toteutumisen seuranta. Energiakonseptimallista on saatavissa esimerkkejä, meiltä Sitrastakin!
Kunnilla on toki paljon muitakin keinoja. Ne voisivat käyttää maan hintaa porkkanana. Määritellään perustasoksi vaikka matalaenergiataso tai jokin vähän vaativampi. Alittamalla tämän maan hinta halpenee portaittain.  Myös liikenteen osalla on isoja haasteita. Julkisen liikenteen markkinaosuus on laskenut vuoden 1960 55%:sta tämän päivän 15%:iin. Tarvitaan uudenlaisia ratkaisuja, joita miehetkin käyttävät eli raideliikennettä!

Kirjoittaja

Jukka Noponen

Julkaistu