Arvioitu lukuaika 3 min

Petri Rouvinen: Apaattista demokratiaa

Julkaistu

Roskaa

Demokratia on roskaa, otsikoi Frankfurter Allgemeine. Demokratian toteutuminen on kauhistus niin Saksassa, Suomessa, Ranskassa ja jopa Englannissa, täydentää Uusi Suomi. Nämä huomiot motivoivat meitä Sitran Elinvoima-foorumi II:n osallistujia pohtimaan uutta demokratiaa.

Huumoria

Olen koulutukseltani ja ammatiltani kyynikko (ekonomisti). Globalisaatio- ja markkinataloususkovaisuutta minulta löytyy edelleen, joskin molempiin liitän liudan reunaehtoja. Taloustieteellisen tutkimuksen kentässä lähinnä ominta tonttiani on yritysten innovaatiotoimintaan liittyvät kysymykset. Vierastan politiikkaa, enkä ole varsinaisesti pohtinut demokratiaa ennen tätä blogia. Keskustelua ruokkiakseni omaksun tässä ”paholaisen asianajajan” roolin ja koetan kyseenalaistaa käsityksiänne. Suhtautukaa huumorilla.

Lehmänkauppoja

Demokratian eli ”ihmisten voiman” johtoajatuksena on kaikkien yhtäläinen oikeus onneen, joskaan ei muiden kustannuksella. Demokratia edellyttää hallintomallia, jossa yhteisistä asioista päätetään reilulla tavalla. Se on ihmisten hallintoa itseään varten.

Yleensä yhdenvertaisuuden ja reiluuden katsotaan toteutuvan ”yksi ihminen, yksi ääni” -periaatetta ja enemmistöpäätöksillä. Aika vähän on pohdittu sitä, että enemmistöpäätös määritelmän mukaan alistaa vähemmistöä tai sitä, että henkilön vastaan tai puolesta olemisen asteella tulisi myös olla merkitystä.

Demokratia on tasapainoilua yksilön ja yhteisön oikeuksien välillä. Demokraattinen päätöksenteko on niukkuuden jakamista sekä vaikeita valintoja toisensa poissulkevien vaihtoehtojen välillä. Hyvät päätökset edellyttävät intressiristiriitojen ratkaisemista ja kompromissien tekoa, lehmänkauppoja!

Kansallisvaltion tasolla (muitakin tasoja on roppakaupalla) on päädytty soveltamaan edustuksellista demokratiaa. Miksi? Mitään päätöstä ei saisi tehdä tyhjiössä, vaan on ymmärrettävä sen välitön ja pidemmän aikavälin vaikutus kokonaisuuteen. Koska lähes kaikissa yhteiskunnallisissa päätöksiä on näkökohtia sekä puolesta että vastaan, tämä on vaikeaa ja vaatii syvällistä perehtymistä. Kansanedustaja erikoistuu tähän kansalaisten ajan säästämiseksi.

Korruptiota

Demokratian instituutiot on suunniteltu vallan hajauttamiseen (Becker-Posner), mikä tekee demokratiasta keskinkertaisen ja keskiluokkaisen, vaikkakin pääsääntöisesti anarkiaa tai tyranniaa paremman. Väistämättä muodostuu kuitenkin sisäpiiri ja ulkopiiri eli eliitti ja rivikansalaiset, joiden välillä on jatkuva jännite.

Valta korruptoi aina. Niinpä tarvitaan läpinäkyvyyttä ja valvontaa eli vainoharhaisia kansalaisia, viranomaisia ja mediaa. Hyvästä käytöksestä pitää saada porkkanaa ja huonosta keppiä. Eikä kukaan saisi olla vallassa liian pitkään.

Demokratian paradoksi on, että toimiessaan se ei kiinnosta ketään (vastaavasti diktatuuri on toimiessaan erittäin kiinnostava sen eliitille). Kansalaisten valveutuneisuudesta ja heidän näkemystensä kokoamismekanismeista (esimerkiksi vaalilaeista) riippuu, syntyykö massojen viisautta vai hölmöyttä. Massojen poliittisen innostuksen hiipuessa valta hiipii byrokraateille, kuten Suomessa on käynyt.

Luksusta

Demokratian sekä koulutuksen ja tulotason välillä on yhteys. Koulutus saa ihmiset näkemään ympäristönsä monipuolisemmin ja moniarvoisemmin sekä harjaannuttaa toimimaan osana ryhmää, mikä tukee demokraattista kehitystä. Demokratia näyttäisi myös olevan ylellisyyshyödyke: siitä nautitaan vasta, kun Maslowin tarvehierarkian alimmat portaat eli fysiologiset tarpeet ja perusturvallisuus on tyydytetty.

Myös työ on demokratian kannalta tärkeää, koska ainakin Suomessa se on ”ainoa” tapa olla yhteisön jäsen. Työn puute johtaa sosiaalisiin ongelmiin ja moraalikatoon, mitkä ruokkivat anarkiaa.

Demokratiaan kuuluu olennaisena myös avoin ja aito julkinen keskustelu, enkä tällä tarkoita meikäläistä juoksuhaudoista huutelua tai vastapuolen mollaamista, vaan ajatusten pallottelua ja jalostamista keskustelun kuluessa (tässä voimme hakea oppia Lontoosta).

Voi onnettomuutta

1800-luvun alussa ei ollut taloustiedettä tai valtio-oppia vaan political economy. Myöhempi pesäero politiikan ja talouden välillä on oppihistorian onnettomin tapahtuma. Kumpaakaan ei ole ilman toista. Kumpikin määrittää osaltaan toisen piirteitä.

Demokratia ei edellytä kapitalismia, joskin käytännössä nämä kaksi ovat olleet liittolaisia. Molemmat rakentuvat vallinnanvapaudelle ja kilvoittelulle. Kapitalismin ”yksi euro, yksi ääni” -periaate kuitenkin haastaa demokratian. Ja useimmiten voittaa.

Kuuminta hottia

Nykyteknologia tekee kansalaisten osallistumisesta helpompaa; ainakin verbaalinen ulostaminen on lisääntynyt merkittävästi. Teknisesti olisi hyvinkin mahdollista siirtyä suoraan demokratiaan, mikä ei suinkaan tee siitä järkevää. Tuoreiden Twitter-vallankumousten  innoittamana on kuitenkin syytä pohtia teknologian mahdollisuuksia. Foreign Policy -lehden kyselyssä (8/2011) Internetin katsottiin muuttaneen eniten uutisia/mediaa (45 %) ja toisiksi eniten politiikkaa (14 %). Muutos on siis jo käynnissä.

Ohjelmanimessämme ”uusi” ei tarkoittane tietotekniikkaa tai Pohjois-Afrikan nuoria demokratioita, vaan jotenkin uudenlaista demokratiaa. Ainakin demokratian sekä kapitalismin ja kulutusyhteiskunnan epäpyhä liitto on murenemassa. Ehkä yksilön oikeutta valita elintapojaan ja yrityksen oikeutta valita toimintatapojaan rajoitetaan. Ehkä aineellisen ja aineettoman omaisuuden suojaan kajotaan. Tai sitten kasvu-uralle paluu ja vaurastuminen tyrehdyttävät orastavan kapinan, kuten usein ennenkin.

Sotaa apatiaa vastaan

”Ei iske kautta kiinnosta” on suomalaisen demokratian suurin haaste. Äänestäminen koetaan surkeaksi tavaksi osallistua ja vaikuttaa. Kansanvalta katsotaan kaapatuksi ja sen takaisinsaamisen vaatimat institutionaaliset muutokset koetaan mahdottomiksi. Pieni vähemmistö etsii kanavia suorempaan toimintaan; suuri nukkuva enemmistö luottaa siihen, että poliitikot ja virkamiehet valvovat sen etuja.

Petri Rouvinen, Tutkimusjohtaja, ETLA/Etlatieto Oy

Julkaistu